sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin


Päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää blogin aivan liian pitkän tauon jälkeen. Tänne kuuluu hyvää, vaikkakin elämä on tällä hetkellä kiireisempää kuin koskaan aikaisemmin. Se on hyvä ja huono asia - toisaalta, koen toimivani paremmin ja tuottavani parempia tuloksia stressin ja kiireen alla, mutta tietysti jossain kohtaa tulee raja vastaan. Hetkittäin se raja tuntuu olevan nyt melko lähellä, mutta toistaiseksi pää on kuitenkin pysynyt olkapäiden välissä ja järkikin on jotakuinkin tallella.

Kevät on saapunut New Yorkiin - ihan yllättäen ja puun takaa. Minä ja Jacob vietimme spring breakin Costa Rican upeissa, vehreissä maisemissa, ja pieni tauko kaiken kaaoksen keskellä tuli todella tarpeeseen. Suurin osa blogini lukijoista varmasti tietävät tämän jo, mutta sormuksen kanssahan sieltä Costa Rican rannoilta palattiin! Matka oli siis kaikin puolin onnistunut. Vietimme muutaman yön ystäväni Jaanan luona kaupungissa nimeltä Ciudad Colon, lähellä pääkaupunki San Joseta. Jaana työskentelee Costa Ricassa YK mandaatilla toimivalle Universidad por la Paz -yliopistolle. Vuokrasimme Jaanan mahtavien kontaktien ja kokemusten tukemana auton, mikä oli ehdottomasti hyvä päätös! Ajomatka Ciudad Colonista rannikolle Manuel Antonion kylään oli ihana, ajoimme upeiden, vihreiden vuorien halki kohti Tyyntä valtamerta. Rantalomailu oli tietenkin ihanaa, ihmiset todella ystävällisiä ja mukavia, ja matka sujui kaikin puolin täydellisesti. Tietysti tämä vasemmassa nimettömässä kimmeltelevä, konfliktivapaa ja kierrätetystä platinasta valmistettu sormus kruunasi kaiken.


En osannut odottaa kosintaa ollenkaan, vaikka tässä onkin yhdessä kuljettu jo yli kolme vuotta - Jacob on tehnyt hyvää työtä asian salaamisen kanssa ja saanut minut uskomaan, että kosintaa on turha odotella ihan lähiaikoina. Itse asiassa, kosintaa edeltävänä iltana aloitin aiheesta kunnon riidan, koska Jacob käyttäytyi oudosti kun aloitin keskustelun Jaanasta ja Vilistä, jotka menivät muutamia kuukausia sitten naimisiin ihanalla rannalla Costa Ricassa. No, Jacobhan tietysti käyttäytyi oudosti, koska istui siinä vastapäätä sormusrasia taskussa... Alkuperäinen suunnitelma oli ollut kosia vuoren rinteeseen rakennetussa ravintolassa, josta on upea näkymä merelle ja auringonlasku sieltä nähtynä on henkeäsalpaava. Kyseinen ravintola oli kuitenkin varattu yksityistilaisuudelle - Amerikkalainen pariskunta piti siellä 'harjoitusillallisensa' ennen seuraavan päivän rantahäitä! Seuraava ravintola oli rakennettu sota-ajan lentokoneeseen, joten Jacob ei kai kokenut että se olisi ollut sopiva ympäristö kosinnalle.. Siellä aloitin riidan Jacobin sitoutumisongelmista, ja illallisen jälkeen Jacob halusi mennä iltakävelylle rannalle - aikomuksena kosia siellä - mutta Emma -kiukkupussi oli yhä vihainen, ja puolessa välissä matkaa pakotin Jacobin ajamaan takaisin hotellille. Ups.

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan takaisin kohti San Joseta, ja matkalla pysähdyttiin ihanalla syrjäisellä rannalla nimeltä Playa Hermosa. Siellä se sitten tapahtui - meressä! Jacon oli yhden polven varassa vedessä, mitä en tietenkään tajunnut, joten viimeinen lause jonka sanoin ennen kosintaa oli "What the hell are you doing? Are you peeing in the ocean, Jacob??" Ups.. taas. No, ilmeisesti vastasin myöntävästi jossain vaiheessa :) Ainakin sormus on sormessa. Muistan että ensimmäinen 'will you marry me' -kysymystä seurannut lause minun suustani oli "Are you f***ing serious??!!'. älkää kysykö koska häät pidetään - kutsu tulee kyllä postissa. Tällä hetkellä ajatuksissa on kesä 2012.. mutta kuka tietää koska, ja missä, sitä sitten lopulta mennään naimisiin.









































12 konfliktivapaata Kanadalaista timanttia, kierrätettyä platinaa. Täydellinenhän se on.. Kiitokset Miinalle ja Lauralle jotka antoivat Jacobille tukea sormuksen valinnassa :)