Kuvia ja kuulumisia

Koska nämä ensimmäiset päivät kuluvat hyvin pitkälti vain huonekaluostosten, asunnon siivoamisen ym. käytännön asioiden parissa, en ole päivitellyt blogia hirveän tiheästi. Ei huolta, kunhan elämä täällä pääsee kunnolla alkamaan, lupaan kyllä kirjoitella kuulumisia mahdollisimman usein.

Ikean mukavat miehet toimittivat huonekalut asuntoon keskiviikkona (koska me kaksi emme ikinä olisi saaneet niitä ylös kapeita, vinoja portaita kolmanteen kerrokseen). Huonekalujen saavuttua suuntasimme taas Manhattanille. Tällä kertaa tapasin Jaanan, joka on entinen kollegani Planilta. Jaana muutti viime vuoden elokuussa Costa Ricaan ja on jäänyt sille tielleen, joten edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt jo vuosi. Treffien lopputulos oli se, että päätimme Jacobin kanssa, että Things To Do -listalle täytyy nyt lisätä matka Costa Ricaan. Sehän on niin lähellä, että sinne voisi lähteä vaikka viikonloppureissulle, eikö niin.. ;) Jaanan blogiin ja elämään Costa Ricassa voi tutustua osoitteessa www.jaana.whereareyou.net



Tämä viikko on pääasiassa kulunut asunnon parissa. Kämppä on pienenpieni kaksio, mutta tila riittää meille. Tässä huonekalujen kasaamisen yhteydessä olemme myös huomanneet, että sievä asuntomme on erittäin vino! Luulen, että nämä ylimmän kerroksen asunnot ovat ennen olleet ullakkoja eikä niitä ole alun perin tarkoitettu asuinkäyttöön. Asunto on remontoitu hyvin, seinät ovat kauniin valkoiset ja ehjät, lattia on ihanaa puuparkettia, keittiön laitteet ja kaapit ovat uusia ja kylpyhuone myös täysin uusittu, mutta kaikkea alkuperäistä vinoutta remontilla ei ole saatu korjattua. Nyt, kun olemme lopulta saaneet huonekalut jotenkuten pystyyn ja erilaisin patenttiratkaisuin tuettua niin, että ne ehkä myös pysyvät pystyssä, vinous on enemmänkin persoonallinen piirre kuin häiritsevä tekijä. Ja, toisaalta, tällä sijainnilla ja näillä näköaloilla en valita vinoista lattioista.

En ole vieläkään tottunut siihen, että omasta ikkunasta näkyy vapauden patsas (joskin melko kaukana, mutta näkyy silti!), ja että Manhattan on alle puolen tunnin matkan päässä kotoa. Me asumme ihan metroaseman vieressä, joten kulkeminen koululle tulee myös olemaan vaivatonta ja matkustusaika melko lyhyt. Yritän pikkuhiljaa opetalla kulkemaan täällä ilman saattajaa, mutta toistaiseksi tunnen olevani vielä varsin hukassa. Onneksi tässä on vielä useampi viikko aikaa ennen koulun alkamista.




Meidän kotikatu. Brooklyn on täynnä näitä aivan upeita, 1800-luvulla rakennettuja Brownstone-taloja. Ne, keillä on varaa, omistavat tai vuokraavat joko yhtä tai useampaa kerrosta tällaisesta talosta, tai omistavat koko talon katutasosta ylimpään kerrokseen. Me asumme Park Slope- nimisellä alueella, jossa lähes kaikki talot ovat näitä Brownstone-rakennuksia. Kadut ovat myös hyvin vehreitä ja siistejä

Näillä kulmilla kävellessä välillä unohtaa, kuinka lähellä Manhattanin hulina on. Brooklyn on iso alue, enkä ole päässyt tutustumaan vielä kovinkaan moneen kaupunginosaan täällä, mutta meidän naapurusto on pääasiassa rauhallista, vehreää, kaunista ja viehättävää. Ihan vieressä on myös Brooklynin isoin puisto, Prospect Park. Torstaipäivä kului pääasiassa puistossa kävellen. Puisto on mielettömän iso ja kaunis, ja siellä tulee varmaan vietettyä paljon aikaa jatkossakin.

Sää on ollut todella kuuma ja hiostava koko viikon. Viimeksi olin New Yorkissa joulukuussa, enkä ole ennen päässyt tutustumaan kesään kaupungissa. Meidän asunnossa on onneksi hyvä uusi ilmastointi, ilman sitä elämä voisi nopeasti käydä varsin tukalaksi. Lämpötila on liikkunut varmaan noin 27-30 asteen tienoilla, ja ilma on todella raskasta ja kosteaa. Sateita ei vielä ole tullut, aurinko on jaksanut paistaa joka päivä.

Toistaiseksi olen viihtynyt, ja varmasti viihdyn jatkossakin. Vieläkään ei tunnu siltä, että täällä sitä nyt asutaan ja eletään seuraavat kaksi vuotta. Luulen, että sen tosiasian ymmärtäminen tulee viemään jonkin aikaa. Kaikki on vielä niin uutta, että päivät kuluvat nopeasti ihan vain kävellessä ja ympäristöön tutustuessa. On mukavaa, että meillä on nyt aikaa vain asettua ja laittaa asuntoa kasaan, mutta odotan ja koulun alkamista ja sitä, että oma arki ja aikataulut alkavat muotoutumaan.

Tekemisen puute tuskin tulee olemaan ongelma missään vaiheessa. Tottahan se on, että täältä löytyy kaikki mahdollinen jokaiseen makuun. Itse pidän siitä, erityisesti täällä meidän naapurustossa, että viiden-kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on sekä suurkaupungin palvelut ja vilkas elämä, että rauhallinen, vehreä keidas, jonne voi sukeltaa silloin, kun kaupunkielämä alkaa ahdistamaan.

Ensimmäisten päivien tunnelmia

No, täällä sitä nyt ollaan. Kaksi yötä uudessa asunnossa takana, ja aika monta vielä edessä.
Perille saavuttiin siis sunnuntaina. Alue, millä asutaan, on aivan ihana. Viehättäviä vanhoja "brown stone"-taloja, vehreä ympäristö ja kaupat, baarit, ravintolat sun muut tarpeelliset palvelut ihan kulman takana. Vieressä on myös iso ja kaunis Prospect park -puisto.

Brooklyn on tunnelmaltaan ja ulkonäöltään hyvin erilainen kuin Manhattan. Kadut ovat tietenkin paljon rauhallisempia, eikä ympärillä kohoa tuhottoman korkeita pilvenpiirtäjiä - mikä on itse asiassa ihan mukavaa. Brooklyn on myös täynnä pieniä, ihania kauppoja, persoonallisia kahviloita ja hurmaavia ravintoloita. Sinänsä ikävää asua täällä jokseenkin köyhänä opiskelijana, mutta toisaalta, kunhan tutustuu paremmin paikkoihin ja ympäristöön, New Yorkista voi kyllä nauttia pienellä rahallakin.

Asunto on ihana, valoisa ja siisti. Pieni tietysti, mutta eipä me niin hirveästi tilaa tarvitakaan. Maisema ikkunasta on myös aika mahtava. Onhan se outoa, herätä aamulla ja nähdä omasta ikkunasta vapauden patsas ja Empire State Building. Ei tämä ihan todelliselta kai vielä tunnu. Ainakaan en ole ihan vielä tajunnut sitä, että täällä sitä nyt sitten oikeasti asutaan seuraavat kaksi vuotta.

Eilinen vietettiin Manhattanilla. Tapasin ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen Kanadalaisen vaihto-oppilasystäväni Courtneyn, jonka olen tavannut viimeksi Brasiliassa. Ei tuntunut siltä, että edellisestä tapaamisesta on oikeasti vierähtänyt seitsemän vuotta. Illalla tavattiin vielä Jacobin kavereita muutamien olusten merkeissä. Tänään pyörittiin koko päivä Brooklynin Ikeassa (joka on muuten TÄYSIN samanlainen kuin meidän Ikeatkin). Hetkittäin pääsi unohtumaan, että kun astelee Ikeasta ulos, vieressä ei kuljekaan nelostie. Nyt suurimmat huonekalut on hankittu, laitan tänne ja facebookiin kuvia asunnosta, kunhan ollaan saatu tavarat kasaan ja paikoilleen. Pienemmät sisustustavarat, verhot, tyynyt ym. sellaiset haluan hankkia muualta kuin Ikeasta.

Huomenna suunnataan taas Manhattanille, menen tapaamaan entistä Plan-kollegaa Jaanaa, joka asustelee itse tällä hetkellä Costa Ricassa ja työskentelee YK:n alaisella Peace Universitylla. Jaanan oma blogin osoite löytyy myös minun profiilistani.

Koulu alkaa vasta elokuun lopussa/syyskuun alussa. Sitä ennen on jotain yleisiä informaatio- ja orientaatiotapaamisia, joiden yhteydessä myös ilmoittaudutaan kursseille. Käyn varmaan jo ensi viikolla pyörähtämässä koulun toimistolla, kansainvälisten opiskelijoiden täytyy käydä ilmoittautumassa aina ennen lukukauden alkua ja näyttämässä viisumipaperit sun muut viralliset dokumentit koulun henkilökunnalle. Otan kuvia myös koululta, kunhan pääsen sinne asti.

Nyt lähdetään kävelylle Prospect Parkiin katselemaan ihmisiä. Yritän kyllä päivitellä tänne kuulumisia mahdollisimman usein, ja laitan myös kuvia pika puolin!

Lähtö.

Tässä sitä ollaan, laukut pakattuna, pian lähdössä kohti lentokenttää. Matkalaukkuihin on pakattu se, mitä kaapeista löytyi ja painorajoituksien puitteissa mahtui mukaan. Onneksi tila riitti muumilakanoille ja Pikku Myy-kahvimukille.

Olo on tällä hetkellä hieman outo. Ei tunnu siltä, että olisi "muuttamassa" ulkomaille kahdeksi vuodeksi. Ja enhän minä kahta vuotta ole yhtäjaksoisesti poissa, jouluna olisi tarkoitus tulla Suomeen käymään.. ja jouluhan on jo ihan nurkan takana.

Viimeiset viikot ovat menneet jotenkin sumussa, tekemistä on ollut koko ajan niin paljon ettei itse lähtöä ole ehtinyt juuri ajatella. Hyvä niin. Heinäkuu on ollut ystäville ja perheelle pyhitetty, ja nyt tietysti on sellainen olo, että miljoona "tärkeää" käytännön asiaa on jäänyt tekemättä. Viisumi kuitenkin on passissa, ja asunto odottaa Brooklynissa, joten ei tässä kai mitään ihan elintärkeää ole päässyt unohtumaan.

Lento lähtee tänään Suomen aikaa 14.10 ja on perillä paikallista aikaa neljän jälkeen iltapäivällä. Asunnolla ollaan sitten joskus alkuillasta, kunhan selviän ensin kaikesta paperisodasta ja byrokratiasta lentokentällä. Laitan tänne sitten kuvia asunnosta ja naapurustosta, kunhan ehdin.

Pelottaa. Hieman ahdistaakin. Ja ikävä kirvelee jo nyt. Entäs jos en pärjääkään koulussa, entäs jos tulee liian iso ikävä, entäs jos en tutustu ihmisiin enkä viihdy ollenkaan?
Muistan kuitenkin tunteneeni täysin samalla tavalla kahdeksan vuotta sitten, kun olin lähdössä Brasiliaan. Silloin paniikki oli vielä paljon suurempi. Samalla tavalla tunsin ennen Keniaa. Molemmat matkat ovat sittemmin muokanneet elämääni enemmän, kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma - ja omasta mielestäni muokanneet sitä parempaan. Vaikeinta on se hetki lentokentällä, kun tuntuu, että taakse jää enemmän kuin mitä edessä odottaa. Onneksi lentokentältä saa hyvää tummaa suklaata, mikä lohduttaa hieman.

Nyt ehdin juoda vielä kupin kahvia, ennen kuin lähdemme ajamaan kohti lentokenttää. Matkalla tehdään vielä pysähdys Lahdessa pikkusisareni luona.


Voi elämä. Emma muuttaa New Yorkiin.