Tässä sitä ollaan, laukut pakattuna, pian lähdössä kohti lentokenttää. Matkalaukkuihin on pakattu se, mitä kaapeista löytyi ja painorajoituksien puitteissa mahtui mukaan. Onneksi tila riitti muumilakanoille ja Pikku Myy-kahvimukille.
Olo on tällä hetkellä hieman outo. Ei tunnu siltä, että olisi "muuttamassa" ulkomaille kahdeksi vuodeksi. Ja enhän minä kahta vuotta ole yhtäjaksoisesti poissa, jouluna olisi tarkoitus tulla Suomeen käymään.. ja jouluhan on jo ihan nurkan takana.
Viimeiset viikot ovat menneet jotenkin sumussa, tekemistä on ollut koko ajan niin paljon ettei itse lähtöä ole ehtinyt juuri ajatella. Hyvä niin. Heinäkuu on ollut ystäville ja perheelle pyhitetty, ja nyt tietysti on sellainen olo, että miljoona "tärkeää" käytännön asiaa on jäänyt tekemättä. Viisumi kuitenkin on passissa, ja asunto odottaa Brooklynissa, joten ei tässä kai mitään ihan elintärkeää ole päässyt unohtumaan.
Lento lähtee tänään Suomen aikaa 14.10 ja on perillä paikallista aikaa neljän jälkeen iltapäivällä. Asunnolla ollaan sitten joskus alkuillasta, kunhan selviän ensin kaikesta paperisodasta ja byrokratiasta lentokentällä. Laitan tänne sitten kuvia asunnosta ja naapurustosta, kunhan ehdin.
Pelottaa. Hieman ahdistaakin. Ja ikävä kirvelee jo nyt. Entäs jos en pärjääkään koulussa, entäs jos tulee liian iso ikävä, entäs jos en tutustu ihmisiin enkä viihdy ollenkaan?
Muistan kuitenkin tunteneeni täysin samalla tavalla kahdeksan vuotta sitten, kun olin lähdössä Brasiliaan. Silloin paniikki oli vielä paljon suurempi. Samalla tavalla tunsin ennen Keniaa. Molemmat matkat ovat sittemmin muokanneet elämääni enemmän, kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma - ja omasta mielestäni muokanneet sitä parempaan. Vaikeinta on se hetki lentokentällä, kun tuntuu, että taakse jää enemmän kuin mitä edessä odottaa. Onneksi lentokentältä saa hyvää tummaa suklaata, mikä lohduttaa hieman.
Nyt ehdin juoda vielä kupin kahvia, ennen kuin lähdemme ajamaan kohti lentokenttää. Matkalla tehdään vielä pysähdys Lahdessa pikkusisareni luona.
Voi elämä. Emma muuttaa New Yorkiin.
Me itketään täällä yhdessä. Voi elämä.
VastaaPoista- Outi & Eija
Päivityksiä odotellaan.. :)
VastaaPoistaJa sehän nyt on tiedossa, että tästä tulevasta 2 vuodesta tulee best days of your life, sä tiedät sen, me tiedetään se ;) Joten no tears!
Tietenkin pärjäät. Tietenkin tutustut ihmisiin, löydät uusia sydänystäviä. Tietenkin koulussa menee hyvin ja se on todella kiinnostavaa.
Ja, tietenkin tulee vastoinkäymisiä, vitutuksia, Iso Omena näyttää huonotkin kasvonsa ja koti-ikäväkin saattaa iskeä ajoittain. Mutta all in all, sä oot nyt siellä ja se on sun elämää. Nauti! :)