Pekka Haaviston suosio ja pääsy toiselle kierrokselle yllätti monet, ja vielä pari kuukautta sitten harva suomalainen äänestäjä oli kiinnittänyt vihreiden presidenttiehdokkaaseen juurikaan huomiota. Nyt kaikki huomio on Haavistossa – Suomen homo-ehdokkaassa, isolla Hoolla. Mutta kumpi tuli ensin, homo-Haavisto, vain ihan vaan Pekka Haavisto, Ihminen.
Se, että Haavisto on pohjoismaiden ensimmäinen julkisesti homoseksuaali presidenttiehdokas on iso edistysaskel seksuaalivähemmistöille pohjoismaissa ja maailmalla. On myös hienoa, että Suomen kansa on mobilisoitunut presidenttiehdokkaan taakse aivan uudenlaisella innolla ja energialla. Mutta onko sillä paljon puhutulla homoudella jotain tekemistä tämän innostuksen ja energian kanssa? Ei. Tai ainakin toivottavasti ei. Haaviston seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla mitään tekemistä hänen ehdokkuutensa kanssa. Homoseksuaalisuus ei tee Haavistosta sen parempaa tai huonompaa ehdokasta kuin heteroseksuaalisuus muista ehdokkaista. Huomio on takertunut Haaviston seksuaalisuuteen sekä mediassa että sosiaalisilla sivustoilla kuten Facebookissa, Twitterissä ja erinäisillä keskustelupalstoilla, vaikka tosiasiassa Haavistolla olisi tarjolla useita muita ominaisuuksia, joiden luulisi olevan äänestäjille kiinnostavampia ja oleellisempia kuin se paljon puhuttu homous. Haaviston seksuaalisuuden ja kumppanin ympärillä pyörivä kohu ja keskustelu vie huomiota pois asioista, jotka ovat presidenttiydelle ja äänestäjille huomattavasti ehdokkaan seksuaalisuutta tärkeämpiä.
Homopresidentti on ilmiö, joka saa kansan hereille. Perussuomalaisten tukijat ja konservatiivisemmat äänestäjät solvaavat Haavistoa, ja facebook täyttyy kauhistelevista keskusteluista ja kommenteista, sillä eihän "hinttaripresidentti" voi johtaa Suomea. Keskustelun toisessa ääripäässä vasemmalle nojaavat äänestäjät, nuoret ja vähemmistöjen oikeuksia puolustavat hehkuttavat Haaviston mahtavuutta, mutta harvoin ilman mainintaa ehdokkaan seksuaalisuudesta, koska olisihan se homopresidentti mahtava juttu. Kaiken meuhkaamisen keskellä yksi hyvin tärkeä ominaisuus Haavistossa unohtuu. Ennen homoutta, ennen presidenttiehdokkuutta, Haavisto - aivan kuten Niinistö, Soini tai Arhinmäki - on kuitenkin ihan vaan Ihminen. Ja mitä ilmeisemmin erittäin hyvä sellainen.
Haaviston seksuaalisuuden saama huomio osoittaa, kuinka kaukana me yhä olemme todella tasa-arvoisesta Suomesta. Niin kauan kun naiset ovat ensin naisia, tummaihoiset ensin tummaihoisia, vähemmistöt ensin vähemmistöjä, pakolaiset ensin pakolaisia ja homoseksuaalit ensin homoseksuaaleja, tasa-arvoista yhteiskuntaa ei ole saavutettu. Ihminen on aina ensin ihminen, ja ihmisenä tasa-arvoinen muiden kanssa. Haavistosta ei tulisi Suomelle mainio presidentti koska hän on homo, eikä myöskään siitä huolimatta, vaan sen vuoksi minkälainen hän on ihmisenä, ammattilaisena, poliitikkona, neuvottelijana. Kenenkään ei tulisi äänestää Haavistoa sen takia, että hän on homo – aivan kuin kenenkään ei tulisi myöskään jättää tukematta Haavistoa vain tämän ominaisuuden vuoksi. Tasa-arvo on ihmisten näkemistä ihmisinä, yksilöinä joita tulee kunnioittaa siitä huolimatta, että olemme keskenämme erilaisia. Homous ei ole Haaviston presidenttiehdokkuuden kannalta oleellista – tai sen ei ainakaan pitäisi olla, ei sen enempää kuin esimerkiksi sukupuolen tai ihonvärin. Kokemus, ammattitaito, diplomaattiset kyvyt, kansainvälinen osaaminen, maailmanpolitiikan tuntemus ja ennen kaikkea tahto ja taito muuttaa asioita parempaan suuntaan ovat presidenttiehdokkuuden kannalta oleellisia ominaisuuksia, eikä niistä millään ole minkään asteen yhteyttä ehdokkaan seksuaaliseen suuntautumiseen.
Haavisto on ihminen, ja kaiken saatavilla olevan tiedon perusteella varsin ammattitaitoinen, lahjakas, kokenut, hyvä ihminen. Nämä ovat syitä äänestää presidenttiä. Haaviston raudankova ulkopolitiikan tuntemus ja kokemukset kainsainvälisen politiikan areenalla, kadehdittavat neuvottelijan lahjat, kotimaan politiikan tuntemus, kokemukset YK:ssa sekä vilpitön halu rakentaa Suomesta parempaa yhteiskuntaa Suomalaisille sekä puolustaa ihmisoikeuksia ja ihmisten hyvinvointia muualla maailmassa tekevät Haavistosta ainutlaatuisen presidenttiehdokkaan. Presidenttikeskustelun tulisi keskittyä näihin asioihin - ei Haaviston seksuaalisuuteen, joka ei vaikuta hänen ammattitaitoonsa millään tavalla.
Innostus presidentinvaalien ja Haaviston ympärillä on hieno asia, ja Suomessa uusi ilmiö. Innostuksen tulisi kuitenkin keskittyä Haaviston oleellisiin meriitteihin, joita on enemmän kuin tarpeeksi. Annetaan sen homoseksuaalisuuden olla, ja äänestetään Suomen presidentiksi Ihmistä, ei ilmiötä.
