tag:blogger.com,1999:blog-35235979059661511772024-02-07T17:11:45.801+05:30Perille on pitkä matkaOrimattila - Lahti - Rio de Janeiro - Helsinki - Kisumu - Iitti - New York - Bangalore.
En ehkä vielä tiedä, missä "perillä" on, mutta ainakin nautin matkasta.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.comBlogger35125tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-45277480766409040262013-03-27T11:21:00.001+05:302013-03-27T11:21:03.662+05:30Hogi Bartini - I go and I come! Kokemuksia kielimuurista ja kommunikointieroista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Upsista. Niin on taas useampi kuukausi vierähtänyt salakavalasti ja huomaamatta, ja mitä vähemmän Intiassa eloa on jäljellä, sitä nopeammin päivät ja viikot vain katoavat jonnekin. Olemme nyt asustelleet Bangaloressa noin kahdeksan kuukautta, ja niihin kuukausiin on mahtunut kyllä sekä riemua että raivoa, tunneskaalan yhdestä ääripäästä toiseen. Ulkomailla asuminen on aina melkoista vuoristorataa, enemmän kuin elämä tutussa kotimaassa, missä ihmisten käyttäytymistä osaa ennakoida, ja asiat hoidetaan tavalla johon on vuosien saatossa ja kyseisen kulttuurin keskellä kasvaessa ehtinyt tottua. Ulkomailla asiat eivät aina mene ihan niin kuin Strömsössä, ja usein sitä löytää itsensä tilanteesta jota ei ainoastaan osannut ennakoida, mutta jossa ei myöskään oikein tiedä miten toimia. Näitä tilanteita tulee vastaan päivittäin, ruokakaupassa, pankkitilia avatessa, rahaa nostaessa, auto-riksha kuskin kanssa tinkiessä. Joskus ongelmana on kielimuuri, ja joskus kommunikointimuuri - vaikka sama kieli löytyisikin, asiat tehdään eri maissa ja kulttuureissa eri tavalla, ja se, mikä itselle tuntuisi loogiselta ja luonnolliselta ei ehkä olekaan sitä toisessa maassa. Kommunikointi on eri maissa hyvin erilaista, ja kun suomalaisena on tottunut siihen, että sanotaan mitä tarkoitetaan ja että mitään piilomerkityksiä tarvitsee harvemmin ihmisten sanomisista hakea, Intiassa paikallisen kommunikoinnin opettelu ja ymmärtäminen onkin helpommin sanottu kuin tehty - silloinkin, kun kyse ei ole varsinaisesti kielimuurista. <br />
<br />
Itselle hankalin ja turhauttavin asia täällä on varmaan ollut kärsivällisyyden opettelu. Intia ei usein ole se kaikkein loogisin ja järjestelmällisin maa, ja oma suoraviivainen suomi-asenteeni siihen, miten asiat tulisi hoitaa, ei aina istu täkäläiseen tekemisen malliin ollenkaan. Paikallisen kommunikaatio-tyylin opettelu on myös ollut haastavaa. Intialaiset eivät juuri ikinä sano "ei" mihinkään, mikä johtuu kulttuurista ja kohteliaisuus-syistä - Kieltäytyminen on epäkohteliasta, joten kun Intialaiselta kysyy onko joku mahdollista, tai voisivatko he tehdä jotakin tai auttaa jossakin asiassa, vastaus on lähes poikkeuksetta hyvin vakaa "kyllä", "toki" tai "yritän parhaani" - mutta tämä ei tarkoita sitä, että asia tulee oikeasti hoidettua, tai että kukaan edes yrittää saada kyseistä asiaa hoidettua. Olemme huomanneet tämän esimerkiksi odotellessamme putkimiestä päiväkausia, soitettuamme pankkiin kun emme päässeet päiväkausiin nettipankkiimme (pankin vastaus: asia korjataan samana päivänä. Ei korjattu. Eikä seuraavanakaan.. tai sitä seuraavana), ja odotettuamme puolitoista viikkoa, että talomme isännoitsijä vihdoin kutsui paikalle ammattimiehen poistamaan noin 5000 mehiläisen pesän, joka oli yhtenä aamuna ilmestynyt makuuhuoneemme ikkunan ulkopuolelle. Kaikissa näissä tilanteissa, meille tietysti sanottiin että "totta kai kutsumme putkimiehen!", "tietysti korjaamme nettipankki-kirjautumisen!", ja "mehiläispesä on poissa huomiseen mennessä!" - toisin kävi.<br />
<br />
Näissä tilanteissa on helppo turhautua, sillä usein asioiden haluaisi hoituvan nopeasti ja vaivatta. Olemme esimerkiksi nyt olleet kohta kaksi päivää ilman juoksevaa vettä, emmekä tiedä milloin vettä taas mahtaa hanasta tulla. Olemme tietysti kysyneet asiasta - ja vastaus oli vakuuttava "Yes madam, tomorrow! Water back tomorrow, no problem!". Tämä saattaa tarkoittaa että vettä tulee huomenna - tai ehkä ensi viikolla. Olemme oppineet alistumaan kohtaloomme. Kun emme päässeet nettipankkiimme, olimme jo myohässä vuokran maksun kanssa, eikä tilanne vain korjaantunut. Mehiläispesä esti meitä menemästä parvekkeelle viikkoon, emmekä tietenkään voineet pitää ikkunoita auki - ja kun asunnossa ei ole ilmastointia, ja ulkolämpötila alkaa olla +35 asteen tienoilla, pieni tuulenvire olisi tietysti ihan mukava.<br />
<br />
Kyllä nämä kaikki tilanteet kuitenkin lopulta korjaantuivat. Putkimies ilmestyi yllättäen yhtenä aamuna, pankista soitettiin että ongelma on korjattu, ja mehiläispesäkin katosi. Vettä hanastamme ei tällä hetkellä vieläkään tule, mutta eiköhän sekin vielä korjaannu. Toiset ongelmat ovat tietysti kiireellisempiä kuin toiset, mutta sen Intia on opettanut, että joissain tilanteissa hotkyily ei vain auta, ja että joskus "kyllä" tarkoittaakin "ei", ja toisin päin. Asiat tehdään maassa maan tavalla, eikä yksi puhiseva ja puhkuva suomalaislikka sitä mihinkään muuta. On turha ajaa omaa verenpainetta taivaisiin kun asiat eivät suju ihan toivotulla tavalla, sillä niin käy väistämättä hyvin usein. Usein ne asiat, mitkä aluksi tuntuvat itselle jotenkin kamalan tärkeiltä tai suurilta, eivät ehkä aina olekaan ihan niin isoja ongelmia. Toivon, että saan ainakin palasen tätä Intialaista asennetta ja suhtautumista tuotua mukanani, sitten kun täältä lähdemme.<br />
<br />
Olen myös oppinut, että Intiassa ei koskaan varsinaisesti "lähdetä pois", tai sanota "hyvästi", eikä edes "bye bye" tai "hei hei" . Lähteminen ilman viitteitä paluuaikeista tuo huonoa onnea, joten Intiassa lähtemiseen liitetään aina maininta paluusta. Esimerkiksi paikallisella kannadan kielellä, paikalta poistuttaessa sanotaan "Hogi bartini", joka englanniksi käännettynä tarkoittaa "I go and I come", eli "minä menen pois ja tulen takaisin". Hindiksi sanotaan usein: "Baad me milan hain", joka taas tarkoittaa "we shall meet again", tai "me tulemme tapaamaan uudestaan". Lähtemiseen liittyy siis aina ajatus paluusta , mikä on mielestäni jotenkin kovin runollista ja myös lohduttavaa. Vaikka lähden nyt pois, tulen vielä joskus takaisin. <br />
<br />
Uusien kommunikaatiotapojen ja kielien oppiminen on haastavaa ja jännittävää, mutta suomalaista suorasukaisuutta on kuitenkin ikävä - sitä, että "ei"
tarkoittaa "ei", ja "kyllä" tarkoittaa "kyllä", että ei tarvisi
arvuutella mitä se toinen nyt oikeasti tarkoittaa, vaan sanottaisi ihan
suoraan niin kuin asiat on. Mutta maassa maan tavalla - ja kyllä sitä
paikallistakin kommunikointia oppii lopulta ymmärtämään, kunhan pitää
silmät, korvat ja mielen avoinna! <br />
<br />
Hogi Bartini - I go and I come! </div>
Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-640656117124097552012-10-06T01:29:00.002+05:302012-10-06T01:51:11.037+05:30Eunukkeja, muuttopuuhia ja ihanan ystävän vierailu!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
Huppista, taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Viimeiseen kuukauteen on kuitenkin mahtunut uuteen työhön sopeutuminen, muutto edellisestä väliaikaisesta asunnosta nykyiseen pysyvään, Suomalaisen ystävän viikon mittainen vierailu, sekä viikonloppureissut Keralan osavaltioon Kochin kaupunkiin, sekä Tamil Nadun osavaltioon Pondicherryn kaupunkiin - ei täällä siis ole laiskoteltu, vaikka kirjoittamiseen onkin tullut taukoa!<br />
<br />
Uusi työ on alkanut mukavasti, ja erityisen iloinen ja onnellinen olen uudesta tiimistäni. Lähikollegani Neeru, Srinidhi ja Saurabh (kaksi ensimmäistä tyttöjä, jälkimmäinen poika) ovat aivan mahtavia tyyppejä, joiden kanssa tulee työskentelyn lisäksi vitsailtua, naurettua, pelleiltyä, juoruttua - ja mikä parhainta, Intialaisten ystävien myötä saan aivan uudenlaisia näkökulmia erilaisiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin ilmiöihin Intiassa. Kun näen, koen tai kuulen jotain erikoista tai kummallista, kysyn seuraavana päivänä ensimmäisenä töissä uusilta kavereiltani mistä kokemassani tilanteessa oli kyse. Esimerkiksi, pari viikkoa sitten eräästä liikkeestä ulos tullessani minut piiritti neljän nuoren miehen joukkio - mutta nämä miehet olivatkin pukeutuneet naisten sareihin, heillä oli pitkät hiukset, ja voimakas meikki. Miehet (naiset?) puhuivat kovaan ääneen paikallisella kielellä, tulivat hyvin lähelle, ja selvästi halusivat rahaa. En tällä kertaa ollut rahan anto-tuulella, ja yritin päästä jatkamaan matkaani mahdollisimman pian puskemalla joukkiosta läpi, jolloin yksi miehistä tarttui laukkuni hihnaan. En kokenut, että hän varsinaisesti yritti viedä laukkua tai varastaa mitään, vaan lähinnä pysäyttää matkantekoni, mutta kiukuspäissäni sähähdin muutaman kirosanan sekä suomeksi että englanniksi, ja yhtäkkiä sihisimme toinen toisillemme herjauksia suomeksi, englanniksi, ja ilmeisesti kannadaksi, joka on Karnatakan osavaltion kieli. Sain jatkettua matkaa puhisten ja kiukkuisena, mutta kenties ennen kaikkea hämmentyneenä - ja, seuraavana päivänä työpaikalla kysyin työkavereilta, mistä tilanteessa oikein oli kyse.<br />
<br />
Noh - minulle selvisi, että näitä naisiksi pukeutuneita miehiä kutsutaan täällä termillä <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Hijra_(South_Asia)">"Hijra"</a> - he ovat syntyneet miehiksi, mutta pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin naiset, ja joissan tapauksissa myös hakeutuvat joko sukupuolielinten poisto-operaatioon tai sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Hijroja kutsutaan myös eunukeiksi, vaikka termi ei varsinaisesti monen Hijran kohdalla täysin osuva olekaan. Hijrat, kuten sukupuolivähemmistöt monissa maissa, kokevat etelä-Aasiassa voimakasta syrjintää ja elävä usein pääasiassa yhteisöissä, jotka koostuvat vain Hijroista. Monet ajautuvat prostituutioon ansaitakseen elantonsa. Hijroihin liittyy täällä kuitenkin paljon uskomuksia, ja usein paikalliset päätyvät antamaan hijroille rahaa kirouksien pelossa. On siis melko todennäköistä, että minut on kyllä nyt kirottu - mutta olenpahan samalla oppinut taas jotain uutta. Hijrojen huono kohtelu Intialaisessa yhteiskunnassa on monen asian summa, mutta toisaalta varmasti myös noidankehä - heitä syrjitään seksuaalisen suuntautumisen lisäksi Hijrojen erittäin agressiivisen, seksuaalisen ja muiden ihmisten nolaamiseen tähtäävän käytöksen vuoksi, mutta toisaalta jatkuva syrjintä ja Hijroihin kohdistuva väkivalta varmasti myös vain ruokkii heidän agressiivista ja häiritsevää käyttäytymistään. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien eteen työskentelevät järjestöt ajavat Hijrojen oikeuksia ja yrittävät saada Etelä-Aasialaisia yhteiskuntia tunnistamaan Hijrat "kolmantena sukupuolena" - mutta matka Hijrojen, ja toki myös muiden sukupuolivähemmistöjen, hyväksymiseen yhteiskunnan täysivaltaisina ja tasa-arvoisina jäseninä on epäilemättä vielä pitkä ja kivinen.<br />
<br />
Noh, Hijra-kokemukseni lisäksi olen viettänyt viimeisen kuukauden myös muuttopuuhissa. Muutimme entisestä väliaikaisesta asunnosta pysyvään, meille aivan turhan suureen asuntoon Raheja Residency-nimiseen kerrostalokompleksiin, joka koostuu viidestä suuresta kerrostalorakennuksesta. Asuntomme koostuu kolmesta isosta makuuhuoneesta joissa on kaikissa oma kylpyhuone, olohuoneesta, keittiöstä sekä isosta parvekkeesta - tilasta ei siis ole puutetta. Meillä ei vain ole juurikaan ollut aikaa kalustaa asuntoa, joten tällä hetkellä täällä on sohva, pöytä, kaksi toimistotuolia, patja lattialla, ja sänky vierashuoneessa. Pesänrakennus on siis vielä hieman kesken..<br />
<br />
Syyskuun ensimmäisen viikonlopun vietimme Keralan osavaltiossa, Kochin kaupungissa. Jacobin ystävä yliopisto-ajoilta vietti Kochissa kihlajaisjuhliaan. Sekä tämä ystävä, Paul, että hänen kihlattunsa Elsa, ovat sukujuuriltaan Intialaisia, joskin Paul on syntynyt ja elänyt Amerikassa, ja Elsa taas viettänyt suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Qatarissa. Kihlajaisjuhlat olivat vaatimattomat TUHANNEN hengen kekkerit, ja kihlajaisparin rooli tapahtumassa oli lähinnä toimia valokuvalavasteena - kristillisessä kirkossa suoritetun seremonian jälkeen tuhatpäinen vieraslauma siirtyi erilliseen juhlatilaan, jonka jälkeen Paul ja Elsa istuivat suurella lavalla lähes viisi tuntia, jotta valokuvaaja ja videokuvaaja saivat otoksia pariskunnasta joka ikisen juhlavieraan rinnalla. Meille kerrottiinkin, että Intiassa kihlajaiset, ja usein myös häät, menevät täysin valokuvaajan ehdoilla - kirkossa seurasin hämmentyneenä, kuinka valokuvaaja avustajineen marssivat reippaasti alttarialueelle kesken seremonian siirtämään kolmea seremoniaa suorittanutta pappia parempiin asemiin kuvien kannalta. Kukaan muu ei tuntunut olevan tästä moksiskaan, ja siunaus jatkoi keskeytyksestä huolimatta - papit uusilla paikoillaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIu038i3fMnw7RO0egDIeXGOP7VcgyMpTnT1uJrH5IPdAnKaXcRFizuFtFXo9F3SG-KVt2ueOGVJnzsjcA6uIIZEiJxgHTDnYlf3poAprC6s2PgTh_YOR25IJpVBdK9n9C-uNOI7SMB3qP/s1600/DSCF8956.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIu038i3fMnw7RO0egDIeXGOP7VcgyMpTnT1uJrH5IPdAnKaXcRFizuFtFXo9F3SG-KVt2ueOGVJnzsjcA6uIIZEiJxgHTDnYlf3poAprC6s2PgTh_YOR25IJpVBdK9n9C-uNOI7SMB3qP/s320/DSCF8956.jpg" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paulin ja Elsan kihlajaisissa - Emma hieman Intialaisemmassa vaatetuksessa, <br />
Jacob tällä kertaa perinteisessä kauluspaidassa..</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY1A02J7HJ2Z4OIXjH6Yri2Tjq-xhooMiLkOlMBpmBZ83z-6KHZnwRT-d6Ti92XEm9wLnvuD1h-L2q1G7jMPIuojTKKrECj5dmQpcUVNJBl0MlgS6LxpKwN5jNIak_dNYmi3MHMbWwUW1Z/s1600/DSCF9010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY1A02J7HJ2Z4OIXjH6Yri2Tjq-xhooMiLkOlMBpmBZ83z-6KHZnwRT-d6Ti92XEm9wLnvuD1h-L2q1G7jMPIuojTKKrECj5dmQpcUVNJBl0MlgS6LxpKwN5jNIak_dNYmi3MHMbWwUW1Z/s320/DSCF9010.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paul ja Elsa valokuvattavana - viiden tunnin ajan, ilman vessa-<br />
tai ruokataukoja..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzwlw3I1NgoiWO4F2T7Un_Zc7Mc0csqXyqW7LuMLqf3uzsoB6HQhqZdSWMUlAr6TKKkW5w5xjZuMiOxgnx41y25fkfmfmNpAtONmShOqfFJFMXkCuALbGllyy6I8tOX0jkAkTOcNXgMpCa/s1600/DSCF9028.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzwlw3I1NgoiWO4F2T7Un_Zc7Mc0csqXyqW7LuMLqf3uzsoB6HQhqZdSWMUlAr6TKKkW5w5xjZuMiOxgnx41y25fkfmfmNpAtONmShOqfFJFMXkCuALbGllyy6I8tOX0jkAkTOcNXgMpCa/s320/DSCF9028.jpg" width="277" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkxuO9TIudXKXhlCvgzUYcaBdxAsHjCeiZUaTh4Fk20v4J0JLf8Q4qapZ16W-16mjys_FOwUmTYShN5mdRww9_ZcExFc_rLfL7711vVV3MLGXdzGIOEmR1o2-R6DncPLLwazD8X01x4SA1/s320/Chinese+fishing+nets.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Fort Kochi on tunnettu Kiinalaisista Kalastusverkoista, <br />
joita rannalla on vieri vieressä</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNbIfF1eyj4JSURAZxKZdwWGR8sqbquIiGpAkyAXWn9IBVNH3RjgAd-qeCY0CHY9wwG9qMGC0g8Kol0vBRhRozqGYkiodNoE1sSUTHgUmQVtskG7EXGwhRaL9r6Fl6n7pxraqx0pQOFgSi/s1600/Coconut.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNbIfF1eyj4JSURAZxKZdwWGR8sqbquIiGpAkyAXWn9IBVNH3RjgAd-qeCY0CHY9wwG9qMGC0g8Kol0vBRhRozqGYkiodNoE1sSUTHgUmQVtskG7EXGwhRaL9r6Fl6n7pxraqx0pQOFgSi/s320/Coconut.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuore kookosvesi on paras nesteyttäjä<br />
+35 asteen helteessä!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkxuO9TIudXKXhlCvgzUYcaBdxAsHjCeiZUaTh4Fk20v4J0JLf8Q4qapZ16W-16mjys_FOwUmTYShN5mdRww9_ZcExFc_rLfL7711vVV3MLGXdzGIOEmR1o2-R6DncPLLwazD8X01x4SA1/s1600/Chinese+fishing+nets.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Viime viikolla saimme ensimmäisen vierailijan Suomesta. Läheinen ystäväni osti Stockmannin hulluilta päiviltä keväällä lennot Intiaan, ja on nyt täällä reissaamassa itsekseen kolmen viikon ajan. Hän on pitkä, vaaleahipiäinen, kaunis blondi, ja kun kuulin matkasuunnitelmista, mietin kauhuissani että olikohan Intia se paras matkakohde yksin reissaavalle vaalealle naiselle - mutta toistaiseksi reissu on tuntunut sujuneen vallan hyvin! Ennen Bangaloreen päätymistä ystäväni oli ehtinyt tutustua hieman Delhiin sekä käydä tarkastamassa Intian kuuluisimman nähtävyyden, Taj Mahalin, joka sijaitsee pohjoisemmassa Agran osavaltiossa - ja josta hän sitten reippaasti matkasi tänne etelämpään Bangaloreen junalla noin 37 tuntia. Aikamoinen sissi!<br />
<br />
Koska Bangalore ei ole varsinainen turistikohde, eikä täällä ole ulkomaan vierailijalle ihan hirveästi näkemistä, päätimme tehdä viikonloppureissun Tamil Nadun osavaltiossa sijaitsevaan Pondicherry-nimiseen kaupunkiin. Pondicherry on Ranskan entinen siirtomaakaupunki, jossa Ranskan vallan ajoilta on jäänyt muistoksi kaupunginosa jota kutsutaan nimellä "French Quarters" - Ranskalais-kortteli. Alue on täynnä vanhoja, huvilamaisia, kauniita kivirakennuksia, ja kaduilla on vielä ranskankieliset nimet. Kaupunki on Bengalin lahden rannalla, mutta varsinaista rantaa Pondicherryssä ei ikävä kyllä ole.<br />
<br />
Matkaa Bangaloresta Pondicherryyn kertyy noin 320 kilometriä, jonka päätimme taittaa mukavasti matkatoimiston kautta varatulla, ammattikuskilla varustetulla sekä ilmastoidulla (!) autolla. Intian teillä ja ruuhkissa matkaan saatiin autosta huolimatta kulumaan noin kahdeksan tuntia - bussilla reissu olisi varmasti kestänyt sitäkin pidempään. Vietimme Pondicherryssä kaksi yötä, ja yövyimme upeassa, entisöidyssä ranskalaishotellissa nimeltä Hotel de L'Orient, jonka arkkitehtuuri, sisustus ja tunnelma hurmasi meidät kaikki.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4XFGpbWB4t6XqBgfrr5zmcE7UjBU7LcAySzl4VW7XjgflpsyEycCIdxNuZl2qqWLul5YM3AdreV3KVdnvEqWO9x6lsZWp3_xmmNl553AzaumspdFobNolX2R8VNA7efgECm-VuQUNmh5i/s1600/Bay+of+Bengal.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4XFGpbWB4t6XqBgfrr5zmcE7UjBU7LcAySzl4VW7XjgflpsyEycCIdxNuZl2qqWLul5YM3AdreV3KVdnvEqWO9x6lsZWp3_xmmNl553AzaumspdFobNolX2R8VNA7efgECm-VuQUNmh5i/s320/Bay+of+Bengal.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bengalin Lahti ja hedelmäkärry</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtTcpVPzexrfvqv7J61lbsUljrCrSFJ9UEHwl6_T3ATzLfiVnKj8bs9CBMuU-BbMGVgYjzjEbE35izxb2cGn2PdzzezozeYR7r4hOdHwwkyvVX_SNBl_7uEBqw2kZ-I5Makz0MdVT49Y4Y/s1600/Emma&Eija.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtTcpVPzexrfvqv7J61lbsUljrCrSFJ9UEHwl6_T3ATzLfiVnKj8bs9CBMuU-BbMGVgYjzjEbE35izxb2cGn2PdzzezozeYR7r4hOdHwwkyvVX_SNBl_7uEBqw2kZ-I5Makz0MdVT49Y4Y/s320/Emma&Eija.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ystävät on ihania - ja rakkaat vierailijat piristävät <br />
aina arkea!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY8bJoINk5x6OJ9nZRbbASCZS_YxOhQ6CvzBBiYf73GA56xBleYys1m23CoFS9BMU8kLbIzgvNwWQWH0d5Fcm3mWnCl0X1IaPSrf2S6DZRrY9uJJpnIiQHxTwNzxeQdy4JGdECLJVs2z_1/s1600/Hotelli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY8bJoINk5x6OJ9nZRbbASCZS_YxOhQ6CvzBBiYf73GA56xBleYys1m23CoFS9BMU8kLbIzgvNwWQWH0d5Fcm3mWnCl0X1IaPSrf2S6DZRrY9uJJpnIiQHxTwNzxeQdy4JGdECLJVs2z_1/s320/Hotelli.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hotel De L'Orient, Pondicherry</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAZn9QaA0lvFWsWNj65z4wD01qz5qpAo7MdoUV-yaYbgwdGP9B55zqAeLwkj8zfh5SWKDl5K_9fvWbvYL7U0ECXCDoR_oc-8Ppkqi0qu2l3xt5QmRhFgBaSrmSzC9g1rpYpL4E7UBi_K0v/s1600/Rain.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAZn9QaA0lvFWsWNj65z4wD01qz5qpAo7MdoUV-yaYbgwdGP9B55zqAeLwkj8zfh5SWKDl5K_9fvWbvYL7U0ECXCDoR_oc-8Ppkqi0qu2l3xt5QmRhFgBaSrmSzC9g1rpYpL4E7UBi_K0v/s320/Rain.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Monsuunisade saapumassa Bengalin lahden yli</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEhcGpCGtAjU971uTq-uOCZW78vsnj6CM-qPBP7DTYjBamTpoWvfAbUYXUMulh9TqsYjvmWTAyIgtUCzzFdkOJMkvhd6rVK88luKs_8ods_T74bb6163LugsSk_BU-SOKSfkNNa2RXSOlg/s1600/Emma&Jacob.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEhcGpCGtAjU971uTq-uOCZW78vsnj6CM-qPBP7DTYjBamTpoWvfAbUYXUMulh9TqsYjvmWTAyIgtUCzzFdkOJMkvhd6rVK88luKs_8ods_T74bb6163LugsSk_BU-SOKSfkNNa2RXSOlg/s320/Emma&Jacob.jpg" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pondicherryssä on helppo hymyillä - kiitos kuvaajalle mainiosta otoksesta!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Vierailimme myös Auroville-nimisessä kylässä, joka perustettiin 1960-luvun lopulla Intiaan matkustaneen ranskalaisnaisen, Mirra Alfassan, toimesta. Alfassa tuli Intiaan 1900-luvun alkupuolella liittyäkseen Sri Aurobindo-nimisen gurun ja hengellisen johtajan seuraajiin, ja Auribindon vetäydyttyä viettämään hiljaiseloa 1920-luvun lopulla, Alfassa perusti hänen nimeään kantavan Ashramin Aurobindon seuraajille. 1968 Alfassa perusti virallisesti Aurovillen - yhteisön, jonka tarkoituksena oli edistää suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, ja tuoda yhteen samanhenkisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa, jotka yhdessä pystyisivät rakentamaan harmonisempaa, oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaa maailmaa. Alfassa totesi Aurovillestä ensimmäisessä virallisessa tiedotteessaan seuraavasti:<br />
<br />
<i>Auroville is meant to be a universal town where men and women of all countries are able to live in peace and progressive harmony, above all creeds, all politics and all nationalities. The purpose of Auroville is to realize human unity.</i><br />
<i><br /></i>
Noh - ei se nyt ehkä ihan näin mennyt, ja "The Mother" nimellä tunnettu Alfassa on siirtynyt tuonpuoleiseen 1973. Auroville on kuitenkin yhä olemassa, ja kyläyhteisön väkiluku on tänä päivänä noin 2000 henkeä, joista noin puolet ovat Intialaisia, ja loput edustavat yli 40 kansalaisuutta. Kylässä voi vierailla, ja Auroville pyörittää vierailijoille infopistettä, kahvilaa sekä tietysti kauppaa, josta voi ostaa paikallisten tekemiä käsityötuotteita - ja itse asiassa melko käypään hintaan. Kaikken kummallisin osa Aurovilleä on Matrimandir - keskellä isoa aukiota oleva, jumalattoman kokoinen, kultainen pallo, jonka sisälle paikalliset menevät "rauhoittumaan" ja "keskittymään". Vierailijoita Matrimandirin sisälle ei lasketa, sillä vain Aurovilleen tosissaan asumaan muuttaneet henkilöt saavat mennä tämän kummallisen kultaisen pallon sisälle etsimään kai jonkinlaista valaistumista tai sisäistä rauhaa. Kultamöhkäleen sisällä roikkuu myös ilmeisesti jättimäinen kristallipallo, johon auringonvalo pääsee osumaan ja luomaan Matrimandirin sisälle kultaisen, kirkkaan hehkun. Kauempaa tarkasteltuna Matrimandir näyttää lähinnä keskelle vihreää peltoa laskeutuneelta 80-luvun avaruusalukselta - mutta hei, uskomuksensa kullakin - mikäpä minä olen toisia arvostelemaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdNWeVkqSuqPuSHnpCzLOKe9legppcsSx60ciS7ldCe0YjeIeDmiCUG14hatrWRo6gUg-M3sCxcevQC-CKuZG9EIytu80R-iiCHMebvrzbn0W7XQPFsfNodINqjNweCL3ZxX0hDGCbzq3n/s1600/Auroville_EmmaEija.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdNWeVkqSuqPuSHnpCzLOKe9legppcsSx60ciS7ldCe0YjeIeDmiCUG14hatrWRo6gUg-M3sCxcevQC-CKuZG9EIytu80R-iiCHMebvrzbn0W7XQPFsfNodINqjNweCL3ZxX0hDGCbzq3n/s320/Auroville_EmmaEija.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matrimandir - ja kaksi Suomalaista neitokaista.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy0ZDlGyVL5zsYJnNBg2NicZKM_dH-hRVPUqUz1R7pyXiHBQqQ_zBgZuhnn_-bEGxsT055f4UZVzj1W7bARwkHFl490ZpMMDLCVglBPqfly6sUB-6wVlP2GELA-OH25s5gLMvbqD2gvTxc/s1600/DSCF9073.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy0ZDlGyVL5zsYJnNBg2NicZKM_dH-hRVPUqUz1R7pyXiHBQqQ_zBgZuhnn_-bEGxsT055f4UZVzj1W7bARwkHFl490ZpMMDLCVglBPqfly6sUB-6wVlP2GELA-OH25s5gLMvbqD2gvTxc/s320/DSCF9073.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Matrimandir - Aka Mother Ship.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSKLB17L3Ue7YMugUouA9y9XqiOxwIcjHDxgV0KetwViIKLImpjjbY4uYQshwFmXfO6KxxeWX0Ky6BgBujfCwuSVJ8M9ErH3w8fkIUh7-LNrOeVVX1TwvEkkIUzXC7LGk6ePHsViywiMMl/s1600/DSCF9063.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSKLB17L3Ue7YMugUouA9y9XqiOxwIcjHDxgV0KetwViIKLImpjjbY4uYQshwFmXfO6KxxeWX0Ky6BgBujfCwuSVJ8M9ErH3w8fkIUh7-LNrOeVVX1TwvEkkIUzXC7LGk6ePHsViywiMMl/s320/DSCF9063.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Maisemaa Aurovillessä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Paluumatkalla Pondicherrystä Bangaloreen pysähdyimme vielä ihastelemaan Gingee Fort-nimistä vanhaa linnoitusta, joka on yksi Tamil Nadun vanhimpia, ja viimeisimpiä, linnoitusrakennelmia. Johtuen aikataulusta, sekä noin 35 asteen helteestä, emme kuitenkaan kivunneet toista sataa rappusta vuoren rinnettä ylös linnoituksen huipulle, vaan tyydyimme ihastelemaan maisemia, rakennelmia sekä aluetta asuttavaa apina-yhteisöä rappusten ensimmäiseltä tasanteelta. Maisemat olivat siltäkin korkeudelta melko henkeä salpaavat, joten joskus on ehkä vielä palattava kipuamaan ihan huipulle saakka.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzb8kL8UngRDOmI5rengq4NuYv2oqwX-MOKkPIWxRNOfqAG8iytSlhI55lr376THYyoG6RMOaYcMPDOQA07BVioziIZ7lGEuQ3ncIJwTetwnIoRoNxWr7hmzwHSjtfwweAn1hTN0FhWkO6/s1600/DSCF9212.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzb8kL8UngRDOmI5rengq4NuYv2oqwX-MOKkPIWxRNOfqAG8iytSlhI55lr376THYyoG6RMOaYcMPDOQA07BVioziIZ7lGEuQ3ncIJwTetwnIoRoNxWr7hmzwHSjtfwweAn1hTN0FhWkO6/s320/DSCF9212.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Äiti-apina ja vauva-apina <3 td="td"><!--3--><!--3--></3></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw4cDd5aGRlgS11mMIbpQs_GtzoxYhpltrQcpwNWuXpRqbuUD5Q6P5VGU9AmFJnqNeCd8HepPnpbqVsu0SzVX11Sl3FmUYqDBIySXGsHDCZJVPajaNLUY19nEcQGoGiFANjJKQCP0UwjAg/s1600/DSCF9222.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw4cDd5aGRlgS11mMIbpQs_GtzoxYhpltrQcpwNWuXpRqbuUD5Q6P5VGU9AmFJnqNeCd8HepPnpbqVsu0SzVX11Sl3FmUYqDBIySXGsHDCZJVPajaNLUY19nEcQGoGiFANjJKQCP0UwjAg/s320/DSCF9222.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisemia Gingee Linnoituksen portailta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVpiq6TPB1Zyrpt5tpif6MwD8lDCAWh_lUYiK4HYWXhKxYD8iyMWDQUirM55eEoVsrSfFTO7j3EkGla2_66BlETH45P046qBwy8nwpgFkH_Ro2Rjeo198YPNwiOIgAY2K5NQUZZL9rMtKj/s1600/DSCF9258.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVpiq6TPB1Zyrpt5tpif6MwD8lDCAWh_lUYiK4HYWXhKxYD8iyMWDQUirM55eEoVsrSfFTO7j3EkGla2_66BlETH45P046qBwy8nwpgFkH_Ro2Rjeo198YPNwiOIgAY2K5NQUZZL9rMtKj/s320/DSCF9258.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0nrR53lBSSa4ZOOhd76AMWcVtKvOoEta5mMh0LfkoFBacv9tYMlUpqgNi0OWCcy-b4XVkYShfQ_-yF0BzGWFAc-2BlspZh4i_vR4CjTrj2PNdcGcRQMrczABEJE8Euclvu5C0NkO1ndC_/s1600/DSCF9262.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0nrR53lBSSa4ZOOhd76AMWcVtKvOoEta5mMh0LfkoFBacv9tYMlUpqgNi0OWCcy-b4XVkYShfQ_-yF0BzGWFAc-2BlspZh4i_vR4CjTrj2PNdcGcRQMrczABEJE8Euclvu5C0NkO1ndC_/s320/DSCF9262.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXF6ld8d0LE9hYOBWLlN-iCrG15aihAIM2yBDa5EX8DUGoMYC8sKuMzYKl4_0gY2qrIKiYvWXa5VO165cSa8XVkICjaQ-pqZoLDE2AZZ0RHpkp8FC1aloD33xVG2nieoiB1ZOyCoFc76wX/s1600/Emma1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXF6ld8d0LE9hYOBWLlN-iCrG15aihAIM2yBDa5EX8DUGoMYC8sKuMzYKl4_0gY2qrIKiYvWXa5VO165cSa8XVkICjaQ-pqZoLDE2AZZ0RHpkp8FC1aloD33xVG2nieoiB1ZOyCoFc76wX/s320/Emma1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gingee Fort - ja kiitos taas kuvaajalle!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Palasimme Bangaloreen maanantaina, tiistai oli sopivasti pyhäpäivä (Mahatma Gandhin syntymäpäivä), ja keskiviikkona palasinkin sitten töihin. Ystäväni jatkoi matkaansa kohti Keralan rantoja tänään, ja me olemme viettäneet kotosalla rauhallista perjantai-iltaa. Huominen onkin taas lakkopäivä täällä meidän Karnatakan osavaltiossa, mikä tarkoittaa sitä että klo 18 saakka kaupat ovat kiinni, ravintolat suljettu, julkinen liikenne ei kulje, ja kaduilla saattaa olla mielenosoituksia. Tällä kertaa lakko johtuu Karnatakan ja Tamil Nadun osavaltioiden välisestä vesikiistasta - osavaltioiden halki virtaava, Suomalaisittain oikein herttaisen nimen omaava Kaveri-joki, on ollut kiistan aihe osavaltioiden välillä jo yli sadan vuoden ajan, ja 2000-luvun puolella kiistaan on liitetty mukaan myös Keralan osavaltio, sekä Pondicherryn kaupunki. Kiistassa on kyse siitä, kuinka suureen vesimäärään osavaltioilla sekä Pondicherryllä on oikeus, eikä lopputulokseen olla vieläkään päästy. Muutama viikko sitten Intian pääministeri määräsi Karnatakan osavaltiota luovuttamaan erittäin suuren määrän Kaveri-joesta saatua vettä Tamil Nadulle, johon Karnataka vastasi uhmaamalla päätöstä. Joki on siis padottu, ja Karnatakan osavaltion viranomaiset vastaavat veden laskemisesta Tamil Nadun puolelle. Paikallinen tuomari uhkasi Karnatakan osavaltiota jatkotoimilla ja sakkorangaistuksilla, jos vettä ei luovutettaisi Tamil Nadulle, jonka seurauksena pato avattiin ja veden päästäminen Tamil Nadun puolelle on aloitettu - mikä taas aiheutti protesteja, lakkoilua ja levottomuuksia täällä Karnatakan puolella. Huominen lakko johtuu siis juurikin tästä, ja jatkoa on varmasti odotettavissa ellei tilanteeseen keksitä jonkinlaista kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.. mikä on melko epätodennäköistä.<br />
<br />
Elämä Intiassa jatkuu siis tapahtumarikkaana, ja uusia seikkailuja on varmasti edessä vielä monta. Kirjoituksien aiheista ei siis varmastikaan tule puutetta - toivottavasti lukijat pysyvät matkassa mukana!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-60435541117509192482012-08-31T23:13:00.001+05:302012-08-31T23:13:17.005+05:30Turistinähtävyyksiä ja uusi työpaikka<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Paljon on taas ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa, ja viikot vailla velvollisuuksia taitavat olla taas joksikin aikaa historiaa! Keskustelu aikaisemmin mainitsemani <a href="http://itforchange.net/">IT for Change</a>-järjestön kanssa sujui hyvin, ja muutama päivä vierailuni jälkeen järjestöstä soitettiin ja imoitettiin, että he haluaisivat tarjota minulle töitä. Aloitan siis tiistaina työt, ja ainakin aluksi tulen työskentelemään <a href="http://www.gender-is-citizenship.net/">Gender is Citizenship</a>-nimisen projektin parissa. Tämä projekt pyrkii tutkimaan naisten asemaa ja erilaisia rooleja nykypäivän informaatio- ja teknologia-yhteiskunnassa, sekä luomaan uudenlaista feminismi-lähtöistä tutkimustietoa ja teoriaa naisten, sukupuolten välisen tasa-arvon ja informaatioteknologian välisistä suhteista ja keskinäisistä vaikutuksista. Tulen työskentelemään IT for Change-järjestöllä useiden eri projektien parissa, ja toimenkuvani tarkentuu ajan kuluessa, mutta ainakin aluksi työni keskittyy tutkimuksen tekoon, kirjoittamiseen, kirjallisuuskatsauksiin, sekä kenttätyöskentelyyn järjestön erinäisten projektien parissa. Varmasti on sanomattakin selvää, että olen tästä mahdollisuudesta ja haasteesta erittäin innoissani, ja uskon että kokemus tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen ja haastava!<br />
<br />
Kuluneen viikon aikana ehdin tutustua hieman uuden kotikaupunkini nähtävyyksiin. Vierailin The Bull Temple-nimisessä temppelissä, joka paikallisten keskuudessa tunnetaan nimellä Dodda Basavana Gudi. Hindu-temppelin keskellä seisoo suuri härkä-patsas, Nandi, Hindu-mytologian jumalhahmo ja Shivan uskollinen palvelija. Tavoitteenani on Intiassa ollessani tutustua paikalliseen mytologiaan tarkemmin, ja oppia ainakin pääjumalten nimet, roolit ja merkitykset - joten tästä on hyvä aloittaa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4xxV2sHyW3z0GUj5qYxJxIWY0QJdgtKat6hhXuJlPIn_oOb_IPYAt2hl_8MrzPngFi5EPAptqgtaaD3zzFo3QSFI2dbgyIEjklXQrsjljWHu6xAlBx_CrM_H_DxhL8Q4F6WZjgwSvNp-k/s1600/BullTemple1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4xxV2sHyW3z0GUj5qYxJxIWY0QJdgtKat6hhXuJlPIn_oOb_IPYAt2hl_8MrzPngFi5EPAptqgtaaD3zzFo3QSFI2dbgyIEjklXQrsjljWHu6xAlBx_CrM_H_DxhL8Q4F6WZjgwSvNp-k/s400/BullTemple1.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvs6G1AFfU4VQA2ntiJVeilaUPWe5_nnQ1UZrhJAxy403qHStrQKu3csArnzmNs4sgMSWyogCEDw9gk_TL8pZeSZ9Iy7H_D15lTuxUxJ-F2sIy2eURSMs02POOg5DnoUGu8weRwVVBwV2y/s1600/BullTemple2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvs6G1AFfU4VQA2ntiJVeilaUPWe5_nnQ1UZrhJAxy403qHStrQKu3csArnzmNs4sgMSWyogCEDw9gk_TL8pZeSZ9Iy7H_D15lTuxUxJ-F2sIy2eURSMs02POOg5DnoUGu8weRwVVBwV2y/s400/BullTemple2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4DGxK3xOXj2RAqsBnSuF8hks0CB279sIgiv1ZxzskUfrJyWbPJRjfBPaHGJ0efPJzJdtB2AGr4hUg4NS1qv_B-c09nEdrz9JWQFHSGX5S7Q9RSYa-CN1X9qZ0dtg5_DAVYLMngNQ8bmLT/s1600/BullTemple3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4DGxK3xOXj2RAqsBnSuF8hks0CB279sIgiv1ZxzskUfrJyWbPJRjfBPaHGJ0efPJzJdtB2AGr4hUg4NS1qv_B-c09nEdrz9JWQFHSGX5S7Q9RSYa-CN1X9qZ0dtg5_DAVYLMngNQ8bmLT/s400/BullTemple3.jpg" width="298" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Härkä-temppelillä sain seuraani neljä paikallista nuorta poikaa, jotka reippaasti tarjoutuivat näyttämään minulle muita paikallisia nähtävyyksiä. Tiesin toki, mikä moisen avuliaisuuden motivaationa oli - pojat toivoivat saavansa avustaan ja opastuksestaan rahallisen palkkion. Alue oli minulle uusi, ja tutustun mielelläni paikallisiin ihmisiin, sekä aikuisiin että lapsiin, joten annoin poikien viedä minut Lal Bagh-nimiseen suureen puistoon jonne olin suunnitellut reissua joka tapauksessa. Poikien historian tuntemus ei ehkä ollut ihan ammattioppaiden luokkaa, mutta seura oli vallan viihdyttävää. Pojat ovat 15-vuotiaita, ja käyvät paikallista koulua Bangaloren Basavanagudi-kaupunginosassa, jossa myös Härkä Temppeli sijaitsee. Kävelimme temppeliltä muutaman kilometrin matkan puistoon, jossa pojat näyttivät minulle puiston vanhimman puun (yli 200 vuotta vanha), Lasipalatsin, sekä Kempegowda -tornin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Puisto on todella suuri, ja aika ei yhdellä kertaa riittänyt kaiken näkemiseen, joten sinne täytyy mennä vielä takaisin joku päivä - onneksi se on täällä kotikaupungissa! Maksoin pojille jonkin verran vaivan palkkaa puistokierroksen päätteeksi, ja tarjosin jäätelöt puiston kahvilassa. Faktat näkemieni paikkojen historiasta piti jälkikäteen tarkistaa wikipediasta, mutta seura oli mainiota, ja pojat kertoivat minulle omia näkemyksiään Intialaisesta koulujärjestelmästä, köyhyydestä, sekä tulevaisuuden suunnitelmistaan. Kaksi pojista haluavat uran armeijassa, yllättäen vain yksi sanoi haluavansa insinööriksi, ja yksi ilmoitti haluavansa uimariksi Amerikkaan, Michael Phelpsin inspiroimana! Toivotaan, että poikien unelmat käyvät toteen - ja että länsimaalaisten turistien rahastaminen puistokierroksista ei tule liikaa opintojen tielle!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjviBocwIKXirnKRu6fjyovMSdXcmAPbMmmk0HFkTYbw25pd6ZAHmS1rdSf0-lBg4QE3iOfXcfu9wIEEwsrZ7JfDOUIJKhCSAznaG_v0xMhulzG6DW4A1pyiZ2nKiSmbU5HUS8Cb0O6l0GZ/s1600/DSCF8557.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjviBocwIKXirnKRu6fjyovMSdXcmAPbMmmk0HFkTYbw25pd6ZAHmS1rdSf0-lBg4QE3iOfXcfu9wIEEwsrZ7JfDOUIJKhCSAznaG_v0xMhulzG6DW4A1pyiZ2nKiSmbU5HUS8Cb0O6l0GZ/s320/DSCF8557.JPG" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigIXqM4fdnQMg3TE3SKwKpssUl1k5CG-4_pRptFegfhJ1CqxotocjBgpu_-v3hCXFD4NRpsBX8I74FxAZH2bp_-Wx94LCX7HgPYtGz7_ZpgWFI4k1Ro3gpi0ofH5txtsEQX_ZZircKX_E6/s1600/DSCF8545.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigIXqM4fdnQMg3TE3SKwKpssUl1k5CG-4_pRptFegfhJ1CqxotocjBgpu_-v3hCXFD4NRpsBX8I74FxAZH2bp_-Wx94LCX7HgPYtGz7_ZpgWFI4k1Ro3gpi0ofH5txtsEQX_ZZircKX_E6/s320/DSCF8545.jpg" width="247" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQN92LV-2hrMgWtYAjDPjqK2hqrqFZDOeMyOCufXSXiMnmjeEoTuDldbFjkKKwoUNZkvu6bHipepf6hbl64kNni-lPjj0H1dQyaKNcugK8mpbhZMjFfNEkZcFSLotznMnSaslgXf2_vDA8/s1600/DSCF8572.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQN92LV-2hrMgWtYAjDPjqK2hqrqFZDOeMyOCufXSXiMnmjeEoTuDldbFjkKKwoUNZkvu6bHipepf6hbl64kNni-lPjj0H1dQyaKNcugK8mpbhZMjFfNEkZcFSLotznMnSaslgXf2_vDA8/s320/DSCF8572.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhinBRDcqvj4_kXiIKtEjz_3xn4N6-sOEFH8KyaDbkM-oMSiGMwUv6l4GZIkVdMAy7tXfCu1BzJV73NTcUcnyus801KeN3IKHyNAOiORsaZqv_lsDrxNQ2tv20akdNkv0T-KgeLHGDb9pVO/s1600/IMG_20120827_142140.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhinBRDcqvj4_kXiIKtEjz_3xn4N6-sOEFH8KyaDbkM-oMSiGMwUv6l4GZIkVdMAy7tXfCu1BzJV73NTcUcnyus801KeN3IKHyNAOiORsaZqv_lsDrxNQ2tv20akdNkv0T-KgeLHGDb9pVO/s320/IMG_20120827_142140.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjoittelen tätä päivitystä Cochin-nimisessä kaupungissa, Keralan osavaltiossa. Tulimme tänne viikonlopuksi, sillä Jacobin koulukaverilla on sunnuntaina kihlajaisjuhlat täällä! Paul, kyseinen opiskelutoveri, on Amerikassa syntynyt. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin Intialaisia, samoin kuin Paulin kihlatun Elsan, joten kihlajaiset vietetään siksi täällä. Häitä juhlitaan sitten parin kuukauden kuluttua Kaliforniassa. Kirjoittelen Cochin-kuulumisia lisää myöhemmin, ja jaan myös kokemuksia ja tuntemuksia Intialaisista kihlajaisjuhlista!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<br /></div>
Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-90817381857473884262012-08-22T15:51:00.002+05:302012-08-22T15:51:34.382+05:30Levoton mieli ja levottomat jalat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Olen nyt viettänyt Intiassa tasan kaksi viikkoa, ja arjen rutiinit alkavat pikkuhiljaa muodostua. Olen yrittänyt liikkua pitkin kaupunkia mahdollisimman paljon, jotta oppisin tuntemaan uuden kotikaupunkini paremmin. Pikkuhiljaa eri naapurustot ja alueet alkavatkin jo tulla tutummiksi. Tällä hetkellä haastavinta on tottua siihen, että en toistaiseksi tee töitä - olen tottunut olemaan jatkuvasti erittäin kiireinen, ja elämäntilanne jossa minulla ei itse asiassa ole muuta kuin vapaa-aikaa on minulle täysin vieras. Toisaalta, se on hyvä tilanne ainakin tässä alkuvaiheessa, sillä nyt minulla on hyvin aikaa totutella uuteen kaupunkiin, tutustua ihmisiin, opetella paikallisille tavoille, etsiä uusia kiinnostavia alueita ja kehitellä uusia harrastuksia - mutta samalla tilanne on stressaava ja ahdistava kiireestä nauttivalle ja melko urakeskeiselle ihmiselle.<br />
<br />
Olen Intiassa tällä hetkellä ns. "entry visa"-nimisellä viisumilla. Aviomiehelläni on työviisumi, ja tämä entry visa mahdollistaa sen, että saan tulla mieheni kanssa Intiaan ja olla täällä yhtä kauan kuin hänen viisuminsa on voimassa - mutta en saa tehdä palkkatöitä. Työviisumin saaminen vaatii työtarjousta, ja minimipalkkavaatimus työviisumia varten on $25,000/vuosi - tämä on melko kova palkka maassa, jossa naisten keskipalkka on ylimmillään noin $10,000, ja yleensä jossain $5,000 paikkeilla (korkeaa koulutusta vaativilla, hyväpalkkaisilla aloilla). Todennäköistä on, että en voi Intiassa ollessamme tehdä palkkatöitä Intialaiselle työnantajalle.<br />
<br />
Vapaaehtoistöitä voin toki tehdä, ja ainakin nyt aluksi, se onkin suunnitelmani. En osaa olla paikoillani kovin pitkään, ja haluan löytää kiinnostavaa, mielekästä tekemistä joka on myös ammatillisesti haastavaa ja järkevää. Olenkin ollut jo yhteydessä useampaan paikalliseen järjestöön ja sopinut tapaamisia muutaman kanssa keskustellakseni mahdollisuuksistani tehdä jonkinlaista yhteistyötä ko. järjestöjen kanssa. Yksi näistä on nimeltään <a href="http://itforchange.net/">IT for Change</a>, joka pyrkii tuomaan nykyteknologian kaikkien, myös köyhien, Intialaisten ulottuville sekä hyödyntämään informaatioteknologioita sosiaalisen muutoksen, sukupuolten välisen tasa-arvon ja koulutuksen edistämisessä. Olen menossa käymään järjestön toimistolla huomenna, ja voin tapaamisen jälkeen kirjoitella enemmän siitä, minkälaisia hommia mahdollisesti tulen tekemään tälle järjestölle.<br />
<br />
Teen myös tutkimus-, kirjoitus- ja editointi-hommia toiselle, Delhissä sijaitsevalle järjestölle, joka pyrkii luomaan köyhiin kyläyhteisöihin ns. "naisten tiloja" ja "woman resource zone"-alueita, joiden tarkoituksena on tarjota naisille mahdollisuus omien yhteisöjensä kehittämiseen ja parantamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Naisille tarjotaan ammatti-opetusta jonka tavoitteena on mahdollistaa jonkinlainen palkkaa tuottava toiminta yhteisöissä, mutta samalla myös parantaa kyläyhteisöjen ekologisuutta ja siisteyttä, sekä kannustaa asukkaita ympäristöystävällisempien elintapojen opetteluun.<br />
<br />
Katsotaan, minkälaiseksi tämä uusi elämä Intiassa vielä muodostuu. En voi väittää eikö tämä työttömyys - joskin omaehtoinen sellainen - olisi hieman stressaavaa hyvin kiireisten vuosien jälkeen, mutta ehkä joskus on hyvä hieman rauhoittua ja opetella uudenlainen elämän rytmi. Näin ainakin väitän itselleni, jotta en stressaisi tilannetta liikaa..<br />
<br />
Tässä vielä muutamia kuvia viime viikkojen varrelta. Muutamme nykyisestä asunnostamme ensi kuussa uuteen kämppään Koramangala-nimiselle alueelle, jonka jälkeen pääsemme vihdoin asettumaan kunnolla aloillemme tässä kaupungissa. Toiveissa olisi löytää pian mukava kuntosali, jooga-studio (ei pitäisi olla vaikeaa..) ja totutella uuteen naapurustoon. Laittelen kuvia meidän uudelta asuinalueelta sitten muuton jälkeen!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfa6WuM0rFmo3-w5QfyTOQE1Fkj83dM94tj4I6-hODrEppzw3Qh9nZWbacnlj9EILh8AcaQVHjWpElERPQzvCSZxaK0OmdZP3uc8d1U19HBsKUOEH2aI002nyvZx26UC6u0FQZKgkAYSuV/s1600/photo-2012-08-22-15-22-42-716.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfa6WuM0rFmo3-w5QfyTOQE1Fkj83dM94tj4I6-hODrEppzw3Qh9nZWbacnlj9EILh8AcaQVHjWpElERPQzvCSZxaK0OmdZP3uc8d1U19HBsKUOEH2aI002nyvZx26UC6u0FQZKgkAYSuV/s320/photo-2012-08-22-15-22-42-716.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringonlasku nykyisen väliaikaisasunnon terassilta ihailtuna</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDgrEbYokGNj_GHalFLq9ZVGxbgwm6q-CynAyf0AMF0gpKQkG6T_mMLbc4FjVpnYem9tPCST6f0GQaYe7ry3mbcDEDnMkV2K6arGo1Urg36oKqaLt4G03OgIcMU7nl2QQ75l5jLuJChrOV/s1600/photo-2012-08-22-15-23-16-858.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDgrEbYokGNj_GHalFLq9ZVGxbgwm6q-CynAyf0AMF0gpKQkG6T_mMLbc4FjVpnYem9tPCST6f0GQaYe7ry3mbcDEDnMkV2K6arGo1Urg36oKqaLt4G03OgIcMU7nl2QQ75l5jLuJChrOV/s320/photo-2012-08-22-15-23-16-858.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liikenne pysähtyy kun lehmät ylittävät tien - olenkin alkanut käyttää lehmiä apuvälineinä kun minun tarvitsee päästä suuresta, ruuhkaisesta tiestä yli aina, kun lehmiä sattuu sopivasti kohdalle. Kävelen tiestä yli lehmän rinnalla, ja pääsen turvallisesti tien toiselle puolen!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaCR9KJqWZnkmAjfV0kFQJZ8a2eSgqreCoFUWstWGQL4fcedP-zrdd0e0zPm9SVuqxVii8lLU7hovCdFYiBvCzdPmrf8aIEGS1tqt4m7rrYRxbsgRZNcg2YBq0HKNOwWfSnCFrOp3nYDhZ/s1600/photo-2012-08-22-15-23-55-704.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaCR9KJqWZnkmAjfV0kFQJZ8a2eSgqreCoFUWstWGQL4fcedP-zrdd0e0zPm9SVuqxVii8lLU7hovCdFYiBvCzdPmrf8aIEGS1tqt4m7rrYRxbsgRZNcg2YBq0HKNOwWfSnCFrOp3nYDhZ/s320/photo-2012-08-22-15-23-55-704.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katukuvaa nykyisen asuntomme lähistöltä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9USJn-kftaImmVh440jMzY3LBUHuGWepzXuQp7q8s1MAcB50hlMlYELKgj7atlqZkbzDyXxgAvztWTK9z8yJi11CEcvirTewLa8XaPkbwE_FYSYPcAREjrWmPei9YNWx-fni1aZalV3v4/s1600/photo-2012-08-22-15-25-17-459.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="309" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9USJn-kftaImmVh440jMzY3LBUHuGWepzXuQp7q8s1MAcB50hlMlYELKgj7atlqZkbzDyXxgAvztWTK9z8yJi11CEcvirTewLa8XaPkbwE_FYSYPcAREjrWmPei9YNWx-fni1aZalV3v4/s320/photo-2012-08-22-15-25-17-459.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Päiväunilla auto-riksassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgNlOTGfthJKNgJFLzFsg5Lp_YBjr_OQuiatCHxQgqIaguP6ZF1Q6cajTUNr-QM7a4cqdCHEIxAciwlaKX_dL0y1DekESM9Ya2HyKTn13FFYngmtr4AckLbHFabIXUAcoK0Gr9UueeXtVZ/s1600/photo-2012-08-22-15-25-46-295.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgNlOTGfthJKNgJFLzFsg5Lp_YBjr_OQuiatCHxQgqIaguP6ZF1Q6cajTUNr-QM7a4cqdCHEIxAciwlaKX_dL0y1DekESM9Ya2HyKTn13FFYngmtr4AckLbHFabIXUAcoK0Gr9UueeXtVZ/s320/photo-2012-08-22-15-25-46-295.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lehmät eivät juuri naapurustojen rajoja kunnioita - nämä rouvat tepastelivat tyytyväisesti erittäin korkeatasoisella asuinalueella, ja ongelmitta parkkeerasivat itsensä nukkumaan pysäköityjen autojen väliin. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkb46F6pOUqHdh1Zg4WFXGCP0FitWQML7qhXvJq-8hFitSBxZj7vyQAk9p57j64c0gP6FqZ0GsF7uzz1MbXkmtfchC3wgDf3J8bWgpsXShp4qQh2FJn79WJwRQ0i7Qx-xL_517YTYxM1Na/s1600/photo-2012-08-22-15-26-37-192.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkb46F6pOUqHdh1Zg4WFXGCP0FitWQML7qhXvJq-8hFitSBxZj7vyQAk9p57j64c0gP6FqZ0GsF7uzz1MbXkmtfchC3wgDf3J8bWgpsXShp4qQh2FJn79WJwRQ0i7Qx-xL_517YTYxM1Na/s320/photo-2012-08-22-15-26-37-192.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cuppa Café - uusi suosikkikahvilani Indira Nagar-nimisellä alueella. Kirjoittelen tätäkin blogipäivistystä Cuppa-kahvilan sohvalla istuen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br /></div>
Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-91136049901230215702012-08-15T00:12:00.000+05:302012-08-15T00:13:36.898+05:30Follow the traffic rules - Venäläistä rulettia Bangaloren liikenteessä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nyt on ensimmäinen viikko Bangaloressa takana, ja onhan tämä aikamoinen kaupunki, ja aikamoinen maa. Alan pikkuhiljaa tutustua kaupungin eri alueisiin, joskin olen joutunut toteamaan että kävellen kaupunkiin tutustuminen ei täällä oikein onnistu. New Yorkissa paras tapa tutustua kaupunkiin ja eri naapurustoihin oli kävely - loputon kävely kaupunginosasta toiseen, korttelista kortteliin, Brooklynista Manhattanille. Uusissa kaupungeissa on myös mukavaa kävellä, katsella ihmisiä, rakennuksia, puistoja ja liikennettä, kuunnella ääniä ja haistella tuoksuja, poiketa sivukaduille, eksyä vieraille alueille..<br />
<br />
..Näin ei kuitenkaan ole Bangaloressa. Miksikö? No. Ensinnäkin, liikenne täällä on tietysti, Intian tyyliin, äärimmäisen kaoottista. Katujen yllä roikkuvat "Follow lane discipline" ja "Follow traffic rules" kyltit ovat ainakin näin ulkopuolisen silmiin melko huvittavia, koska mitään liikennesääntöjä, kaistoista puhumattakaan, ei vaikuta juurikaan olevan. Kaduilla liikkuu autoja, busseja, rekkoja, takseja, rikshoja, lehmiä, vuohia, kärryjä vetäviä hevosia/aaseja/muuleja, kärryjä vetäviä ihmisiä, kissoja, kanoja, koiria, ja tietysti jalankulkijoita. Paikalliset seikkailevat kaoottisen liikenteen seassa suvereenisti - joskin, kuten <a href="http://www.nytimes.com/2010/06/08/world/asia/08iht-roads.html?pagewanted=all">tämä New York Timesin artikkeli</a> kertoo, Intiassa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä liikenneonnettomuuksissa kuin missään muussa maassa, Kiina mukaan lukien. Kaupungilla kulkiessa näkee lähes päivittäin autojen, joskus rekkojen ja bussien, ajavan väärään suuntaan joko yksisuuntaisella tiellä, tai vain vastaantulevien kaistalla. Tööttäily kuuluu täällä ajamiseen, ja sillä myös välitetään viestejä ja varoituksia muille autoilijoille. Näiden viestien sisältö ja tarkoitus on minulle kuitenkin yhä mysteeri.<br />
<br />
Isojen risteyksien ylittäminen jalan on kuin venäläistä rulettia pelaisi. Lähinnä mieleen tulee videopeli - jalankulkija odottaa tien sivussa oikeaa hetkeä, ja lähtee sitten ylittämään tietä, väistellen autoja ja muita kulkuvälineitä, pysähtyen tien keskelle odottamaan taukoa ruuhkassa. Liikennevaloja on isoissa risteyksissä - mutta yleensä ne ovat vain autoille, jalankulkijoille valoja ei ole. On vain vedettävä syvään henkeä, ja sukellettava sekaan. Isojen risteyksien ylitys saattaa viedä minulta helposti 10-20 minuuttia. Yleensä odotan jonkun muun menevän ensin, ja kipitän sitten rinnalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: right;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWcJyOFXKqe0t9gyDqFHdegB_SscIM7QhgbEzeyH0T9HbdDKOpp2o9cekNG4WCGHeYewpdERgGh9fz8vZRWLTXJHIbTVc_3ZblBtjSvzBBekAelYPIkM2431bSQ-Bsxt3KQrA8nnTzX3eV/s1600/Street1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWcJyOFXKqe0t9gyDqFHdegB_SscIM7QhgbEzeyH0T9HbdDKOpp2o9cekNG4WCGHeYewpdERgGh9fz8vZRWLTXJHIbTVc_3ZblBtjSvzBBekAelYPIkM2431bSQ-Bsxt3KQrA8nnTzX3eV/s320/Street1.jpg" width="240" /></a><span style="text-align: left;">Liikennekaaoksen lisäksi kävellen kulkemista hankaloittaa se, että jalkakäytäviä ei oikeastaan ole. Tai no, on - mutta ne ovat joko roskavuorien alla, tai äärimmäisen huonossa kunnossa. Teissä on kirjaimellisesti jättimäisiä reikiä, parhaimmillaan yli metrin syvyisiä pudotuksia, irrallisia laattoja, tien keskellä lojuvia kivikasoja, eläinten raatoja. Sateen jälkeen monet alueet tulvivat, ja tien reunukset, eli "jalkakäytävät", ovat veden peitossa. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6XxFgbHKRtH96U67LXSnmliHTM1vsPviLTHl_1TBsfgPsyi_Wy_r_hoZMPU9rOk_LOuVRKlLkWDKrM8vc12ebKp74lMD1TkDgLRDKPsnvFTz8mk573Fj1lxar4jhhjF2Y-wHKhJ3dL1ux/s1600/street2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6XxFgbHKRtH96U67LXSnmliHTM1vsPviLTHl_1TBsfgPsyi_Wy_r_hoZMPU9rOk_LOuVRKlLkWDKrM8vc12ebKp74lMD1TkDgLRDKPsnvFTz8mk573Fj1lxar4jhhjF2Y-wHKhJ3dL1ux/s320/street2.jpg" width="240" /></a></div>
Kaduilla kävely Bangaloressa on siis varsin tehokas fyysinen liikuntamuoto - kävelyn lisäksi lyhytkin matka usein sisältää kiipeilyä, pituusloikkaa, juoksemista, pujottelua, mahdollisesti jopa limboa. Tylsäksi eivät kävelyretket täällä käy - ja kaikki aistit saavat kyllä olla herkimmillään, sillä Intialaisen metelin ja kaaoksen keskellä on helppoa olla huomaamatta kulman takaa kaahaavaa moottoripyörää. Ja motorisoidut kulkuvälineet eivät väistä jalankulkijoita.. Edes jalankulkijat eivät väistä jalankulkijoita.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-dINNY1VOyygNuyHZBQf8Fj5LpIj4dmgKNSRn5Of9KW1gB4O900ged_7vnrucSB3DYzX3fzsPdqFo-CpoodaU11XPOE5BNfn6POPSKv7WQFzY_y0l9eNSaEf0lcYPWTUo7yDUqnDyDPwy/s1600/Street3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-dINNY1VOyygNuyHZBQf8Fj5LpIj4dmgKNSRn5Of9KW1gB4O900ged_7vnrucSB3DYzX3fzsPdqFo-CpoodaU11XPOE5BNfn6POPSKv7WQFzY_y0l9eNSaEf0lcYPWTUo7yDUqnDyDPwy/s320/Street3.jpg" width="240" /></a></div>
Kaduille kertyy roskakasoja, joiten siivoamisesta huolehtivat pääasiassa lehmät, vuohet, kissat ja koirat. Jalankulkuväylien ylläpito ei selvästikään ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Olen kuvannut liikennekaaoksesta muutamia videonpätkiäkin, mutta nettiyhteytemme ei ole tarpeeksi tehokas niiden lataamiseen. Yritän latailla videoita aina tilaisuuden tullen - ne antavat ehkä vielä paremman ikkunan elämään Intialaisessa suurkaupungissa.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7lImZF_4RtguNvHKQ9fkXddZhVyCJ6Nni6apj7K0sfo0dwD4lIaQc9VRCYXxSbbexk31GBvIecBAaz9JKlv6GoUEoWZg2JxoUx3I2FuW2DvJrPxo7cvBIaOIYAhJBXc4oaU7Rbr_7suLT/s1600/Emma_India2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7lImZF_4RtguNvHKQ9fkXddZhVyCJ6Nni6apj7K0sfo0dwD4lIaQc9VRCYXxSbbexk31GBvIecBAaz9JKlv6GoUEoWZg2JxoUx3I2FuW2DvJrPxo7cvBIaOIYAhJBXc4oaU7Rbr_7suLT/s320/Emma_India2.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvgDJA77PZyELUgqzw3KUnDYz6UqJJjJKi10yxIKCVfds3jfN_yJuwyA0wEcZTDt4UqC1nULNCB9oylNZ4mMuRGlQ6elazSbnVrh9a8Eaw9wv4eE9Hd1dRypvg7qT92a2jidtRCDvwIqZ_/s1600/EmmainIndia1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvgDJA77PZyELUgqzw3KUnDYz6UqJJjJKi10yxIKCVfds3jfN_yJuwyA0wEcZTDt4UqC1nULNCB9oylNZ4mMuRGlQ6elazSbnVrh9a8Eaw9wv4eE9Hd1dRypvg7qT92a2jidtRCDvwIqZ_/s320/EmmainIndia1.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Olen ehtinyt myös shoppailla jo hieman - tuijotukselta en voi täällä välttyä, mutta minimoidakseni turhat pukeutumisvirheet ja paikallisten loukkaamisen ja/tai ylimääräisen kiinnostuksen herättämisen, hankin itselleni ensimmäisen salwar kameez -asun. Vaatetukseen kuuluu tunika, ihanat, jättimäiset ja erittäin mukavat pellavahousut, sekä iso huivi jonka annetaan roikkua harteiden yli. Oheiset kuvat antavat osviittaa lähinnä vaatetukseni vihreästä väristä - kokovartalokuvan ottaminen on yksin hankalaa! Hieman olen kauhuissani siitä, kuinka paljon huiveja, koruja, vaatteita, ja kaikenlaista muuta pientä täällä tulee ostettua - huivit maksavat $1-$3 laadusta ja koosta riippuen, ja koruja löytyy pilkkahintaan jokaisesta kadun kulmasta. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: right;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWwiY6VaIk7Iqu7MuCKH0n7moBZfNmQoRO1Or_3LsImN3_iHLj-K3wcqU8NXH7Swhsjri6jrrjrjwWpseF92VT0ER70MMmVF6mImitmYumC2hPESR-YhQXDchZXeD53FONvQ1f0NrBCWRG/s1600/bracelets.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWwiY6VaIk7Iqu7MuCKH0n7moBZfNmQoRO1Or_3LsImN3_iHLj-K3wcqU8NXH7Swhsjri6jrrjrjwWpseF92VT0ER70MMmVF6mImitmYumC2hPESR-YhQXDchZXeD53FONvQ1f0NrBCWRG/s400/bracelets.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Sellaista siis kuuluu Bangaloreen tällä kertaa - liikennekaaosta, perusasioiden opettelua, päivä kerrallaan eloa. Työkuviot ovat.. Noh, työn alla, ja kirjoittelen niistä enemmän, kunhan asiat ovat edenneet hieman pidemmälle. Terveisiä koti-Suomeen - nauttikaa liikennesäännöistä, liikennevaloista, jalkakäytävistä, ja lehmättömistä autoteistä!</div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div style="text-align: right;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /></div>
Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-85197200546945849832012-08-10T16:11:00.001+05:302012-08-10T16:17:41.202+05:30Asumaan Amerikkaan - Greencard-prosessi Amerikan kansalaisen ulkomaalaiselle puolisolle<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Niiskutan ja aivastelen kotosalla - keho vielä totuttelee uuteen ilmastoon, pölyyn ja kaupungin saasteisiin, ja lentokoneilmastointi aiheuttaa lähes poikkeuksetta pienen nuhan. Koska useat blogiini tiensä löytävät lukijat ovat kiinnostuneita erityisesti Amerikasta, sekä viisumeihin ja maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä, ajattelin kirjoittaa nyt omasta greencard-kokemuksestani sekä yleisesti greencard- ja maahanmuutto-prosessista, johon ehdin tutustua varsin yksityiskohtaisesti viime vuonna kun valmistelin omaa greencard-hakemustani.<br />
<br />
Tulin Amerikkaan alunperin F1-opiskelijaviisumilla. F1 viisumista olenkin kirjoittanut melko yksityiskohtaisesti jo aikaisemmin, mutta ko. viisumi siis myönnetään ulkomaalaiselle opiskelijalle joka on hyväksytty opiskelemaan Amerikkalaiseen, akkreditoituun oppilaitokseen. Opiskelijaviisumia voi hakea esimerkiksi lukio, college tai yliopisto-opintoihin, mutta sitä ei välttämättä myönnetä esim. sertifikaatti- tai kurssi-luontoisia, lyhytaikaisempia opintoja varten. F1-prosessissa kouluun hakeminen on yleensä se haastavin osuus, ja kun opiskelupaikka on jostain myönnetty, opiskelijaviisumi yleensä myönnetään suomalaiselle hakijalle varsin vaivattomasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcnxLJ3Tw6BNvDl1n8ptEfpfbE6mqZQITzoZQMhqlxwFCCj_0rC1ad1E4-H78X3eA30ECX1TVTe3CyCIXkYe0BytCDtffU-c1ShbRdYPvyd4q1JiEF4Z7W-80ZsIepXTTyuUDXBRjcrojS/s1600/Screen+shot+2012-08-10+at+4.08.44+PM.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcnxLJ3Tw6BNvDl1n8ptEfpfbE6mqZQITzoZQMhqlxwFCCj_0rC1ad1E4-H78X3eA30ECX1TVTe3CyCIXkYe0BytCDtffU-c1ShbRdYPvyd4q1JiEF4Z7W-80ZsIepXTTyuUDXBRjcrojS/s320/Screen+shot+2012-08-10+at+4.08.44+PM.png" width="269" /></a></div>
<b>KANSALAISUUS VS. OLESKELULUPA, ELI GREENCARD</b><br />
<br />
Se paljon puhuttu Greencard onkin sitten ihan toinen juttu. Greencard on yhtäaikaa sekä oleskelu- että työlupa Amerikkaan. Greencardin haltija saa käytännössä asua Amerikassa, opiskella, tehdä töitä, ja oleskella maassa vapaasti, melko pitkälti kuin Amerikan kansalainen. Kansalaisuus ja Greencard ovat siis eri asioita - ne usein menevät ulkomaalaisella sekaisin, ja niiden kuvitellaan tarkoittavan samaa asiaa. Näin ei kuitenkaan ole, ja on äärimmäisen tärkeää, että ulkomaalainen greencardin hakija tai haltija ymmärtää kansalaisuuden ja oleskeluluvan eron. Amerikan maahanmuuttolainsäädännön mukaan yksi vakavimmista ei-väkivaltaisista rikoksista on nimittäin "tekeytyminen Amerikan kansalaiseksi" sellaisen henkilön toimesta, joka ei oikeasti ole kansalainen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö joka ei ole kansalainen vahingossa tai tarkoituksellisesti väittää olevansa kansalainen, esimerkiksi laittamalla ruksin "American citizen"-ruutuun veroilmoituksessa, työhakemuksessa, kouluhakemuksessa, sosiaalietuushakemuksessa, tms. Näin tapahtuu usein vahingossa - moni ulkomaalainen ei ymmärrä kansalaisuuden ja oleskeluluvan eroa, ja epähuomiossa valitsevat "kansalainen"-vaihtoehdon lomakkeessa. Myös presidentin vaaleissa äänestäminen on sallittu ainoastaan kansalaisille - mikäli greencardin haltija epähuomiossa äänestää presidentin vaaleissa, tämä tulkitaan USAn maahanmuuttolain alla myös kansalaiseksi tekeytymiseksi. Monet tekeytyvät kaisalaiseksi myös tietoisesti, ymmärtäen kansalaisuuden ja oleskeluluvan eron, tarkoituksenaan yleensä saada jonkinlaisia etuuksia jotka kuuluvat vain kansalaisille. Kansalaisuuden ja greencardin eron ymmärtäminen on siis äärimmäisen tärkeää - seuraamukset kansalaiseksi tekeytymisestä ovat nimittäin äärimmäisen vakavat. Greencard otetaan pois, kansalaiseksi tekeytynyt maahanmuuttaja karkoitetaan Amerikasta, ja hänelle asetetaan elinikäinen matkustuskielto Amerikkaan. Monia viisumirikkomuksia varten on olemassa ns. "waiver", eli tapa hakea "armahdusta" - kansalaiseksi tekeytyminen on rikkomus, jota ei armahdeta. Kansalaiseksi vahingossa tai tarkoituksella tekeytynyt ulkomaalainen on sulkenut oven Amerikkaan loppuiäkseen, eikä sitä muuta mikään - ei edes avioliitto Amerikkalaisen kanssa. Raksi väärässä ruudussa riittää.<br />
<br />
<b>AMERIKAN KANSALAISEN ULKOMAINEN PUOLISO, JOKA ASUU HAKUPROSESSIN AIKANA ULKOMAILLA - K-1 JA CR-1 VIISUMIT</b><br />
<br />
Avioliitto Amerikan kansalaisen kanssa on todennäköisesti se yleisin tapa saada greencard. Greencardin voi hankkia myös muulla tavalla, mutta avioliitto on ehdottomasti nopein - ja tavallaan myös helpoin - tapa pysyvän oleskeluluvan saamiseen Amerikassa. Jos ulkomailla asuva, Amerikan kansalaisen ulkomaalainen kumppani tai puoliso haluaa muuttaa pysyvästi Amerikkaan, ulkomailta aloitettavia, greencardiin johtavia prosesseja on käytännössä kaksi - K1-kihlattu viisumi, tai CR-1 puoliso-viisumi. K-1 viisumia haetaan ennen naimisiin menoa, kun Amerikan kansalaisen kihlattu on hakuaikana ulkomailla, yleensä kotimaassa. Hakuprosessi kestää keskimäärin 9 kuukautta, ja kun K-1 viisumi on myönnetty, ulkomaalainen kihlattu saa tulla viisumilla Amerikkaan, jonka jälkeen pariskunnan on mentävä naimisiin 90 päivän kuluessa siitä, kun ulkomaalainen kihlattu on tullut rajan yli. Naimisiin meno yksin ei vielä johda greencardin saamiseen, vaan avioliiton jälkeen Amerikan kansalaisen ulkomaalaisen puolison täytyy vielä erikseen tehdä ns. AOS, eli Adjustment of Status-prosessi Amerikassa. K-1 viisumi lakkaa olemasta voimassa saman tien, kun sitä on käytetty rajan ylitykseen, ja saadakseen laillisen statuksen Amerikassa, ulkomaalaisen puolison tulee hakea greencardia AOS-prosessin kautta. Prosessi kestää muutaman kuukauden, ja siihen saattaa kuulua haastattelu, joskin K-1 hakijoiden kohdalla haastattelu Amerikassa usein jää pois, johtuen siitä että hakijaa on haastateltu jo tämän kotimaassa K-1 hakuprosessin aikana, ennen Amerikkaan tuloa. Haastattelujen tarkoituksena on varmistaa, että avioliitto on aito, eikä lumeliitto jonka tarkoituksena on vain saada ulkomaalaiselle greencard.<br />
<br />
CR-1 prosessi tehdään avioliiton jälkeen. Kun Amerikan kansalainen on mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa, CR-1 prosessi laitetaan alulle. Myös CR-1 prosessin aikana ulkomaalainen puoliso on ulkomailla, yleensä kotimaassaan. CR-1 viisumin saaminen kestää noin 9-11 kuukautta, ja kun viisumi on myönnetty, ulkomaalainen puoliso tulee CR-1 viisumilla Amerikkaan. Toisin kuin K-1 viisumin kohdalla, CR-1 viisumiin ei liity erillistä AOS-prosessia, vaan CR-1 viisumia käyttävästä ulkomaalaisesta tulee rajan ylityksen jälkeen ns. Legal Permanent Resident, eli pysyvän oleskeluluvan (ts. greencardin) haltija. Greencard lähetetään postissa ulkomaalaiselle puolisolle, eikä hänen tarvitse Amerikkaan saapumiseen jälkeen hakea greencardia erikseen.<br />
<br />
<b>GREENCARDIN HAKUPROSESSI AMERIKASSA - AOS, eli ADJUSTMENT OF STATUS</b><br />
<br />
Kun Amerikan kansalaisen ulkomaalainen puoliso on Amerikassa ns. "non-immigrant"-viisumilla, eli esimerkiksi F1-opiskelijaviisumilla, B2-turistiviisumilla, VWO-Visa Waiver ohjelman alaisena (johon Suomi esimerkiksi kuuluu), H1-B työviisumilla, jne., tietyissä olosuhteissa on mahdollista, että ulkomaalainen puoliso voi vaihtaa statustaan non-immigrant viisumista greencardin haltijaksi USAn sisällä. Non-immigrant, eli väliaikaisiin viisumeihin, liittyy kuitenkin ns. "non-immigrant intent"-sääntö: Väliaikaista viisumia hakeva ulkomaalainen ei saa käyttää ko. viisumia maahanmuuttotarkoituksella, eli esimerkiksi opiskelijaviisumilla ei saa tulla Amerikkaan, mikäli aikomuksena on esimerkiksi mennä Amerikan kansalaisen kanssa naimisiin, ja hakea greencardia. Mikäli ulkomaalainen opiskelija on tullut Amerikkaan opiskelijaviisumilla, tavannut Amerikassa kumppanin, mennyt kihloihin ja naimisiin, AOS-prosessin voi suorittaa Amerikassa, sillä ulkomaalaisen alkuperäinen suunnitelma ei ollut hakea greencardia opiskelijaviisumin avulla. Tätä "alkuperäistarkoitusta" on tietysti vaikea todistaa, mutta joskus Amerikkaan tulevilta vierailijoilta saatetaan rajalla kysyä, aikovatko he hakea greencardia Amerikassa ollessaan. Vastaukset kirjataan, ja valehtelu johtaa helposti varsin vakaviin seuraamuksiin.<br />
<br />
Omalla kohdallani tilanne oli juuri edellä mainitun kuvauksen mukainen. Tulin Amerikkaan F1-viisumilla opiskelemaan, joskin minulla oli jo opintojen alkamisen aikana Amerikkalainen poikaystävä. Emme kuitenkaan olleet naimisissa, tai edes kihloissa, emmekä olleet keskustelleet tai suunnitelleet greencardin hakemista. Menimme opintojemme aikaan kihloihin, ja helmikuussa 2011 ennen opintojeni päättymistä naimisiin Manhattanin kaupungintalolla. Naimisiin menon jälkeen pystyimme aloittamaan greencard-hakuprosessin.<br />
<br />
AOS-prosessi ei lopulta ole niin monimutkainen kuin se aluksi usein vaikuttaa, joskin se vaatii hyvin tarkkaa lukutaitoa, yksityiskohtien huomioimista, ja runsaasti kärsivällisyyttä. Koko prosessi myös maksaa noin $2,000 hakumaksuineen ja lääkärintarkastuksineen. Prosessi tarkoittaa käytännössä sitä, että ulkomaalainen, Amerikassa väliaikaisella viisumilla oleva, Amerikan kansalaisen aviopuoliso, muuttaa statustaan väliaikaisesta vierailijasta pysyväksi oleskelijaksi AOS-prosessin kautta. Prosessi kestää keskimäärin 4-6 kuukautta, ja siihen kuuluu pakollinen haastattelu. Prosessi aloitetaan lähettämällä I-130 ja I-485-nimiset hakemukset USAn maahanmuuttovirastoon. I-130 (Petition for Alien Relative), on hakemus jonka Amerikkalainen puoliso täyttää hakeakseen ulkomaalaiselle puolisolleen oikeutta greencardiin. I-485 (Application to Register Permanent Residence or Adjust Status) on lomake, jolla ulkomaalainen puoliso hakee greencardia. I-130 siis osoittaa, että Amerikan kansalaisen ja ulkomaalaisen I-485 hakijan välillä on laillinen suhde (avioliitto, mutta voi olla myös vanhempi-lapsi suhde), joka tekee ulkomaalaisesta oikeutetun hakemaan greencardia. I-485 lomakkeella ulkomaalainen hakee itse greencardia. Hakemukset lähetetään samaan aikaan yhtenä pakettina, ja niiden ohella lähetetään paljon muita dokumentteja, kuten todistus lääkärintarkastuksesta joka tulee suorittaa ennen hakemuksen lähettämistä, todisteita avioliiton aitoudesta (esim. valokuvia, yhteinen vuokrasopimus, todistus yhteisestä pankkitilistä, luottokorteista, vakuutuksista, jne.), sekä useita kopioita passeista, viisumeista, avioliittotodistuksesta, ym. dokumenteista. Meidän AOS-pakettimme painoi yli 3 kg kun lähetimme sen Amerikan maahanmuuttovirastoon.<br />
<br />
Amerikkalaisen puolison tulee myös osoittaa, että hän pystyy taloudellisesti tukemaan ulkomaalaista puolisoaan, jotta tästä ei tule ns. "public charge", eli taloudellinen rasite Amerikkalaiselle yhteiskunnalle. Tämä vaatii Amerikkalaiselta puolisolta tuloja, jotka ovat 125% virallisesta köyhyysrajasta, mikä vuonna 2012 tarkoittaa noin $19,000 (15,500 euroa) vuosituloja kahden hengen taloudelle. Mikäli Amerikkalaisen puolison tulot eivät ole riittävät, pariskunta voi etsiä erillisen sponsorin, joka voi olla kuka tahansa Amerikan kansalainen tai greencardin haltija, jonka tulot lisätään Amerikkalaisen puolison tuloihin, jotta vaadittavaan tulotasoon päästään. Vaadittava tulotaso määräytyy talouden koon mukaan - kaksihenkiselle perheelle minimitulo on noin $19,000, kolmihenkiselle $23,800, nelihenkiselle $28,800, jne. Mikäli prosessiin liitetään erillinen sponsori, sponsorin tulojen on vastattava hänen perheensä kokoa - toisin sanoen, jos sponsorin perheeseen kuuluu hän ja kaksi lasta, tulojen on vastattava nelihenkiseltä perheeltä vaadittua tulotasoa - sponsori, 2 lasta, ja sponsoroitava ulkomaalainen.<br />
<br />
Kun hakupaperit on lähetetty yhtenä nivaskana maahanmuuttovirastoon, alkaa odotus. Ensimmäisen kuukauden-kahden aikana tulee ns. Biometrics-kutsu, joka tarkoittaa sormenjälkien ja valokuvan ottamista maahanmuuttoviraston asiakaspalvelupisteessä omassa kaupungissa. Kutsu haastatteluun tulee yleensä 3-5 kuukauden kuluttua papereiden lähettämisestä. Haastattelu voi olla erittän lyhyt ja helppo, kuten meidän tapauksessamme, tai se voi olla äärimmäisen pitkä, pelottava, ja yksityiskohtainen, mikäli maahanmuuttoviranomaisilla on syytä epäillä, että kyseessä on lume-avioliitto. Tämä saattaa johtua esimerkiksi erittäin suuresta ikäerosta, ulkomaalaisen hakijan kotimaasta (tietyt maat ovat ns. "high fraud"-maita, joista vuosittain pyritään muuttamaan Amerikkaan laittomasti enemmän kuin muista maista keskimäärin. Suomi, luonnollisesti, on "low fraud"-maa.), hakijoiden kuulumisesta eri uskontokuntiin, avioliittotodisteiden vähyydestä, jne. Syitä on monia, ja joskus selkeitä syitä tiukalle haastattelulle ei edes ole. Haastattelussa kysytään asioita parin elämästä ja avioliitosta, joita oikeasti yhdessä asuvien ja toisensa tuntevien ei tarvitse miettiä - esimerkiksi:<br />
- Millä puolella sänkyä kumpikin nukkuu<br />
- Paljon maksetaan vuokraa<br />
- Puolison koko nimi/syntymäaika/kotikaupunki/vanhempien nimi<br />
- Missä pari tapasi ja koska<br />
- Mitä puoliso tekee työkseen<br />
- Kuka kosi, missä, miten<br />
- Puolison vanhempien nimet, ammatti, asuinpaikkakunta<br />
<br />
Kysymykset voivat myös liittyä hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin, kuten esimerkiksi parin seksielämään. Haastattelussa mikään ei ole "off limits", joten kaikkeen on hyvä varautua. Useimmiten haastattelu on kuitenkin melko helppo, ja lyhyt - oma haastattelumme, jota varten lensimme Suomesta 48 tunniksi New Yorkiin viikko ennen Suomen häitämme, kesti 10 minuuttia.<br />
<br />
Harvinaisissa tapauksissa pariskunta saadetaan pyytää palaamaan ensimmäisen haastattelun seurauksena toiseen, ns. "Stokes"-haastatteluun, jossa aviopari erotetaan toisistaan, kummallekin esitetään samat kysymykset, ja suurimman osan vastauksista on täsmättävä. Jos vastauksissa on liian paljon eroavaisuuksia, hakemus hylätään. Stokes-haastattelu on kuitenkin melko harvinainen, ja yleensä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttoviranomaisilla on vahva epäily siitä, että kyseessä on lumeavioliitto ja greencard-petos.<br />
<br />
<b>GREENCARDIN JÄLKEEN - ROC eli REMOVAL OF CONDITIONS</b><br />
<br />
Kun greencard on myönnetty, elämä normalisoituu hetkeksi. Jos avioliitto on greencard-hakemuksen aikaan kestänyt alle kaksi vuotta, ensimmäinen greencard myönnetään vain kahdeksi vuodeksi, ja se on ns. "conditional greencard". Kyseessä on täysin oikea, täysivaltainen oleskelulupa, jonka ero 10-vuotiseen korttiin on kuitenkin se, että kahden vuoden greencard menee umpeen kaksi vuotta sen myöntämispäivästä. Myös tämän kahden vuoden "ehdollisen" kortin tarkoituksena on karsia pois lumeliitot. Ennen kuin kortti menee umpeen, greencardin haltijan on tehtävä ns. ROC-prosessi, eli Removal of Conditions. ROC tarkoittaa sitä, että greencardin haltija lähettää maahanmuuttoviranomaisille ROC-hakemuksen, ja sen mukana todisteita siitä, että hän ja Amerikkalainen puoliso ovat yhä avioliitossa, ja ovat näiden kahden vuoden aikana eläneet kuin avioparit yleensä - asuneet samassa taloudessa, jakaneet laskut ja yhdistäneet rahataloutensa, lisänneet toisensa vakuutuksiinsa, jne. Mikäli pari on ehtinyt kahden vuoden aikana erota, ja ulkomaalainen puoliso haluaisi jatkaa asumista Amerikassa, hänen on mahdollista tehdä ROC-prosessi erosta huolimatta ja saada kymmenen vuoden greencard. Ulkomaalaisen puolison on kuitenkin pystyttävä todistamaan, että avioliittooli alun perin aito, ja että naimisiin ei menty vaan greencardin takia.<br />
<br />
ROC-prosessiin saattaa kuulua haastattelu, mutta mikäli ei ole syytä epäillä pariskunnan liiton aitoutta, haastattelua ei usein ole. Kun ROC on myönnetty, ulkomaalaiselle puolisolle lähetetään 10 vuoden greencard. Kymmenen vuoden greencard tarkoittaa myös sitä, että ulkomaalaisen puolison oleskelulupa ei varsinaisesti vanhene lainkaan, kunhan hän noudattaa greencardin haltijan velvollisuuksia. Kortti itsessään pitää uusia kymmenen vuoden välein, mutta vaikka kortti menisi vanhaksi, kortin haltijan status ei umpeudu. Kaksivuotisen kortin kohdalla tilanne on toinen - mikäli kaksivuotinen kortti menee umpeen, eikä kortinhaltija ole ennen umpeutumispäivää lähettänyt ROC-hakemusta maahanmuuttovirastoon, kortin umpeutumisen lisäksi myös kortinhaltijan oleskelulupastatus vanhenee, eikä hän enää saa laillisesti oleskella Amerikassa.<br />
<br />
ROC-prosessi kestää muutamasta kuukaudesta aina vuoteen saakka. Kun ROC-paperit on lähetetty maahanmuuttovirastoon, greencardin haltijalle lähetään väliaikainen todistus ROC-prosessin alkamisesta, joka myös jatkaa greencardin haltijan kaksivuotisen kortin voimassaoloaikaa vuodella, jolloin kortin haltija voi ROC-prosessin aikana jatkaa elämää Amerikassa normaalisti. Kun ROC on myönnetty, kortin haltijalle lähetetään uusi 10-vuotinen greencard postissa.<br />
<br />
<b>AMERIKAN KANSALAISUUS</b><br />
<br />
Greencardin haltijan ei tarvitse koskaan hakea Amerikan kansalaisuutta, jos hän ei halua. Greencardilla saa asua ja työskennellä Amerikassa vapaasti loppuelämän, ja monella tapaa kansalaisen ja greencardin haltijan oikeudet ja velvollisuudet ovat hyvin samanlaiset.<br />
<br />
Greencardin haltija ei kuitenkaan saa esimerkiksi äänestää liittovaltiotason vaaleissa, kuten presidentinvaaleissa. Osavaltio- ja paikallistason vaaleissa äänestäminen saattaa olla sallittua, osavaltiosta ja kaupungista riippuen, mutta turvallisempaa on olla äänestämättä - kuten edellä mainitsin, äänestäminen vaaleissa, joissa vain Amerikan kansalaiset saavat äänestää, voi johtaa greencardin haltijan karkoittamiseen maasta.<br />
<br />
Sekä greencardin haltijat että Amerikan kansalaiset maksavat Amerikassa veroja normaalisti, ja kuuluvat Amerikan universaalin verotuksen piiriin. Setä Samuli siis toisin sanoen yrittää saada osansa Amerikan kansalaisten ja greencardin haltijoiden tuloista, huolimatta siitä missä päin maailmaa tulot on ansaittu. Yleensä tuplaverotukselta kuitenkin voi välttyä, mutta veroilmoitus on silti aina tehtävä myös Amerikkaan, huolimatta siitä missä asuu. Eli vaikka asun nyt Intiassa, olen yhä verovelvollinen myös Amerikassa, koska minulla on greencard. Sama sääntö pätee aviomieheeni, joka taas on syntyperäinen kansalainen. Toisin kuin Amerikan kansalainen, greencardin haltija ei voi asua mielin määrin ulkomailla, ja samalla säilyttää greencard-statuksensa. Nimensä mukaisesti greencard, eli oleskelulupa, on tarkoitettu henkilöille jotka pääsääntöisesti oleskelevat Amerikassa. Perussääntö on, että greencardin haltija voi olla 6kk tai alle ulkomailla ilman ongelmia. 6-12kk poissaolosta saattaa rajalla tulla lisäkyselyitä, jolloin greencardin haltijan on pystyttävä selittämään ja osoittamaan, miksi hän on ollut niin kauan poissa, miksi poissaolo tulisi nähdä vain väliaikaisena, ja miksi poissaoloa ei tule tulkita Amerikan residenssin hylkäämiseksi. Yli 12 kuukauden yhtäjaksoinen poissaolo yleensä tulkitaan greencard-sääntöjen rikkomiseksi, ja se johtaa greencardin pois ottamiseen ja maasta poistamiseen (tosin ilman maahantulokieltoa). Greencard-statusta voi kuitenkin suojata 12-24 kk poissaolon ajan hakemalla ns. re-entry -luvan, jonka avulla greencardin haltija saa olla kahteen vuoteen saakka ulkomailla menettämättä greencard-statustaan.<br />
<br />
Amerikan kansalainen, eli Amerikkalaisen passin haltija, saa asua ulkomailla vaikka 10 vuotta menettämättä kansalaisuuttaan, aivan kuin minä, Suomen kansalainen, säilytän Suomen kansalaisuuteni vaikka asunkin nykyään ulkomailla. Tästä johtuen, minulla on tarkoituksena hakea lopulta Amerikan kansalaisuutta. Sekä minä että mieheni teemme kansainvälisiä töitä, matkustelemme paljon, ja saatamme joskus myös haluta asettua joksikin aikaa Suomeen. Niin kauan kuin minulla on greencard, en voi vapaasti matkustella ja asua ulkomailla miettimättä poissaolorajoituksia, jotka tulevat greencardin mukana. Voi kyllä antaa vapaaehtoisesti greencardini pois, jos esimerkiksi muuttaisimme kolmeksi vuodeksi Suomeen, ja hakea sitä sitten uudestaan kun Amerikkaan paluu tulisi ajankohtaiseksi, mutta koska hakuprosessi kestää aina useita kuukausia, joka vuoden, ja maksaa $1,000-$2,000, ei sitä ruljanssia halua kovin montaa kertaa käydä lävitse.<br />
<br />
<b>KANSALAISUUDEN HAKEMINEN - NATURALIZATION</b><br />
<br />
Kansalaisuuden voi saada kolmella tavalla: 1) Syntymällä Amerikan maaperällä 2) Syntymällä Amerikkalaisille vanhemmille tai vanhemmalle, tai 3) Hakemalla kansalaisuutta ns. Naturalization-prosessin kautta.<br />
<br />
Amerikan lainsäädännön mukaan kaikki Amerikan maaperällä syntyneet henkilöt ovat automaattisesti Amerikan kansalaisia, huolimatta heidän vanhempiensa kansalaisuudesta. Mikäli suomalaispariskunta tulisi Amerikkaan, ja pariskunnalle syntyisi lapsi Amerikan reissun aikana, Amerikan maaperällä, lapsella olisi oikeus Amerikan kansalaisuuteen. Tästä tulee termi "anchor baby", eli "ankkurilapsi" - termi on kuitenkin harhaanjohtava, sillä vanhemmat eivät saa lapsensa kansalaisuuden myötä minkäänlaista laillista statusta Amerikassa, eivätkä he ole oikeutettuja oleskelulupaan tai kansalaisuuteen lapsen kansalaisuuden johdosta. Amerikan kansalaiseksi syntynyt lapsi voi hakea oleskelulupaa ulkomaalaisille vanhemmilleen vasta täytettyään 21 vuotta. Amerikan kansalaisia ei Amerikasta karkoiteta - kansalaiseksi syntynyt lapsi voisi siis asua Amerikassa koko elämänsä laillisesti - mutta vanhemmat sen sijaan voidaan karkoittaa, elleivät he ole greencardin haltijoita tai Amerikassa laillisesti esimerkiksi työviisumilla. Lapsen synnyttäminen Amerikassa ei siis ole mikään pikatie greencardiin tai kansalaisuuteen, toisin kuin usein kuvitellaan.<br />
<br />
Amerikkalaisille vanhemmille/vanhemmalle syntyneet lapset ovat myös oikeutettuja Amerikan kansalaisuuteen, huolimatta siitä missä maassa he ovat syntyneet. Jos minä ja mieheni esimerkiksi päätämme hankkia lapsia Suomessa, lapsillamme on oikeus sekä Suomen, että Amerikan kansalaisuuteen, koska heidän äitinsä on suomalainen ja isänsä amerikkalainen. Lasten syntymä rekisteröitäisiin Amerikan lähetystössä Suomessa, ja hakisimme heille lähetystön kautta Amerikan passia.<br />
<br />
Kolmas tapa saada Amerikan kansalaisuus on naturalization-prosessi. Naturalization tarkoittaa käytännössä sitä, että toisen maan kansalaisesta tulee Amerikan kansalainen hakemuksen kautta. Henkilö, jolle on myönnetty greencard avioliiton perusteella, voi hakea kansalaisuutta oltuaan ensin 3 vuotta greencardin haltija, yhtäjaksoisesti. Hakemuksen voi lähettää maahanmuuttovirastoon 90 päivää ennen kolmevuotis-vuosipäivää greencardin myöntämisestä. Näistä kolmesta vuodesta on myös täytynyt viettää vähintään 18 kuukautta fyysisesti USAssa, eikä ajanjaksoon saa kuulua yhtään yli 12 kuukauden poissaoloa. Edellä mainittu re-entry permit suojelee greencard-statusta, mutta ei kansalaisuus-hakuoikeutta, mikäli poissaolo on kestänyt yli 12 kk. Yli 12kk poissaolot toisin sanoen nollaavat kansalaisuuskellon, joten esimerkiksi minun tapauksessani, jos olisin nyt ulkomailla yli 12 kk yhtäjaksoisesti, aloittaisin kolmen vuoden vaaditun ajanjakson alusta Amerikkaan palattuani, vaikka olen aikaisemmin ollut jo Amerikassa vuoden greencardin haltijana heinäkuusta 2011 heinäkuuhun 2012. 6-12 kuukauden poissaolot saattavat myös nollata kansalaisuuteen vaadittavan Amerikassa vietetyn ajan laskennan, ellei ulkomaalainen puoliso voi osoittaa, että 6-12 kuukauden ulkomailla vietetty aika oli väliaikainen, ja että hän on tuona aikana säilyttänyt tiiviit siteet Amerikkaan aikomuksenaan palata maahan mahdollisimman pian.<br />
<br />
Kun kansalaisuushakemus on lähetetty, prosessiin kuuluu taas sormenjälkien ja valokuvan ottaminen, jonka jälkeen hakija odottaa kutsua haastatteluun. Haastattelun tarkoituksena on varmistaa, että hakija on oikeutettu kansalaisuuteen, että hän omaa "korkean moraalin" (high moral character), eikä häntä ole tuomittu tai syytetty vakavista rikoksista. Sen lisäksi haastattelussa varmistetaan, että hakija ymmärtää ja on sitoutunut noudattamaan Amerikan perustuslakia, ja on valmis ottamaan ns. "Oath of Allegiance"-valan, eli valan jolla osoitetaan uskollisuutta Amerikan valtiolle.<br />
<br />
Naturalization-prosessiin kuuluu myös englannin kielikoe, sekä koe jolla testataan hakijan perustuslain ja Amerikan historian tuntemusta. Mikäli hakija läpäisee haastattelun sekä kokeet, hänet kutsutaan seremoniatilaisuuteen, jossa hyväksytyt hakijat lausuvat yhdessä Oath of Allegiance-valan. Valan lausumisen jälkeen hakijoista tulee virallisesti Amerikan kansalaisia. Kansalaisuutta ei voi saada ilman valan ottamista.<br />
<br />
Amerikan valtio ei virallisesti tunnusta kaksoiskansalaisuutta, mutta sitä ei myöskään ole laissa kielletty. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli minusta joskus tulee Amerikan kansalainen, olen..<br />
<br />
-Amerikassa amerikkalainen<br />
-Suomessa suomalainen<br />
<br />
En lain mukaan saa enää käyttää Suomen passia tullakseni Amerikkaan tai lähteäkseni maasta, sillä Amerikan valtion ja lain silmissä, olen vain Amerikan kansalainen. Minua ei kuitenkaan pakoteta luopumaan Suomen kansalaisuudesta, joten käytännössä, lähden Amerikasta Amerikan passia näyttämällä, saavun Suomeen Suomen passilla, lähden Suomesta Suomen passilla, ja saavun Amerikkaan Amerikan passilla. Monimutkaista? Kenties. Mutta eiköhän siihenkin totu, ja kunhan nimi on molemmissa passeissa täsmälleen sama, suuria vaikeuksia ei pitäisi asian kanssa olla. Muissa maissa matkustaessani voin käyttää kumpaa tahansa passia.<br />
<br />
Kun olen saanut kansalaisuuden, saan asua missä haluan, miten pitkään haluan, eikä minun tarvitse pelätä kansalaisuuden menettämistä. Meidänlaisellemme kansainvälisiä töitä tekevälle ja muutenkin varsin matkustelevaiselle pariskunnalle tämä on melkoinen helpotus nykytilanteeseen, joten suunnitelmissa on hakea minulle kansalaisuutta keväällä 2014 jolloin olen siihen oikeutettu.<br />
<br />
_________________________________________________<br />
<br />
Tästä tuli nyt melkoisen pitkä selostus, mutta toivottavasti siitä on hyötyä muille samantyylisessä tilanteessa oleville suomalaisille, jotka ovat menneet rakastumaan amerikkalaiseen. Muistuttaisin kuitenkin, että en ole asianajaja Suomessa tai Amerikassa, enkä siis virallisesti millään tavalla koulutettu maahanmuuttolain suhteen. Käytännön kautta kuitenkin oppii aika paljon, kun oma maahanmuuttostatus ja tulevaisuus aviomiehen kanssa on vaakalaudalla.<br />
<br />
Lisätietoa aiheesta, sekä kaikista viisumeista Amerikkaan, kannattaa hakea seuraavien lähteiden kautta:<br />
<br />
<a href="http://www.uscis.gov/portal/site/uscis">United States Citizenship and Immigration Services</a><br />
<br />
<a href="http://www.travel.state.gov/">United States Department of State - Travel.gov </a><br />
<br />
<a href="http://finland.usembassy.gov/">Embassy of the United States in Finland - Amerikan Konsulaatti Helsingissä</a><br />
<br />
<a href="http://www.sayl.fi/">Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto (SAYL)</a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com28Grant Rd, Sampangi Rama Nagar, Bangalore, Karnataka, Intia12.9715987 77.594562710.9791922 75.0677072 14.964005199999999 80.1214182tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-3694984097597472932012-08-09T12:46:00.001+05:302012-08-09T12:46:12.729+05:30Ihmeellinen Intia - Namaste!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Täällä sitä taas ollaan - maailmalla. Viimeiset kolme vuotta ovat kuluneet kuin siivillä New Yorkin hulinassa, opintojen ja töiden parissa. Syksyllä 2009 aloitin Master of International Affairs-opinnot New Yorkin <a href="http://www.newschool.edu/">The New School-</a>yliopistossa, ja toukokuussa 2011 valmistuin maisteriksi <a href="http://www.gpia.info/">Graduate Program of International Affairs</a>-koulutusohjelmasta. Kesä 2011 kului Suomessa häävalmistelujen merkeissä, ja 30.7.2011 sanoin "I do" amerikkalaiselle aviomiehelleni Suomen kauniin kesän keskellä. Sitä ennen olimme tosin ehtineet harjoitella naimisiin menoa jo kertaalleen Manhattanin kaupungintalolla, missä menimme naimisiin virallisesti jo helmikuussa 2011 jotta saimme laitettua greencard-hakemuksen USAn maahanmuuttovirastoon ennen kuin opiskelijaviisumini meni umpeen. Minulle myönnettiin greencard, eli oleskelu- ja työlupa Amerikassa, heinäkuussa 2011. Greencard tarkoittaa käytännössä sitä, että saan asua Amerikassa lähestulkoon kuin amerikan kansalainen - voin opiskella, tehdä töitä, matkustella ja elellä maassa vapaasti. Ainoa iso ero oleskeluluvan haltijan ja kansalaisen välillä on se, että vain kansalaiset saavat äänestää kansallisissa vaaleissa, kuten presidentin vaaleissa. <div>
<br /></div>
<div>
Viimeinen vuosi elokuusta 2011 lähtien on kulunut hyvin arkisissa merkeissä, joskin upeissa New Yorkin ja Brooklynin maisemissa. Olen ollut UNICEFin päämajalla töissä, Gender and Rights-nimisessä yksikössä, jossa olen pääasiassa työskennellyt tyttöjen ja naisten oikeuksiin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvien asioiden parissa. Työ on ollut erittän antoisaa, kiinnostavaa ja haastavaa, mutta olen myös kaivannut niin sanottua "kenttätyötä" ja ihmisten parissa työskentelyä paljon. Aviomieheni Jacob perusti kahden muun henkilön kanssa <a href="http://simpanetworks.com/">Simpa Networks</a>-nimisen yhtiönreilu vuosi sitten. Simpa toimii Bangaloressa, Intiassa, ja pyrkii tuomaan laadukkaita sekä ympäristöystävällisiä aurinkoenergialaitteita ja -teknologioita köyhien kuluttajien ulottuville, jotka perinteisesti käyttävät ympäristölle haitallista sekä kallista kerosiinia energiatarpeidensa tyydyttämiseen. Jacob on joutunut työnsä takia matkustamaan Intiaan useita kertoja viimeisen vuoden aikana, ja monesti matkat ovat kestäneet useita viikkoja, eikä jatkuva erossa oleminen tietysti ole kummallekaan mieluisaa. Jonkin aikaa asiaa mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että tällä hetkellä paras tapa yhdistää kummankin uratoiveet, sekä asua samassa maassa, oli muutto Intiaan. Ja niinhän siinä sitten kävi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vietettyäni mukavan ja rentouttavan heinäkuun Suomessa ystävien ja perheen keskellä, saavuin Bangaloren kaupunkiin aikaisin eilen aamulla paikallista aikaa. Bangalore, paikallisella kannadan kielellä "Bengaluru") on Karnatakan osavaltion pääkaupunki (alla olevassa kartassa keltaisella merkitty osavaltio). Kahdeksan miljoonan asukkaan Bangalore on Intian kolmanneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku on kasvanut huimalla 38% vauhdilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Bangalore tunnetaan maailmalla termillä "Silicon Valley of India", johtuen sen asemasta Intian suurimpana IT-palvelujen ja teknologian tuottajana. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_3CQv2MCZ9a-GSPmNvHMY5P8jpMw5qvPgNcPLh3HA4keSD_fQLe9S9cimPmZ5oyLA0-yKAWTbaW6UP7M5et2gJZ1cxu9ytMW7CGrUaTGS0xY0p5s5tVjjgv1QqGCSKmPoiDe89553l4WS/s1600/India-map.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_3CQv2MCZ9a-GSPmNvHMY5P8jpMw5qvPgNcPLh3HA4keSD_fQLe9S9cimPmZ5oyLA0-yKAWTbaW6UP7M5et2gJZ1cxu9ytMW7CGrUaTGS0xY0p5s5tVjjgv1QqGCSKmPoiDe89553l4WS/s320/India-map.jpeg" width="316" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ensivaikutelma Bangaloresta on samanlainen kuin Intiasta yleensä - kaoottinen, sekava, äänekäs, hallitsematon, likainen, värikäs, ainutlaatuinen. Olen käynyt Intiassa kerran aikaisemmin, vuonna 2008, mutta emme silloin käyneet Bangaloressa. Kaupunki on siis minulle uusi tuttavuus, vaikka maassa olenkin aikaisemmin vieraillut. Yhden päivän perusteella en vielä kovin voimakasta mielipidettä ole ehtinyt kaupungista muodostaa, mutta ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut ongelmitta. Asumme nyt mukavassa ja tilavassa "service apartment"-asunnossa, joka vuokrataan kalustettuna ja vuokraan kuuluu kaikki palvelut, kuten siivous, pyykkien pesu, internet (joka tosin ei toimi..), televisio, tiskaus, ym. Asunnon omistaa pariskunta, joka pyörittää Bangaloressa pientä <a href="http://www.casapiccola.com/casapiccola/eng/index.aspx">Casa Piccola-guesthousea</a>, jota vastapäätä asuinrakennuksemme on. Vuokraa maksamme enemmän kuin olisimme halunneet täällä maksaa - noin $900/kk, eli suunnilleen 720 euroa - mutta hintaan sisältyy kaikki palvelut, ja toistaiseksi kuumaa vettäkin on suihkussa riittänyt. Olemme kuitenkin löytäneet toisen asunnon, johon todennäköisesti muutamme syyskuussa. Tämä asunto on todella iso - kolme makuuhuonetta, keittiö, olohuone, kylpyhuone ja parveke - ja hinta huomattavasti halvempi, vain $540/kk. Asuinkompleksiin kuuluu myös uima-allas, sali ja tenniskenttä, joten odotamme uuteen asuntoon muuttoa varsin innoissamme. Kyseinen asunto ei tule kalustettuna, mutta voimme ostaa nykyiseltä asukkaalta lähes kaikki tarvittavat huonekalut hyvin huokeaan hintaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Oma työtilanteeni on vielä hieman "up in the air", niin sanotusti. Olen Intiassa nyt. ns. "entry visa"-viisumilla. Koska aviomiehelleni on myönnetty työviisumi, hänen vaimonaan minä saan tulla entry-viisumilla Intiaan puolisoni kanssa, mutta en saa tehdä ko. viisumilla palkkatöitä. Töitä saa tehdä ainoastaan työviisumilla, joka myönnetään työpaikkakohtaisesti, eli ennen työtarjousta ei työviisumiakaan voi hakea. Johtuen Intian melko korkeasta työttömyysasteesta, työviisumeita on tällä hetkellä melko hankalaa saada. Aion ainakin aluksi etsiä mielenkiintoisia, oman alani hommia vapaaehtois-pohjalta, ja katsoa sitten miten asiat etenevät. Olen sopinut jo muutamia tapaamisia kiinnostavien järjestöjen kanssa, joten katsotaan josko ne tapaamiset poikisivat jonkinlaisia hommia pian. Kauaa en jaksa paikoillani olla ilman mielekästä tekemistä, joten motivaation töiden löytämiseen on varsin korkealla, varsinkin kun Jacob, aviomieheni, on päivät töissä aamusta iltaan, eikä kotona yksin istuminen ole erityisen houkuttelevaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Yritän olla aktiivinen kirjoittelun kanssa Intia-seikkailumme ajan, ja päivittelen kuulumisia toivottavasti lähes viikottain. Kuvia en vielä ole hirveämmin ehtinyt ottaa, mutta laittelen niitäkin tänne mahdollisuuksien mukaan kunhan kuvamateriaalia kertyy.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Riskejä pitää elämässä ottaa, eihän sitä muuten tiedä, mitä kaikkea hienoa uusien ovien takana odottaa! Tämän oven takaa on toistaiseksi löytynyt uusia tuoksuja, ääniä, byrokratiaa, köyhyyttä ja vaurautta rinta rinnan, muutamia near death-kokemuksia auto-rikshawn kyydissä - ja paljon on vielä edessä! Tervetuloa matkalle mukaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com3Bangalore, Karnataka, Intia12.9715987 77.594562712.723832699999999 77.2787057 13.2193647 77.910419699999991tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-20191240706423843312012-01-29T21:15:00.000+05:302012-08-09T14:41:03.864+05:30Pekka Haavisto, homo, vai Pekka Haavisto, Ihminen?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Pekka Haaviston suosio ja pääsy toiselle kierrokselle yllätti monet, ja vielä pari kuukautta sitten harva suomalainen äänestäjä oli kiinnittänyt vihreiden presidenttiehdokkaaseen juurikaan huomiota. Nyt kaikki huomio on Haavistossa – Suomen homo-ehdokkaassa, isolla Hoolla. Mutta kumpi tuli ensin, homo-Haavisto, vain ihan vaan Pekka Haavisto, Ihminen.<br />
<div>
<br /></div>
<div>Se, että Haavisto on pohjoismaiden ensimmäinen julkisesti homoseksuaali presidenttiehdokas on iso edistysaskel seksuaalivähemmistöille pohjoismaissa ja maailmalla. On myös hienoa, että Suomen kansa on mobilisoitunut presidenttiehdokkaan taakse aivan uudenlaisella innolla ja energialla. Mutta onko sillä paljon puhutulla homoudella jotain tekemistä tämän innostuksen ja energian kanssa? Ei. Tai ainakin toivottavasti ei. Haaviston seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla mitään tekemistä hänen ehdokkuutensa kanssa. Homoseksuaalisuus ei tee Haavistosta sen parempaa tai huonompaa ehdokasta kuin heteroseksuaalisuus muista ehdokkaista. Huomio </span><span lang="FI" style="font-size: small;">on takertunut Haaviston seksuaalisuuteen</span><span lang="FI" style="font-size: small;"> sekä mediassa että sosiaalisilla sivustoilla kuten Facebookissa, Twitterissä ja erinäisillä keskustelupalstoilla, vaikka tosiasiassa Haavistolla olisi tarjolla useita muita ominaisuuksia, joiden luulisi olevan äänestäjille kiinnostavampia ja oleellisempia kuin se paljon puhuttu homous. Haaviston seksuaalisuuden ja kumppanin ympärillä pyörivä kohu ja keskustelu vie huomiota pois asioista, jotka ovat presidenttiydelle ja äänestäjille huomattavasti ehdokkaan seksuaalisuutta tärkeämpiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>Homopresidentti on ilmiö, joka saa kansan hereille. Perussuomalaisten tukijat ja konservatiivisemmat äänestäjät solvaavat Haavistoa, ja facebook täyttyy kauhistelevista keskusteluista ja kommenteista, sillä eihän "hinttaripresidentti" voi johtaa Suomea. Keskustelun toisessa ääripäässä vasemmalle nojaavat äänestäjät, nuoret ja vähemmistöjen oikeuksia puolustavat hehkuttavat Haaviston mahtavuutta, mutta harvoin ilman mainintaa ehdokkaan seksuaalisuudesta, koska olisihan se homopresidentti mahtava juttu. Kaiken meuhkaamisen keskellä yksi hyvin tärkeä ominaisuus Haavistossa unohtuu. Ennen homoutta, ennen presidenttiehdokkuutta, Haavisto - aivan kuten Niinistö, Soini tai Arhinmäki - on kuitenkin ihan vaan Ihminen. Ja mitä ilmeisemmin erittäin hyvä sellainen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>Haaviston seksuaalisuuden saama huomio osoittaa, kuinka kaukana me yhä olemme todella tasa-arvoisesta Suomesta. Niin kauan kun naiset ovat ensin naisia, tummaihoiset ensin tummaihoisia, vähemmistöt ensin vähemmistöjä, pakolaiset ensin pakolaisia ja homoseksuaalit ensin homoseksuaaleja, tasa-arvoista yhteiskuntaa ei ole saavutettu. Ihminen on aina ensin ihminen, ja ihmisenä tasa-arvoinen muiden kanssa. Haavistosta ei tulisi Suomelle mainio presidentti koska hän on homo, eikä myöskään siitä huolimatta, vaan sen vuoksi minkälainen hän on ihmisenä, ammattilaisena, poliitikkona, neuvottelijana. Kenenkään ei tulisi äänestää Haavistoa sen takia, että hän on homo – aivan kuin kenenkään ei tulisi myöskään jättää tukematta Haavistoa vain tämän ominaisuuden vuoksi. Tasa-arvo on ihmisten näkemistä ihmisinä, yksilöinä joita tulee kunnioittaa siitä huolimatta, että olemme keskenämme erilaisia. Homous ei ole Haaviston presidenttiehdokkuuden kannalta oleellista – tai sen ei ainakaan pitäisi olla, ei sen enempää kuin esimerkiksi sukupuolen tai ihonvärin. Kokemus, ammattitaito, diplomaattiset kyvyt, kansainvälinen osaaminen, maailmanpolitiikan tuntemus ja ennen kaikkea tahto ja taito muuttaa asioita parempaan suuntaan ovat presidenttiehdokkuuden kannalta oleellisia ominaisuuksia, eikä niistä millään ole minkään asteen yhteyttä ehdokkaan seksuaaliseen suuntautumiseen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>Haavisto on ihminen, ja kaiken saatavilla olevan tiedon perusteella varsin ammattitaitoinen, lahjakas, kokenut, hyvä ihminen. Nämä ovat syitä äänestää presidenttiä. Haaviston raudankova ulkopolitiikan tuntemus ja kokemukset kainsainvälisen politiikan areenalla, kadehdittavat neuvottelijan lahjat, kotimaan politiikan tuntemus, kokemukset YK:ssa sekä vilpitön halu rakentaa Suomesta parempaa yhteiskuntaa Suomalaisille sekä puolustaa ihmisoikeuksia ja ihmisten hyvinvointia muualla maailmassa tekevät Haavistosta ainutlaatuisen presidenttiehdokkaan. Presidenttikeskustelun tulisi keskittyä näihin asioihin - ei Haaviston seksuaalisuuteen, joka ei vaikuta hänen ammattitaitoonsa millään tavalla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>Innostus presidentinvaalien ja Haaviston ympärillä on hieno asia, ja Suomessa uusi ilmiö. Innostuksen tulisi kuitenkin keskittyä Haaviston oleellisiin meriitteihin, joita on enemmän kuin tarpeeksi. Annetaan sen homoseksuaalisuuden olla, ja äänestetään Suomen presidentiksi Ihmistä, ei ilmiötä. </span><br />
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-15774486719606738122011-11-26T11:38:00.000+05:302011-11-26T11:38:45.467+05:30Hyvää väkivallatonta päivää ja tulevaisuutta kaikille naisille ja tytöille!<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:Georgia;
panose-1:2 4 5 2 5 4 5 2 3 3;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin-top:0in;
margin-right:0in;
margin-bottom:10.0pt;
margin-left:0in;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-ansi-language:EN-GB;}
@page Section1
{size:8.5in 11.0in;
margin:1.0in 1.25in 1.0in 1.25in;
mso-header-margin:.5in;
mso-footer-margin:.5in;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style> <br />
<div class="MsoNormal"><span lang="EN" style="font-family: Georgia; font-size: 11.5pt; line-height: 115%;">Taitaa olla taas korkea aika kirjoitella kuulumisia näin Suomen kielellä. Syksy etenee kohti talvea New Yorkissa kovaa vauhtia, joskin lämpötila on täällä yhä suurimman osan ajasta +10 ja +15 asteen välillä. Luntahan ehti sataa jo reippaasti juuri ennen Halloweenia, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että se olisi vuorokautta pidempään pysynyt valaisemassa pimeitä iltoja.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="EN" style="font-family: Georgia; font-size: 11.5pt; line-height: 115%;">Arki on arkea New Yorkissakin, upeista puitteista huolimatta, ja tällä hetkellä elämä täällä on melkoisen tasaista ja rauhallista. Olen töissä UNICEFin päämajassa Manhattanilla, samassa paikassa jossa suoritin harjoittelujakson viime keväänä viimeisen lukukauteni aikana. Olen UNICEFin Gender, Rights and Civic Engagement –yksikössä, Gender-tiimissä. Tuo “gender”-termi on suomeksi hieman hankala eikä oikein käänny mitenkään luontevasti suomen kielelle, mutta työni on pääasiassa tyttöjen ja naisten oikeuksien sekä sukupuolten valise tasa-arvon edistämistä UNICEFin ohjelmamaissa. Tämä meidän “gender-tiimi” koostuu itseni lisäksi kahdesta henkilöstä, joten mistään suuresta porukasta ei siis ole kyse. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on niin kutsuttu “foundational strategy”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikissa UNICEFin ohjelmissa ja kohdemaissa tapahtuvissa toiminnoissa tulisi aina olla mukana sukupuolten välisen tasa-arvon huomioon ottava komponentti. Toisin sanoen, ohjelmia suunniteltaessa on aina mietittävä ja selvitettävä, mikä on tyttöjen ja poikien tilanne kyseessä olevassa maassa esimerkiksi koulutuksen suhteen, ja UNICEFin toiminnan ja ohjelmien tulee ottaa huomioon eri sukupuolten erilaiset tarpeet sekä mahdollisesti erilainen lähtötilanne. Koulutuksen suhteen tytöt ovat usein lähtökohtaisesti huonommassa asemassa kuin pojat esimerkiksi kulttuurisista tai uskonnollisista syistä, mutta on myös paljon maita, joissa pojat ovat heikommassa asemassa tyttöihin nähden, ja esimerkiksi pärjäävät keskimäärin huonommin opinnoissaan tai jättävät opinnot helpommin kesken kuin tytöt. Tyttöjen ja poikien erilainen asema, ja siitä johtuvat erilaiset tarpeet, tulisi siis ottaa huomioon kaikessa UNICEFin toiminnassa, oli kyse sitten koulutuksesta, terveyspalveluista, HIV/AIDS-palveluista, lastensuojelusta, väkivallan estämisestä, ihmisoikeuksista, tai mistä tahansa UNICEFin työn toiminnallisesta osa-alueesta. </span></div><div class="MsoNormal"><span lang="EN" style="font-family: Georgia; font-size: 11.5pt; line-height: 115%;">Meidän päämajan gender-tiimi laatii ohjeistuksia ja työkaluja kenttätoimistoille, joiden avulla kentällä työskentelevien on helpompi pitää huolta siitä, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on osa kaikkea UNICEFin toimintaa. Tarvittaessa kirjoitamme puheita ja raportteja naisten ja tyttöjen tilanteesta eri henkilöille eri tilanteisiin, laadimme julkaisuja ja tiedotteita tyttöjen ja naisten oikeuksista eri puolilla maailmaa, ja satunnaisesti järjestämme paneelikeskusteluja ja muita tapahtumia päämajassa sekä UNICEFin muissa toimintamaissa. Työhön kuuluu siis paljon kirjoittamista, tutkimustyötä, raportointia ylemmille tahoille, ohjeistuksien laatimista ja kenttätoimistojen arviointia. Temaattisesti olen ehdottomasti itseäni kiinnostavalla alalla, mutta kaipaan jo takaisin kentälle ja enemmän “hands-on” hommiin. Tietokoneen edessä tulee nimittäin istuttua aivan liikaa…</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="EN" style="font-family: Georgia; font-size: 11.5pt; line-height: 115%;">Tämä työnkuvaus toimii aasinsiltana toiseen aiheeseen. Tänään on nimittäin vietetty YK:n kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Suomi sekä noin 186 YK:n jäsenmaata ovat ratifioineet YK;n Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (onpa kökköinen nimi Suomeksi – alkuperäiseltä nimeltään Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women, tai lyhyemmin, CEDAW). Suomi raportoi naisten ja tyttöjen tilanteesta CEDAW-Komitealle viimeksi vuonna 2008, jolloin Komitean vastine Suomen valtiolle nosti esiin useita ongelmia ja haasteita liittyen naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Yksi suurista huolenaiheista CEDAW-komitealle oli Suomessa esiintyvä väkivalta tyttöjä ja naisia kohtaan, sekä kotiväkivallan uhreina menehtyneiden naisten korkea määrä. Komitean mukaan Suomen valtiolla ei ole selkeää, määrätietoista suunnitelmaa väkivallan estämiseksi ja vähentämiseksi. CEDAW-komitea totesi myös kommenteissaan, että Komitea on huolissaan Suomalaisessa koulujärjestelmässä esiintyvästä seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä, joiden uhreiksi tytöt joutuvat usein jo hyvin nuorina. Huolta aiheuttivat myös naisten ja miesten välinen, keskimäärin 20% suuruinen palkkaero ja naisten kohtaama syrjintä työelämässä, sekä nuorten tyttöjen keskuudessa lisääntyneet mielenterveysongelmat, kuten masennus, syömishäiriöt sekä runsas alkoholin ja muiden päihteiden käyttö.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="EN" style="font-family: Georgia; font-size: 11.5pt; line-height: 115%;">Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole haaste vain kehitysmaille. Media uutisoi ahkerasti kunniamurhista lähi-idässä tai seksuaalisesta väkivallasta konfliktimaissa, mutta tasa-arvon saavuttamiseen on vielä pitkä matka lähes jokaisessa maailman kolkassa. Syrjintä on erilaista eri puolilla maailmaa, mutta sitä tapahtuu joka paikassa, ja joka päivä. Kotiväkivalta on Suomessa iso ongelma, ja usein liiallisesta alkoholin käytöstä johtuvat pahoinpitelyt ovat monelle naiselle päivittäistä arkea. Suomessa, kuten myös muissa länsimaissa, pahoinpitelijä on usein tuttu tai perheen jäsen. Naiset ja tytöt eivät ole vain pahoinpitelyjen uhreja, vaan nykyään myös kasvavassa määrin pahoinpitelijöitä – ja tytöt käyvät useammin toisten tyttöjen kuin poikien kimppuun. Huolimatta siitä, että Suomi on ollut naisten oikeuksien edellä kävijä jo vuosikymmeniä, tasa-arvosta ollaan monella tasolla vielä kaukana – ja sen saavuttamiseen vaaditaan koko suomalaista yhteiskuntaa, sekä kansalaisia että päättäjiä. </span></div><div class="MsoNormal"><span lang="EN" style="font-family: Georgia; font-size: 11.5pt; line-height: 115%;">Naisten ja tyttöjen oikeuksien takaaminen ja tasa-arvon turvaaminen on meidän kaikkien yhteinen vastuu, eikä tasa-arvoa saavuteta “vahingossa” tai ilman todellista yritystä. Suomella on valtiona kaikki edellytykset naisten ja tyttöjen oikeuksien, turvallisuuden, terveyden, koulutuksen ja täysivaltaisen kansalaisuuden tukemiselle ja turvaamiselle. Väkivallalle on kuitenkin laitettava loppu – nyt. Suomalainen lainsäädäntö ja seksuaalisesta väkivallasta langetetut tuomiot olisivat naurettavia, jos tilanne ei olisi näin suunnattoman masentava. Kun talousrikoksesta tuomittu istuu vankilassa useita vuosia, jopa kymmeniä, raiskauksesta tuomittu pääsee Suomessa usein ehdollisella – jopa silloin, kun rikoksen uhri on ollut tekohetkellä alaikäinen. Kotiväkivalta on Suomessa jo niin yleistä, että siitä on alkanut muotoutua jo yhteiskunnallinen normi. Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää, oli se sitten fyysistä, henkistä tai seksuaalista, eikä sitä tule sallia missään tilanteessa. Poliittisten päättäjien tehtävä on osoittaa, että Suomessa ei suvaita minkäänlaista naisiin tai tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää. Maailmanlaajuisesti tytöillä ja naisilla on vielä surullisen pitkä matka kuljettavana kohti väkivallatonta ja tasa-arvoista todellisuutta, mutta Suomella on mahdollisuus toimia tässä suunnannäyttäjänä. Nykytilanteen muuttaminen vaatii kuitenkin aktiivisuutta meiltä kaikilta: Pitäkää silmät avoinna ja käsi ojennettuna niitä kohti, jotka tarvitsevat apua. Uskaltakaa puhua ja nousta niitä vastaan, jotka käyttävät väkivaltaa toisia kohtaan. Pyytäkää apua silloin, kun itse tarvitsette sitä, älkääkä sietäkö minkäänlaista syrjintää tai pahoinpitelyä missään tilanteessa. Tasa-arvoisen ja väkivallattoman maailman ei tarvitse olla utopia. Hyvää väkivallatonta ja tasa-arvoista päivää, viikkoa, vuotta ja tulevaisuutta kaikille tytöille ja naisille! <u></u></span></div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-43231305989603818612011-10-13T23:39:00.000+05:302011-10-13T23:39:31.216+05:30HS Mielipidekirjoitus: Suomen poliittinen ilmapiiri on muuttunut pelottavaksi<i>Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosastolla sunnuntaina 9.10.2011 (teksti on allekirjoittaneen oma.)</i><br />
<br />
Asun Yhdysvalloissa Amerikkalaisen aviomieheni kanssa ja työskentelen kehitysyhteistyön, ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioiden parissa. Kaiken matkustelun ja ulkomailla asumisen keskellä juureni ovat kuitenkin aina olleet Suomessa ja olen aina ollut ylpeä kotimaastani ja yhteiskuntamme toimivuudesta. Viime aikoina ylpeyden tilalle on tullut pelko. <br />
<br />
<br />
Suomi, jossa kansanedustajat viljelevät halventavia sanoja ja haluavat lakkauttaa Ylen koska se aivopesee kansalaisia monikulttuurisuuteen, jossa maahanmuuttajavastaisuus kasvaa, joka kymmenes Helsinkiläislapsi on lastensuojelun asiakas ja tyttöjen tekemien pahoinpitelyjen määrä on kaksinkertaistunut, tuntuu vieraalta Suomelta. <br />
<br />
Kotimaani poliittinen ilmapiiri hämmentää ja pelottaa minua. Viha, suvaitsemattomuus, pelko ja rasismi tuntuvat olevan jokaisen uutislähteen etusivulla. Eriarvoisuus kasvaa, ja lasten ja nuorten pahoinvointi tuntuu pahenevan. Erilaisuudesta on tullut uhka, jolta Suomea tulee suojella. Monikulttuurisuus on kirosana. Kansanedustajat ovat tuoneet neekeri-sanan takaisin, vaikka se on Suomessa koettu loukkaavaksi ja rasistiseksi jo vuosikymmenien ajan, ja Halla-ahon sotilasjuntta-kommentti on kirvoittanut keskustelun sananvapaudesta ja Suomalaisten tyhmyydestä, kun eivät vitsiä ymmärrä. Ehkä minusta on tullut epäsuomalainen kaiken tämän ulkomailla vietetyn ajan seurauksena – mutta minä en todellakaan ymmärrä.<br />
<br />
Suomi on ajanut ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia vuosikymmenien ajan, ja tasa-arvoisuus on tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Siitä huolimatta tärkeimmät ihmisoikeusperiaatteet – tasa-arvo, kunnioitus, vapaus ja oikeudenmukaisuus – tuntuvat unohtuneen. Sananvapaus on toki sekä laissa että ihmisoikeussopimuksissa turvattu kansalaisoikeus, mutta sananvapautta on tulkittava muiden ihmisoikeuksien ja lakien yhteydessä. Toisia on kunnioitettava, vaikka mielipiteeseen ja sen julkilausumiseen onkin jokaisella oikeus. Suvaitsevaisuutta on edistettävä, sillä jokainen ihminen on tasa-arvoinen – kotimaasta, ihonväristä, etnisestä taustasta, seksuaalisuudesta, ja muista ominaisuuksista riippumatta. Sananvapaus ei oikeuta toisten loukkaamiseen, väkivaltaan kiihottamiseen tai syrjintään. Oikeuksien ja vapauksien mukana tulee vastuuta, ja aikuisten ihmisten, olivat he kansanedustajia tai eivät, tulisi ymmärtää tämä. On turha murjaista “vitsi” tai rasistinen kommentti neekereistä tai sotilasjuntista, ja syyttää sitten median epäreiluutta, suomalaisten jäykkyyttä ja sananvapauden rajoitusta. Maailman halla-ahojen ja hakkaraisten tulisi ymmärtää, että sanomisistaan joutuu vastuuseen, ja että neekeri- tai sotilasjunttavitsit eivät yksinkertaisesti naurata. <br />
<br />
Pelkään minkälainen yhteiskunta minua, aviomiestäni, ja tulevia suomalais-amerikkalaisia lapsiamme odottaa, jos joskus muutamme takaisin. Sananvapaus on oikeus, jota tulee varjella – se ei ole oikeutus typerälle, ajattelemattomalle ja loukkaavalle käytökselle. Kunnioitus, suvaitsevaisuus ja toisista huolehtiminen ovat perusarvoja, joita tulee vaalia kotona, kouluissa, mediassa, ja politiikassa. Ne vapaudet ja oikeudet jotka meille suomalaisina ja maailman kansalaisina on annettu kuuluvat tasa-arvoisesti kaikille. Niin kuuluu myös vastuu, joka tulee näiden oikeuksien ja vapauksien mukana.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-18057822412741018412011-10-13T08:27:00.000+05:302011-10-13T08:47:55.974+05:30Jatkoa taannoiselle mielipidekirjoitukselle...Viime sunnuntaina Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni otsikolla "Suomen poliittinen ilmapiiri on muuttunut pelottavaksi". Teksti käsitteli Suomen poliittista tilannetta, eriarvoisuutta, sananvapautta ja sen mukana tulevaa vastuuta, sekä ihmisten välistä tasa-arvoa johon uskon jokaisella solullani. Oma lähipiiri kommentoi tekstiä positiivisesti ja kannustavasti, joka oli toki hienoa ja rohkaisevaa - mutta tiesin, että monet suomalaiset, kenties myös osa ystävistänikin, on kanssani näistä asioista eri mieltä. Tästä johtuen olen seurannut netin keskustelufoorumeita ja tarkkaillut, herättääkö tekstini laajempaa keskustelua - ja herättihän se.<br />
<br />
Eräs suomen mediankin käsittelemä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittinen nettisivusto otti tekstini hampaisiinsa avoimella keskustelufoorumilla. Ottaen huomioon sivuston taustan ja tarkoituksen, on toki selvää, että tekstini ei varsinaisesti saanut kyseisellä foorumilla kannatusta. Lukiessani nimimerkkien takaa lauottuja kommentteja verenpaineeni nousi tasaista tahtia. Kommentoijat kehottavat pysymään Amerikassa ja muistuttavat minua - nuorta ja naiivia - siitä kuinka heidän kouluaikoinaan "neekeri"-sana löytyi aapisesta, ja sille annettu arvolataus on keksitty juttu. Erään kommentin mukaan "Emmi [Emma..] pelkää ja inhoaa itseään ja valintojaan"ja siksi kirjoittaa moisen tekstin, ja useampi kommentoija arvuuttelee tutkintoni olevan joko postista tilattu (koska Amerikassahan tehdään niin jatkuvasti), tai vaihtoehtoisesti humpuuki-tutkinto Metropoliasta, joka "tuottaa kulttuurituottajia ja luovemman työn tekijöitä". Joku oli jopa onnistunut kaivamaan häälahjalistani netistä. Olin viittä vaille kirjautumassa kyseiselle foorumille oikaistakseni moiset väittämät ja puolustaakseni henkeen ja vereen kirjoitustani, osoittaakseni kritisoijien virheet ja purkaakseni omaa kiukkuani - mutta en tehnyt niin. Ja hyvä että en.<br />
<br />
Vaikka olen melko nuori (ainakin joidenkin määritelmien mukaan), omat mielipiteeni ovat viime vuosien aikana muodostuneet hyvin voimakkaiksi, ja ilmaisen ne usein ja äänekkäästi. Mielipiteeni pohjautuvat omiin kokemuksiini, opintoihini, kasvatukseeni, ystäviini ja ympäristöön jossa olen kasvanut. Olen opiskellut sosiaalialaa ja kehitysyhteistyötä, erikoistunut ihmisoikeuskysymyksiin ja tasa-arvoasioihin, asunut ja työskennellyt ulkomailla - joten tuskin on mikään yllätys, että puolustan monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta, uskon kaikkien ihmisten tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien universaaliuteen, ja poliittisesti kallistun voimakkaasti vasemmalle. Vaikka kirjoitukseni ei suoranaisesti koskenutkaan esimerkiksi perussuomalaisia tai äärioikeiston nousua Suomessa, nämä ilmiöt ovat toki vaikuttaneet mielipiteisiini Suomen poliittisesta ilmapiiristä. Koska koen näiden ilmiöiden tukijoiden olevan hyvin kaukana omasta arvo- ja ajatusmaailmastani, oletan tiettyjen yksilöiden, ryhmien ja uutislähteiden kommenttien ja viestien olevan aina täysin omien mielipiteideni vastaisia. Usein niin onkin - mutta se ei tarkoita sitä, etteikö minun silti tulisi kuunnella.<br />
<br />
Yhtä paljon kuin pelkään suvaitsemattomuuden leviämistä Suomessa, pelkään avoimen ja aikuismaisen keskustelun katoamista. Suomessa aletaan lähestyä Amerikan hyvin mustavalkoista oikeisto vs. vasemmisto-mallia, jota en itse kannata tai suosi. Koska julkisesti esitetyt mielipiteet alkavat olla hyvin kärjistyneitä ja keskustelu kiihkeää ja tunteilla ladattua, moni kokee tarvetta asettua voimakkaasti jommalle kummalle puolelle ja samalla automaattisesti "niitä toisia" vastaan - silloin mahdollisuus todelliselle dialogille usein kuolee kokonaan. Kukaan ei enää kuuntele, koska kaikki keskittyvät kiistelemään ja puolustelemaan omaa kantaansa, sekä osoittamaan kuinka "ne toiset" ovat väärässä. Itse teen usein samaa, ja olin ryhtymässä juuri tällaiseen kiistelyyn kyseisellä foorumilla. Sellainen "keskustelu" ei kuitenkaan ole keskustelua, eikä se muuta tilannetta suuntaan tai toiseen. Kumpikaan puoli ei kuuntele, eikä kumpikaan suostu myöntämään, että "se toinen" saattaisikin kenties olla joissain asioissa oikeassa, tai ei ainakaan täysin väärässä.<br />
<br />
Osa kommenteista joita luin olivat lopulta täysin järkeviä. En voi varsinaisesti samaistua kirjoittajiin, sillä arvomaailmamme ovat yhä täysin erilaiset - mutta kun nielen ylpeyteni ja haluni olla oikeassa, on minun myönnettävä, että ymmärrän vastapuolen argumentit. En ole asioista samaa mieltä - puolustan yhä monikulttuurisuutta, uskon että sananvapauteen kuuluu vastuu ja että kaikkea ei voi laukoa suustaan sen takia että meillä on siihen "oikeus", ja uskon että maahanmuuttajat ovat rikkaus eivätkä uhka. Olen myös sitä mieltä, että "ennen vanhaankin sai sanoa niin.." ei ole oikeutus loukkaavien termien käytölle julkisessa keskustelussa, ja että muista huolehtiminen on kaikkien yhteinen vastuu. Siitä huolimatta, minun vastuuni on myös kuunnella muita - ja erityisesti niitä, jotka ovat asioista eri mieltä. Kukaan meistä ei koskaan opi mitään uutta, jos aina vain kuuntelemme niitä jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Kukaan meistä ei opi haastamaan omia käsityksiään ja ajatuksiaan ja harkitsemaan muita vaihtoehtoja, jos emme koskaan anna "niille toisille" mahdollisuutta puhua. Kukaan meistä ei opi kasvamaan, yksilönä ja ammatti-ihmisenä, jos emme pysähdy kuuntelemaan sen sijaan että yritämme aina kiistellä. On huomattavasti vaikeampaa kuunnella kuin väittää vastaan, ja sitäkin vaikeampi on ymmärtää - mutta juuri siihen on pyrittävä. On myös hyvä pitää mielessä, että ymmärtäminen ei aina tarkoita samaa kuin hyväksyminen, tai samaa mieltä oleminen. Eri mielipiteet rikastuttavat keskustelua, pitävät poliittisen ilmapiirin vireänä ja haastavat meitä oppimaan ja kasvamaan. Erilaisten mielipiteiden ja käsitysten ilmaisulle ei vain tahdo olla sopivia foorumeita, eikä todellista keskustelua pääse syntymään. "Me vastaan Ne" ei koskaan ole hyvä asetelma minkäänlaiselle muutokselle - ja siihen yhteiskuntamme, monien muiden mukana, tuntuu olevan matkalla.<br />
<br />
Maahanmuuttokriitikot eivät koskaan ole samaa mieltä näistä asioista kuin minä. Voisin selitellä foorumeilla elämäni tappiin asti omia mielipiteitäni, korjata väärät väittämät yksityiselämästäni, huomauttaa että kahdesta korkeakoulututkinnosta kumpikaan ei ole postista tilattu, kuvailla työkokemuksiani ja perustella meriittejäni - mutta kyse ei ole minun taustastani, meriiteistäni, titteleistäni tai tutkinnoistani. On vaikeaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta se kasvattaa ja on välttämätöntä julkisessa keskustelussa. Kritiikki on kuitenkin hyödyllisempää kun se kohdistuu itse käsiteltävään asiaan - ei henkilöön, joka nostaan asian pöydälle. <br />
<br />
Ennakkoluulot tukahduttavat kaiken hedelmällisen ja kehittävän keskustelun, ja me kaikki kärsimme ennakkoluuloista joskus. Minä yritän päästä omistani yli, ja kuunnella paremmin "niitä toisia". Loukkauksia en kuitenkaan kuuntele tai hyväksy, en silloin kun ne kohdistuvat minuun, tai silloin kuin ne kohdistuvat muihin ihmisiin. Seison yhä aatteideni ja arvojeni takana, ja uskon että kunnioitus ja suvaitsevaisuus ovat sivistyneen yhteiskunnan peruspilareita. Nimimerkkien takaa on helppo huudella jos vaikka mitä, mutta avoin, rehellinen keskustelu onkin vaikeampi juttu - sitä meidän kaikkien tulisi harjoitella. Sitä, ja ihan oikeaa toisten kuuntelua.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-32673517905154506372011-10-12T03:01:00.000+05:302011-10-12T22:30:07.421+05:30Uusia haasteita kohtiKappas, kuinka kuukaudet ovat taas vierähtäneet sitten viimeisen päivityksen.. Se tarkoittaa kai sitä, että elämä on viime kuukausina ollut jokseenkin kiireistä - mikä on kyllä ihan totta. Sitten viimeisen kirjoituksen olen ehtinyt valmistua the New School -yliopistosta kansainvälisten suhteiden maisteriksi, mennyt naimisiin (itse asiassa kahdesti!), saanut green cardin eli pysyvän oleskeluluvan Amerikkaan, ja aloittanut uudessa työssä UNICEFin Gender and Rights -yksikössä, YK:n päämajassa New Yorkissa. Kevät ja kesä olivat siis todellakin varsin kiireistä, ja samalla mahtavaa aikaa!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGGvRqe_i0mZHMgL3Ic0pmEzAJPJdHRgP73_D8TVgkj7jZnCgqskiPThpy4MOfl9uhUMHeUPd7OxQn-mxAg6fHlbOdsYnDyWOlmnnTuTwZyk-XFPtOXmu1Qyw864LLEpWtVT__GZcIN9Ob/s1600/E%2526J_Remy_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGGvRqe_i0mZHMgL3Ic0pmEzAJPJdHRgP73_D8TVgkj7jZnCgqskiPThpy4MOfl9uhUMHeUPd7OxQn-mxAg6fHlbOdsYnDyWOlmnnTuTwZyk-XFPtOXmu1Qyw864LLEpWtVT__GZcIN9Ob/s200/E%2526J_Remy_1.jpg" width="200" /></a>Aloitetaan vaikkapa siitä, mihin edellinen kirjoitus jäi, eli oleskeluluvasta ja sitä edeltäneestä avioliittoseremoniasta. Kuten ystävämme ja perheenjäsenemme nyt tietävät, menimme Jacobin kanssa naimisiin Manhattanin kaupungintalolla jo helmikuussa 2011, muutama kuukausi ennen varsinaisia häitämme. Tämä päätös tehtiin maahanmuuttosyistä. Greencardia ei voi hakea ennen kuin on laillisesti naimisissa, ja hakuprosessi kestää kuukausia - koska menimme naimisiin jo helmikuussa, saimme hakemuksemme lähetettyä maaliskuussa ja näin minä sain lopulta greencardini jo heinäkuussa. Tämä taas tarkoitti sitä, että pystyin heti elokuussa aloittamaan työskentelyn USAssa uuden oleskelulupani avulla, joka tietysti helpotti työnhakua huomattavasti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzZjN3E1ZGpSRq1qncGita2T3zXhdreVAeeoTKQ8hgYXKZpnITQGizI3z-rUoTRPXaNN68zRUamSEMdBkIZz5CZYZVLUNZMyP85o3dFTExU65SUwBC2ww1goOMBBtI1Wpzz0GOC0Jm-T8W/s1600/E%2526J_Remy2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzZjN3E1ZGpSRq1qncGita2T3zXhdreVAeeoTKQ8hgYXKZpnITQGizI3z-rUoTRPXaNN68zRUamSEMdBkIZz5CZYZVLUNZMyP85o3dFTExU65SUwBC2ww1goOMBBtI1Wpzz0GOC0Jm-T8W/s320/E%2526J_Remy2.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV0fpdxM5UPDPA6hygJexgEQf1kQPHhSZ3xMvrAIVOlUCgamhsfbA_UolfJyClJ3aFQFtO5_3jzWFBiN0B-fDS4Kvdc77q_FEcUflA5J_eCEp6cgDjd2joQGNHX4xU6FEfS2p-F0nX5Lz8/s1600/E%2526J_Remy3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV0fpdxM5UPDPA6hygJexgEQf1kQPHhSZ3xMvrAIVOlUCgamhsfbA_UolfJyClJ3aFQFtO5_3jzWFBiN0B-fDS4Kvdc77q_FEcUflA5J_eCEp6cgDjd2joQGNHX4xU6FEfS2p-F0nX5Lz8/s320/E%2526J_Remy3.jpg" width="320" /></a></div>Siviiliseremonia Manhattanin kaupungintalolla oli ihana kokemus. Alunperin olin harmissani siitä, että meidän piti mennä laillisesti naimisiin ennen vasrinaisia häitä - pelkäsin sen jotenkin tekevän heinäkuun juhlista toisarvoiset. Näin ei kuitenkaan ollut. Helmikuun siviilivihkiminen oli ihana, ikimuistoinen tilaisuus, jossa paikalla oli noin kymmenkunta läheisintä ystäväämme täällä New Yorkissa. Rakas ystäväni <a href="http://www.tracioshiro.com/">Traci Oshiro</a> kuvasi tilaisuudesta ihanan videon, jonka näytimme heinäkuussa vieraillemme Suomen häissä. Ystävämme ottivat myös ihania kuvia (nämä kuvat ovat <a href="http://www.remysteiner.com/">Remy Steinerin</a> käsialaa) tilaisuudesta, ja vihkimisen jälkeen jatkoimme yhdessä illalliselle ja kaverin baariin juhlistamaan tilaisuutta. Koko päivä sujui ihanasti, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vihkimisseremonia oli täydellinen. <br />
<br />
<iframe src="http://player.vimeo.com/video/19905453?title=0&byline=0&portrait=0&loop=1" width="450" height="253" frameborder="0" webkitAllowFullScreen allowFullScreen></iframe><br />
<br />
Kun siviiliseremonia oli takana, oli aika siirtyä greencard-hakuprosessin pariin. Greencardin haku on hermoja raastavaa ja osittain varsin rasittavaa puuhaa. Hakuprosessi vaikuttaa aluksi todella monimutkaiselta, mutta loppujen lopuksi huolellisuudella, hyvällä lukutaidolla ja terveellä järjellä pääsee jo aika pitkälle. Greencard-hakemukseen kuuluu useita eri lomakkeita joista osan täyttää hakija (minä) ja osan Amerikkalainen puoliso. Osana hakemusta on todistettava, että avioliittoon on astuttu vilpittömin aikein eikä greencardin takia. Avioliiton aitouden voi todistaa mm. valokuvien, ystäviltä ja perheenjäseniltä hankittujen lausuntojen ja yhteisten pankkitilien tai yhteisen vakuutuksen / liittymäsopimuksen / kuntosalijäsenyyden / asuntolainan avulla. Hakuprosessi maksaa kaikenkaikkiaan noin $2000, johon sisältyy hakemusten käsitytelymaksut sekä terveystarkastuksen hinta, joka on tehtävä osana hakuprosessia. Meidän kohdallamme koko prosessi kesti noin 5 kuukautta, joka on melko tavallinen käsittelyaika tällä hetkellä. Ajoituksemme oli hieman epäonnistunut, sillä jouduin lentämään Suomesta heinäkuussa takaisin New Yorkiin greencard-haastatteluamme varten - haastatteluaikamme oli nimittäin heinäkuun 20. päivä, jolloin olin tietysti Suomessa valmistautumassa 30.7. pidettyihin häihimme - ja greencard haastatteluaikaa ei voi siirtää, ellei kyse ole todella elämästä ja kuolemasta (ja häät eivät ikävä kyllä kuulu ko. kategoriaan). Lensin siis Suomesta New Yorkiin 19.7, noin kymmenen minuuttia kestänyt haastattelumme oli 20.7, ja lensin takaisin Suomeen 21.7. Onneksi haastattelu oli onnistunut, ja 22.7 sain sähköpostissa ilmoituksen, että oleskelulupa oli myönnetty! Pikavisiitti oli siis rahan ja vaivan arvoinen! Nykyinen oleskelulupani on voimassa 2 vuotta, jonka jälkeen minun on haettava uusi, 10-v greencard. Kun ensimmäisen greencardin myöntämisestä on kulunut 3 vuotta, voin halutessani hakea Amerikan kansalaisuutta. En ole vielä päättänyt haluanko kansalaisuuden vai ei, eikä se ihan vielä ole ajankohtaistakaan. Voin säilyttää Suomen kansalaisuuden, joten mikäli haluan USAn kansalaisuuden, minulla olisi kaksi passia - Suomen ja Amerikan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq851mNfW-GhCaIbP6t-2NHrGvPw8XfC4rpa8IkY6FuGjkmDQ2xfqCKhyphenhyphengtB0VHuYnyrayCBJMlkrpjMhrLzgApwpvn2n5NQCLECY3BMbieBnig1PAnit6KvsgAPqsUgp660jE-MtN9Tey/s1600/P1030079.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq851mNfW-GhCaIbP6t-2NHrGvPw8XfC4rpa8IkY6FuGjkmDQ2xfqCKhyphenhyphengtB0VHuYnyrayCBJMlkrpjMhrLzgApwpvn2n5NQCLECY3BMbieBnig1PAnit6KvsgAPqsUgp660jE-MtN9Tey/s200/P1030079.JPG" width="156" /></a></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmt91-k4Gqfy2lSDboP7FV9DFWnQIhHowm9Z6-8I65HV9Q_YXsTgf5WLmJ7b2cYuCPUyn_-SYOV8yr82AxCyZcZtMnpakVhhXq6zVmFpac9iqgo681pGw2FcvBGs3MxqixSEmP7CgFKE-c/s1600/P1020787.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmt91-k4Gqfy2lSDboP7FV9DFWnQIhHowm9Z6-8I65HV9Q_YXsTgf5WLmJ7b2cYuCPUyn_-SYOV8yr82AxCyZcZtMnpakVhhXq6zVmFpac9iqgo681pGw2FcvBGs3MxqixSEmP7CgFKE-c/s200/P1020787.JPG" width="200" /></a> Toukokuussa valmistuin kansainvälisten suhteiden maisteriksi. Valmistujaisia juhlistettiin ensin oman koulutusohjelmani seremoniassa, ja sen jälkeen koko yliopiston laajuisessa ns. Convocation-tapahtumassa. Amerikkalainen valmistujaisjuhla on varsin erilainen kuin Suomalainen, mutta tunnelma on sama - kaikki valmistuvat opiskelijat juhlivat omaa, sekä ystävien saavutusta ja suuren urakan loppuun saattamista. Juhlat olivat ihanat, ja vaikka olisin toki toivonut perheeni ja Suomalaisten ystävieni olevan myös paikalla jakamassa hienon hetken kanssani, Jacobin ja paikallisten kavereiden kanssa valmistumista juhlistaminen oli ihanaa ja ikimuistoista. Ystävistäni monet valmistuivat kanssani samaan aikaan, joten meitä kaikkia odottavat nyt uudet haasteet, joista ensimmäisenä ja kenties suurimpana edessä on työnhaku. Nykyisessä taloustilanteessa se ei ole mikään helppo tehtävä, hyvästä koulutustaustasta ja työkokemuksesta huolimatta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1grPDRRR94kNDRx-QT1Nqpc98yTlJXlQSrGkm3QCd8B1QsNQ1dgJIrfRUOq894raqZ_CthxoEqk11xxBtOPZMWqW77aJ0UaFdA0HsMGKprXKcdAGDoWqN4LFxMLRMt9w0LjHtYk431Tv9/s1600/Ems%2526Jake1_.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkOISUXn5XxfbcYBd98KTxUODcxVY4sEQL9vjTY5uS52U-9NYN_MTVYV-PkCaYJ0f93otqB4xGpiaMNi_MTwCfIchgsM-rzzhijbUunSAu0u4qP8hdyfQetUdnzl6dOWy3Tc8wlj1C-7C-/s1600/ihanat+naiset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a></div><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTIkFCJMVnGzOl3y9UaOZSt-7bafD6VEd8JH-hpYpFTi19fciXuClWxw-qdzVdXiFGa3cGNXBZ0ZeW2RhdqFWFbJ5GfSjdLLO-KgGF_vgVWsjNymIi3lpDBaDgQQ5u9dgWvahoLilghcd5/s1600/Salorannat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTIkFCJMVnGzOl3y9UaOZSt-7bafD6VEd8JH-hpYpFTi19fciXuClWxw-qdzVdXiFGa3cGNXBZ0ZeW2RhdqFWFbJ5GfSjdLLO-KgGF_vgVWsjNymIi3lpDBaDgQQ5u9dgWvahoLilghcd5/s320/Salorannat.jpg" width="212" /></a>Kun valmistujaiset olivat takana, nautin pari viikkoa New Yorkin intiaanikesästä kunnes suuntasin kohti koti-Suomea kesäkuun puolessa välissä. Suomessa aika kuluikin sitten häävalmistelujen parissa, joiden lomassa onneksi ehdin myös viettää laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa sekä nautiskella Suomen ihanasta kesästä. Yksi kesän kohokohdista, häiden lisäksi, oli polttari-viikonloppuni joka ylitti odotukseni tuhatkertaisesti. Ihanat ystäväni veivät minut vapaapalokunnan autolla lentämään pienkoneella, jonka jälkeen päivä jatkui tulennielennän, Torvi-ravintolaan katetun ihana yksityislounaan ja mahtavan tunnelman merkeissä. Lauantaipäivä päättyi Seurasaareen, jossa uimme, söimme ja saunoimme aina seuraavaan päivään saakka.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkOISUXn5XxfbcYBd98KTxUODcxVY4sEQL9vjTY5uS52U-9NYN_MTVYV-PkCaYJ0f93otqB4xGpiaMNi_MTwCfIchgsM-rzzhijbUunSAu0u4qP8hdyfQetUdnzl6dOWy3Tc8wlj1C-7C-/s1600/ihanat+naiset.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkOISUXn5XxfbcYBd98KTxUODcxVY4sEQL9vjTY5uS52U-9NYN_MTVYV-PkCaYJ0f93otqB4xGpiaMNi_MTwCfIchgsM-rzzhijbUunSAu0u4qP8hdyfQetUdnzl6dOWy3Tc8wlj1C-7C-/s320/ihanat+naiset.jpg" width="320" /></a></div><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1grPDRRR94kNDRx-QT1Nqpc98yTlJXlQSrGkm3QCd8B1QsNQ1dgJIrfRUOq894raqZ_CthxoEqk11xxBtOPZMWqW77aJ0UaFdA0HsMGKprXKcdAGDoWqN4LFxMLRMt9w0LjHtYk431Tv9/s1600/Ems%2526Jake1_.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1grPDRRR94kNDRx-QT1Nqpc98yTlJXlQSrGkm3QCd8B1QsNQ1dgJIrfRUOq894raqZ_CthxoEqk11xxBtOPZMWqW77aJ0UaFdA0HsMGKprXKcdAGDoWqN4LFxMLRMt9w0LjHtYk431Tv9/s320/Ems%2526Jake1_.jpg" width="213" /></a> Varsinaiset häämme olivat 30.7.2011 Porvoossa, Kiialan Kartanon mahtavissa maisemissa ja tiloissa. Hääpäivä oli molemmille unelmien täyttymys, emmekä todella osanneet odottaa että päivästä tulisi niin tunteikas, ikimuistoinen, taianomainen ja kaikin puolin täydellinen. Aamusta yöhön kaikki sujui täydellisesti, vieraamme tuntuivat nauttineen olostaan, ja hääpari oli ainakin onnensa kukkuloilla - ja on yhä! Sen päivän tunnelmiin palataan täällä yhä päivittäin, kuvien ja videoiden kautta. Kiitos onnistuneista häistä kuuluu yhtälailla vieraille kuin hääparillekin - ilman ihanaa häävierasporukkaa ei juhlista olisi saatu niin tunnelmallisia ja ikimuistoisia. <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidcIP03KjKQUm7z6zkBeedmq9Uz8SSuO9x06sCqEZAt58EpxHFSc8kdBFkRB0u1qB6f5DmGnVMQmKEvFfX35JSc6gmeGCs5EdhLy2EzpvTUKAQMtzHgCyQEpndrs6OWli95nrORkJG_Dmz/s1600/_MG_0961_mv.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidcIP03KjKQUm7z6zkBeedmq9Uz8SSuO9x06sCqEZAt58EpxHFSc8kdBFkRB0u1qB6f5DmGnVMQmKEvFfX35JSc6gmeGCs5EdhLy2EzpvTUKAQMtzHgCyQEpndrs6OWli95nrORkJG_Dmz/s320/_MG_0961_mv.jpg" width="320" /></a></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHt5Ew8-ZiH-zTp2QyugrHq4Ll2TK5iZU3LElqy5wdyXw2fo2Qg5uYJGQgJcC8IecTtwSYY-bioDycysvfr5D5Mg8A6XA_R09IWRE5ldyHP8O0_4nBtCKlf7ZVexcBLGA-vh26ypueiYOU/s1600/_MG_0774.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHt5Ew8-ZiH-zTp2QyugrHq4Ll2TK5iZU3LElqy5wdyXw2fo2Qg5uYJGQgJcC8IecTtwSYY-bioDycysvfr5D5Mg8A6XA_R09IWRE5ldyHP8O0_4nBtCKlf7ZVexcBLGA-vh26ypueiYOU/s320/_MG_0774.jpg" width="320" /></a>Ihanainen Traci ja ystäväni Lorena auttoivat Jacobia tekemään minulle yllätykseksi upean, tunnelmallisen videotervehdyksen kaikilta läheisiltä ystäviltäni jotka eivät pystyneet saapumaan paikalle Suomeen juhlistamaan häitämme. Video kirvoitti voimakkaan tunnereaktion minussa, mutta myös suuressa osassa vieraitamme, joista erityisesti naispuoliset tuntuivat vollottavan avoimesti morsiamen rinnalla :) Video toi rakkaani ympäri maailmaa paikalle Suomeen, ja helpotti ikävää suuresti. Monikulttuurisen parisuhteen hankaluus on se, että jomman kumman läheiset - tai usein molempien - ovat aina jossain kaukana ja muualla. Kaikki rakkaat ja läheiset eivät koskaan ole yhdessä paikassa samaan aikaan, mutta toisaalta se ikävä jota tunnen kaukana olevia läheisiä kohtaan tavallaan myös lämmittää ja lohduttaa. On ihana tietää, että rakkaita ja tärkeitä ihmisiä on joka puolella maailmaa, ja että menenpä minne tahansa mieheni kanssa, elämässämme on aina ihania, upeita ihmisiä jotka pysyvät lähellä ja rinnalla, olimmepa fyysisesti kuinka kaukana tahansa. <br />
<br />
<iframe src="http://player.vimeo.com/video/27015866?title=0&byline=0&portrait=0&loop=1" width="450" height="332" frameborder="0" webkitAllowFullScreen allowFullScreen></iframe><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHt5Ew8-ZiH-zTp2QyugrHq4Ll2TK5iZU3LElqy5wdyXw2fo2Qg5uYJGQgJcC8IecTtwSYY-bioDycysvfr5D5Mg8A6XA_R09IWRE5ldyHP8O0_4nBtCKlf7ZVexcBLGA-vh26ypueiYOU/s1600/_MG_0774.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXc7f2fEMK_ru-xv2T04yeuu64vf9SAKGYW_NvmXOCtx04wIVN6NLZtJUGyAsGD_DNtSw17aWtT_f1Eha55zyScHhuaw2lFJ47zdgpCQpSv3fxhF08iBYllfGIKlJVwRiv61mtFxUgBrnu/s1600/choke1_.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br />
</a></div>Häiden jälkeen edessä oli paluu arkeen. Minut palkatiin UNICEFille Gender Equality-konsultiksi Gender and Rights-yksikköön, jossa aloitin uuden toimeni elokuussa, viikko Suomen häiden jälkeen. Syksy onkin kulunut töiden, arjen, New Yorkin viimeisten kesäpäivien ja ystävistä nauttimisen parissa, ja kohtahan ollaankin taas jo marraskuussa. Avioliitto on maistunut molemmille, ja vaikka voisinkin elää hääpäiväni uudestaan vaikka kuinka monta kertaa, on ihana nauttia tavallisesta arjesta ja normaalista elämästä hetki. Viimeinen vuosi on ollut varsin hektinen ja kaoottinen, ja elämissämme on tapahtunut paljon suuria asioita. Hetken rauhoittuminen tuntuu nyt hyvältä, ja tarpeelliselta.<br />
<br />
Työsopimukseni UNICEFilla jatkuu maaliskuuhun saakka, ja toistaiseksi sen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä täysin auki. Mahdollisuuksiahan riittää, sillä maailma on suuri ja meillä on vielä paljon nähtävää, mutta ei huolta - eiköhän se Suomikin jossain vaiheessa osu vielä reitillemme :) Ei kuitenkaan ihan vielä, matkakuume polttelee yhä liikaa. Mutta koti on aina koti - ja sinne on aina ihanaa palata. Jouluhan onkin jo ihan nurkan takana...Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-54167500192994466962011-03-21T10:28:00.000+05:302011-03-21T10:30:13.406+05:30Immigrate to the United States - Ei mikään helppo tehtävä.Maahanmuutto on ajankohtainen keskustelunaihe monessa maassa. Globalisaation mukana perinteinen käsitys valtioiden suvereniteetista ja valtioiden rajoista on muuttunut ja kehittynyt, joidenkin mielestä parempaan ja toisen mielestä huonompaan suuntaan. Euroopan Unionin sisällä ihmisten liikkuvuus on vapautunut suunnattomasti, ja muuttaminen maasta toiseen opiskelun, töiden tai rakkauden perässä on tänä päivänä melko vaivatonta.<br />
<br />
Täällä Amerikassa tilanne on hieman toinen. Maahanmuutto on epäilemättä yksi tärkeimmistä ja tunteita herättävimmistä poliittisista keskustelunaiheista, molemmille puolueille. Heikon taloustilanteen ja korkean työttömyyden takia rajoja kiristetään entisestään, ja koska laiton maahanmuutto on täällä iso ongelma, laillisesti maahan pyrkiviäkin kovistellaan entistä enemmän. Tämä aihe on minulle tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, koska oma maahanmuuttoprosessini on alkamaisillaan, ja matkasta tulee varmasti pitkä ja haastava. Ajattelin kertoa hieman omasta prosessistani.<br />
<br />
Saavuin Amerikkaan ns. F1-opiskelijaviisumilla. Opiskelijaviisumi on ns. "non-immigrant'-viisumi, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijaviisumilla Amerikkaan saapuvan henkilön tarkoitus on tulla tänne vain opintoja varten, ja palata opintojen päätyttyä omaan kotimaahansa. Tarkoitus ei siis ole pysyvästi muuttaa Amerikkaan, vaan tulla tänne väliaikaisesti opiskelemaan.<br />
Meillä tilanne on tietysti hieman monimutkaisempi, koska olen menossa naimisiin Amerikkalaisen kanssa. Monet luulevat, että avioliitto Amerikkalaisen kanssa tarkoittaa automaattisesti oleskelu- ja työlupaa. Todellisuudessa prosessi on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi. Oleskelu- ja työskentelylupaa, eli paljon puhuttua Green Cardia, täytyy aina anoa - sitä ei koskaan saa automaattisesti, mistään syystä. Avioliitto Amerikkalaisen kanssa on todennäköisesti se "helpoin" tapa saada pysyvä oleskelulupa ja green card, mutta prosessi on silti pitkä, monimutkainen ja haastava.<br />
<br />
Amerikkalainen puolisoni täyttää ns. Petition for an Alien Spouse (kyllä, minä olen <i>Alien Spouse</i>) -hakemuksen. Toisin sanoen, amerikkalainen puolisoni anoo minulle pysyvää oleskelulupaa. Minä täytän ns. "petition to register permanent residence" -hakemuksen. Hakemukset toimitetaan USAn maahanmuuttoviranomaisille samaan aikaan, ja niihin liitetään pino todisteita meidän suhteemme aitoudesta. Meidän tehtävämme on todistaa, että suhde on aito ja että emme aio mennä naimisiin vain maahanmuuttotarkoituksen vuoksi. Todisteina voi käyttää valokuvia, ystävien ja sukulaisten lausuntoja suhteen aitoudesta, yhteisiä pankkitilejä, vakuutuksia ja vuokrasopimusta, ja oikeastaan mitä tahansa joka osoittaa seurustelu/avioliittosuhteen aitouden ja vakuuttaa maahanmuuttoviranomaiset siitä, että kyseessä ei ole pelkkä green card-marriage.<br />
<br />
Noin 2-4 kuukauden kuluttua hakemuksen lähettämisestä pari kutsutaan haastatteluun. Haastattelussa maahanmuuttoviranomainen esittää usein kysymyksiä suhteesta - milloin seurustelu alkoi, milloin ja miten kosinta tapahtui, kumpi heräsi aamulla ensin, kuka nukkuu millä puolella sänkyä.. Kysymysten tarkoituksena on varmistaa, että pari todella asuu ja elää yhdessä, ja että molemmat vastaavat kysymyksiin samalla tavalla. Jos vastaukset eivät vakuuta haastattelijaa, pari voidaan kutsua erilliseen, ns. Stokes - haastatteluun, jossa paria haastatellaan erikseen. Normaalissa haastattelussa molemmat ovat samassa huoneessa yhdessä, Stokes-haastattelussa pari erotetaan eri tiloihin, haastattelu tapahtuu eri aikaan ja molemmilta kysytään samat kysymykset. Jos liian moni vastaus on erilainen, hakemus hylätään saman tien.<br />
<br />
Mikäli haastattelu (se ensimmäinen mieluummin) sujuu hyvin, ilmoitus hakemuksen hyväksynnästä tulee yleensä samana päivänä, ja Green card saapuu siitä muutaman viikon kuluttua. Kaiken kaikkiaan prosessi kestää 4-6 kk - mutta phimmassa tapauksessa voi venyä yli vuodenkin mittaiseksi. Amerikkaan muutto vaatii siis ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huolellisuutta - ja toki rahaa. Hakemusten käsittelymaksut ovat noin $1400, ja pakollinen lääkärintarkastus maksaa noin $150-$200. Moni palkkaa asianajajan hoitamaan papereiden lähettämisen jotta mikään ei menisi väärin, ja asianajajien palkkiot (käsittelymaksujen päälle tietysti) ovat usein $2000-$3000. Maahanmuutto ei siis myöskään ole halpaa lystiä.<br />
<br />
Matka on pitkä ja haastava, mutta lopulta (toivottavasti) kaiken vaivan ja rahan arvoista. Kun Green Card on kädessä, olen laillisesti ns. LPR - Legal Permanent Resident - ja saan ilman huolia oleskella ja työskennellä USAssa ja elää elämääni rauhassa Amerikkalaisen puolisoni kanssa. <br />
<br />
Amerikan Kansalaisuushan on sitten ihan toinen tarina.. ja ei ihan vielä myöskään ajankohtainen. Siitä prosessista ja sen merkityksestä voin kirjoitella lisää myöhemmin.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-57199088381222114302011-03-20T11:09:00.000+05:302011-03-20T11:09:28.806+05:30Just when all hope was gone.... Blogi palaa takaisin elämään! (Melkein vuoden tauon jälkeen.. mutta silti!)<br />
Kukapa olisi uskonut.<br />
<br />
Elämä New Yorkissa on tullut jännittävään käännekohtaan. Opiskelu alkaa olla loppusuoralla, viimeinen lukukausi alkaa olla jo puolivälissä. Uskomatonta. Lueskelin tässä aikaisempia blogitekstejäni, ja tuntuu että muistan ne sanasta sanaan, sillä juurihan minä vasta kirjoitin ne. Muistan vielä hyvin miltä se tuntui, saapua New Yorkiin tietämättä mistään mitään. Innostus sekoittui pelkoon ja kauhuun, jännitys stressiin ja kiireeseen, osa peloista osoittautui turhiksi ja osa.. No, kenties osalle peloista löytyi oikea syy. Yksi asia on kuitenkin varma - kertaakaan en ole joutunut katumaan tänne tuloa. Kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että tein virheen, että kaikki se aika, raha ja energia, jonka olen tähän kokemukseen syytänyt, ei olisi ollut lopputuloksen arvoista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmlwafZaNCRexs4BDbgYommTVCZuWodGJNRQXF9ijLD-YF01hviXAslmZJVW2EXXji1hL2Ql8_x0if8OWERN22jmYhqj4ytXI_5wA801c6-iVDh2Pu6npEo5tM9cb65fbNB2cXzgvi-T0h/s1600/window+view.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmlwafZaNCRexs4BDbgYommTVCZuWodGJNRQXF9ijLD-YF01hviXAslmZJVW2EXXji1hL2Ql8_x0if8OWERN22jmYhqj4ytXI_5wA801c6-iVDh2Pu6npEo5tM9cb65fbNB2cXzgvi-T0h/s320/window+view.jpg" width="320" /></a></div><br />
<br />
<br />
Koulu on sujunut hyvin, kaikin puolin. Olen pitänyt opinnoistani, kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja haastavia, professorit innostavia ja osaavia (vaikka poikkeuksiakin tietysti aina löytyy), arvosanat ovat pysyneet hyvinä (mainostettakoon että keskiarvo on 3.98/4.0!), ja viime kesän Brasilian reissu oli tietysti aivan mahtava. Muistan alun perin pelänneeni kauheasti, että en tutustuisi täällä ihmisiin tai saisi hyviä ystäviä, mutta se pelko on osoittautunut turhaksi. Täältä saadut ystävät eivät korvaa Suomessa olevia rakkaita, eikä ikävä ole yhtään sen pienempi, mutta elämä on aina helpompaa, kun ympärillä on ystäviä joilla on merkitystä, ja jotka välittävät.<br />
<br />
<br />
Minulla on menossa vielä yksi kurssi tässä kevään aikana, ja kirjoitan samalla graduani. Sen lisäksi olen harjoittelussa UNICEFin päämajassa, Gender, Rights and Civic Engagement -yksikössä. Olen ollut UNICEFilla tammikuusta saakka, ja harjoittelu jatkuu aina toukokuulle asti. Olen harjoittelussani 40h viikossa - joten harjoittelu, kurssi, gradu - ja palkkatyö Equity for Children -nettisivuille - pitävät viikkoni melko kiireisinä. Ehkä melkein liiankin kiireisinä.. siinä ohella pitäisi samalla suunnitella häitä, etsiä uutta asuntoa ja selvittää maahanmuuttoasioita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5dXiN8x3pHGnZsOzVs4sTjSwxruOgGJ1UvjfccwQqr7zyuolvgQzxFQpsXsZifjbz2b2S6iHa-YwA-lH6vNf2WNv44yKLv36FNe6DiWFNV2d2jYoWaQ-9j4dHlgV841SDGLz0-1zGMXv7/s1600/NYC1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5dXiN8x3pHGnZsOzVs4sTjSwxruOgGJ1UvjfccwQqr7zyuolvgQzxFQpsXsZifjbz2b2S6iHa-YwA-lH6vNf2WNv44yKLv36FNe6DiWFNV2d2jYoWaQ-9j4dHlgV841SDGLz0-1zGMXv7/s400/NYC1.jpg" width="400" /></a></div><br />
<br />
<br />
Onhan se paljon. Toisaalta, tämä on myös viimeinen lukukauteni yliopistolla, joten kiireinen kevät oli kai odotettavissa. Nyt pitää painaa täysillä, jotta olen varmasti saanut koulusta kaiken irti, hyödyntänyt kaikki tarjolla olevat mahdollisuudet, ja jotta siitä hyvästä, toivottavasti, löytäisin mahdollisimman pian palkkatöitä. Toivotaan että tämä kaaos on lopulta kaiken arvoista..<br />
<br />
<br />
Sosiaalinen elämä kulkee siinä ohella omalla painollaan. New Yorkissa on aina tekemistä, oli kyse sitten juhlista, näyttelyistä, iltapäivistä puistossa, brunssista ystävän kanssa uudessa ravintolassa.. New York ei ikinä nuku, se väittämä tästä kaupungista pitää paikkansa. Nyt kun olen asunut täällä jo melkein kaksi vuotta, olen kuitenkin pikkuhiljaa OK koti-perjantai-illan suhteen :) Viikonlopun viettäminen kotisohvalla ei tunnu enää ollenkaan pahalta, vaan oikeastaan varsin mukavalta. Tässä minä istun nytkin, lauantai-iltana, kotona kirjoittamassa blogia.. Eikä harmita lainkaan! New York on sama kaupunki huomennakin.<br />
<br />
Viime syksy kului siivillä, kuten tämä kevätkin tuntuu kuluvan. Vietimme tällä kertaa Kiitospäivän Jacobin äidin kanssa San Antoniossa, Teksasissa. Vaikka Teksas ei ehkä olisikaan se meille oikea paikka pidemmän päälle, on aina kiva nähdä uusia kaupunkeja. New York on niin.. erityinen. Toivon kovasti pääseväni matkustelemaan enemmän USAn sisällä kunhan koulu on ohi. Syksyllä vierailtiin myös kavereiden luona Chicagossa, joka oli oikein viehättävän tuntuinen kaupunki!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAlHD3-U-pcpJBBKbHc7eN2Dxspaya52cAQCAdm3RxWqlixzxFuzWX6htYu45bpvOEwa9YqtLZ-Q7UBTM6cGVXaSQjoi_IPP7mVHMOasX2aDMTJi4cbjki3qENPnsEE9ZIhbJ6ybvFPK7F/s1600/San+antonio+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAlHD3-U-pcpJBBKbHc7eN2Dxspaya52cAQCAdm3RxWqlixzxFuzWX6htYu45bpvOEwa9YqtLZ-Q7UBTM6cGVXaSQjoi_IPP7mVHMOasX2aDMTJi4cbjki3qENPnsEE9ZIhbJ6ybvFPK7F/s320/San+antonio+2.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXqNcQKJ5Eq_ZlqQyGSSsXdN5sQxCjBixqGkj5ASqf0bFQAbASeN96Mr9THE6HLQJUluVILz6aJXrv2O2jWvZizW8I-R7jCkDmGmR-Xxh9BkdmtHk10Dyu19ELHverzXA_z33eRaN1gGA/s1600/San+Antonio1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXqNcQKJ5Eq_ZlqQyGSSsXdN5sQxCjBixqGkj5ASqf0bFQAbASeN96Mr9THE6HLQJUluVILz6aJXrv2O2jWvZizW8I-R7jCkDmGmR-Xxh9BkdmtHk10Dyu19ELHverzXA_z33eRaN1gGA/s320/San+Antonio1.jpg" width="320" /></a></div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAlHD3-U-pcpJBBKbHc7eN2Dxspaya52cAQCAdm3RxWqlixzxFuzWX6htYu45bpvOEwa9YqtLZ-Q7UBTM6cGVXaSQjoi_IPP7mVHMOasX2aDMTJi4cbjki3qENPnsEE9ZIhbJ6ybvFPK7F/s1600/San+antonio+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a>Alamo Teksasissa oli tietysti näkemisen arvoinen kokemus!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgluyDFojQX_NwO__UL-XpWtG-Za_dIOKqg4KqhSCmat2krg3mpuRkcYk9c9-07wIWciwU0fcjZ1GFdgBMAy9HE9olsPhD53fKcNd9KS93-SKvAd7HBMmB_MF6b0cD2JabupFMB7fKjlpA/s1600/San+antonio+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgluyDFojQX_NwO__UL-XpWtG-Za_dIOKqg4KqhSCmat2krg3mpuRkcYk9c9-07wIWciwU0fcjZ1GFdgBMAy9HE9olsPhD53fKcNd9KS93-SKvAd7HBMmB_MF6b0cD2JabupFMB7fKjlpA/s320/San+antonio+3.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVOtnHz23G_aa8kgQTFKGcZtr6eD0HumNs2KKDlTgrgf8GJFLwb6xMRJUmHLPqS5bRjarDkXxDVMsuIuoMteOf3dhdRXT7FtN3m9_BsiEFE7x2bBLSvhZkFZFehyphenhyphen_N_MRKldXkdjqKl97X/s1600/san+antonio+4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVOtnHz23G_aa8kgQTFKGcZtr6eD0HumNs2KKDlTgrgf8GJFLwb6xMRJUmHLPqS5bRjarDkXxDVMsuIuoMteOf3dhdRXT7FtN3m9_BsiEFE7x2bBLSvhZkFZFehyphenhyphen_N_MRKldXkdjqKl97X/s320/san+antonio+4.jpg" width="239" /></a></div> ..Pukee Jacobia paremmin kuin minua. Jacobhan on syntynyt Teksasissa.. kuka tietää vaikka sinne päädyttäisi vielä takaisin..<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLTajsoHHMw9Ja6wEMe3_y0WMdH8zfBkFe9GoPgby1MTx4kl9DAcvSzk6p_qNn3TDw-Z3xgKRawf6Nhro-K4kV9hhsmm20rCcuC2YFfB1HtPIAFcTLZUJ-yAL-OhBwjq79VOJ9t1nIF-Fu/s1600/San+antonio+5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLTajsoHHMw9Ja6wEMe3_y0WMdH8zfBkFe9GoPgby1MTx4kl9DAcvSzk6p_qNn3TDw-Z3xgKRawf6Nhro-K4kV9hhsmm20rCcuC2YFfB1HtPIAFcTLZUJ-yAL-OhBwjq79VOJ9t1nIF-Fu/s320/San+antonio+5.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiDfGEPQIFaXELTLD_9Fsri55d9BfpAgWScAkHaCkSdX84gGBK374cOzKajpNMKQ5vfFE-7K83dIh3cv6ektOvY3tpJgtvA2F5IsOF3P9U5w0hzf6oCvVk13UMWefia7sJSqgzNRqeJPJq/s1600/san+antonio+6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiDfGEPQIFaXELTLD_9Fsri55d9BfpAgWScAkHaCkSdX84gGBK374cOzKajpNMKQ5vfFE-7K83dIh3cv6ektOvY3tpJgtvA2F5IsOF3P9U5w0hzf6oCvVk13UMWefia7sJSqgzNRqeJPJq/s320/san+antonio+6.jpg" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXqNcQKJ5Eq_ZlqQyGSSsXdN5sQxCjBixqGkj5ASqf0bFQAbASeN96Mr9THE6HLQJUluVILz6aJXrv2O2jWvZizW8I-R7jCkDmGmR-Xxh9BkdmtHk10Dyu19ELHverzXA_z33eRaN1gGA/s1600/San+Antonio1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a></div>Keväällä ei varmaan tule matkusteltua. Tai no, minä en matkustele. Jacob on parasta aikaa Intiassa viiden viikon työmatkalla, tulee huhtikuun alussa takaisin, ja matkustaa takaisin Intiaan toukokuun alussa.. Sellaista on yrittäjän elämä, ilmeisesti. Jacobhan perusti oman yrityksen kahden muun henkilön kanssa noin vuosi sitten, ja toistaiseksi kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! <a href="http://simpanetworks.com/">Simpa Networks -yhtiöstä </a>voi lukea lisää Simpan sivuilta! <br />
<br />
Siinä kai ne suurimmat uutiset. Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa, ja elämä muuttuu koko ajan. Sieltä tulee aina välillä kyselyjä että koska tullaan Suomeen.. Noh. Ei ihan vielä. Tarkoitus olisi olla USAssa vielä kenties pari vuotta.. mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olen ilmoittanut Jacobille, että vauvat tullaan sitten tekemään Suomeen. Ai että koska vauvoja? Ei ihan vielä.. vaikka minulla onkin kamala vauvakuume. Ja ensimmäinen Amerikkalaiselle ystävälle tammikuussa syntynyt, valloittava Caetano Sealock, jonka juuri tapasin ensimmäistä kertaa, ei ainakaan auta vauvakuumetta..<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFH5jDNNc95oPXyxtx3O0pZWcZntcko5lfwQd4vHp4us0Wx0ULXbU2K3yJ-15OWeQ5sFAFGiyRgI-6BFokLBxZXvCyb5uVekjJFNaGFSXwbG7ThF8SnOP1gvvrAfcdDb09I058YEKE6Oii/s1600/Emma%2526Caetano1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFH5jDNNc95oPXyxtx3O0pZWcZntcko5lfwQd4vHp4us0Wx0ULXbU2K3yJ-15OWeQ5sFAFGiyRgI-6BFokLBxZXvCyb5uVekjJFNaGFSXwbG7ThF8SnOP1gvvrAfcdDb09I058YEKE6Oii/s320/Emma%2526Caetano1.jpg" width="238" /></a></div><br />
Mutta ei huolta. Ei me olla Suomea hylkäämässä, ja eiköhän sekin aika tule kun me asetutaan sinne asumaan joksikin aikaa. Ennen Suomea ja vauvoja pitää kuitenkin vielä koluta maailmaa jonkin aikaa, liikaa on vielä näkemättä ja kokematta. Katsotaan minne elämä vie seuraavaksi!Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-60640254305908534872010-05-27T02:07:00.000+05:302010-05-27T02:07:22.236+05:30Cidade MaravilhosaBrasilia. Ikävä olikin jo melkoisen suuri, viime vierailusta kun on ehtinyt kulua jo kahdeksan vuotta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgntFH0UbUjgAPBovUbIPQpsWXtLcF4BocLkFGEp5ivkPy8X5b2CaWqXCgQlSbktbb6t-jgZEd1eGtSrmnO62dxeXZeBjQtnR-wDqC3csyUvhp3FYmRi0TVyC6jy2kU57aZnuPueGKXA1aE/s1600/P5250055.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgntFH0UbUjgAPBovUbIPQpsWXtLcF4BocLkFGEp5ivkPy8X5b2CaWqXCgQlSbktbb6t-jgZEd1eGtSrmnO62dxeXZeBjQtnR-wDqC3csyUvhp3FYmRi0TVyC6jy2kU57aZnuPueGKXA1aE/s1600/P5250055.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgntFH0UbUjgAPBovUbIPQpsWXtLcF4BocLkFGEp5ivkPy8X5b2CaWqXCgQlSbktbb6t-jgZEd1eGtSrmnO62dxeXZeBjQtnR-wDqC3csyUvhp3FYmRi0TVyC6jy2kU57aZnuPueGKXA1aE/s320/P5250055.JPG" width="320" /></a><span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none; color: black;"></span></div><div style="text-align: left;"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none;"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none; color: black;"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none;"> </span></span></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none;"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none; color: black;"><span class="Apple-style-span" style="-webkit-text-decorations-in-effect: none;">Saavuin Rio de Janeiroon perjantai aamusta, ja suuntasin lentokentältä Girl from Ipanema -hostelliin jossa opiskelutoverit Mary ja Traci olivat odottelemassa. Ensimmäinen päivä kului paikkoihin tutustumisen merkeissä, ja reippaina tyttöinä aloitimme asunnon metsästyksen jo perjantaina. Meitä on Brasiliassa kaiken kaikkiaan 15, ja yhtä media-puolen opiskelijaa lukuunottamatta olemme kaikki saman GPIA-opinto-ohjelman opiskelijoita. Riossa ei ole valmiiksi järjestettyä asumista kuten toisissa IFP-kohdemaissa, joten me itse etsimme vuokralle kalustettuja asuntoja kesä- ja heinäkuun ajaksi.</span></span></span></div><br />
<br />
Asuntojen löytäminen osoittautui melko haasteelliseksi, koska Riossa on tarjolla paljon luksus-asuntoja ja huoneistoja rikkaille lomailijoille, mutta vähemmän siedettävän hintaisia, opiskelijabudjettiin sopivia paikkoja. Halusimme myös asua Ipaneman kaupunginosassa, joka on täällä yksi turvallisimmista alueista sekä julkisen liikenteen kannalta erittän otollinen alue. Ipanema on kuitenkin myös kalleinta asuinaluetta Riossa, joka teki asuntojen löytämisestä melkoisen haasteellista.<br />
<br />
Parin päivän etsinnän jälkeen otimme yhteyttä asunnonvälittäjään jota viime vuonna Riossa olleet opiskelijat olivat käyttäneet. Nilzete, asunnonvälittäjä, vei meidät katsomaan muutamaa asuntoa joista yhteen ihastuimme saman tien. Etsimme kahta asuntoa yhteensä kuudelle tytölle, ja löysimme yhden ison asunnon jossa itse asun nyt kolmen muun tytön kanssa, sekä pienemmän asunnon heti kulman takaa jossa asuu nyt kaksi tyttöä. Olemme aivan Ipaneman metroaseman vieressä, ja noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Ipanema rannasta. Copacabana on noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.<br />
<br />
<iframe frameborder="0" height="350" marginheight="0" marginwidth="0" scrolling="no" src="http://maps.google.fi/maps?f=q&source=s_q&hl=fi&geocode=&q=Rua+Barao+da+Torres+32,+Rio+de+Janeiro&sll=62.593341,27.575684&sspn=9.880549,39.506836&ie=UTF8&hq=Rua+Barao+da+Torres+32,&hnear=Rio+de+Janeiro+-+RJ,+Brasilia&t=h&ll=-22.987079,-43.192234&spn=0.013828,0.018239&z=15&output=embed" width="425"></iframe><br />
<small><a href="http://maps.google.fi/maps?f=q&source=embed&hl=fi&geocode=&q=Rua+Barao+da+Torres+32,+Rio+de+Janeiro&sll=62.593341,27.575684&sspn=9.880549,39.506836&ie=UTF8&hq=Rua+Barao+da+Torres+32,&hnear=Rio+de+Janeiro+-+RJ,+Brasilia&t=h&ll=-22.987079,-43.192234&spn=0.013828,0.018239&z=15" style="color: blue; text-align: left;">Näytä suurempi kartta</a></small><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 13px;"><br />
</span></span><br />
Harjoittelut alkavat vasta ensi viikolla, joten saavumme kaikki Rioon tämän viikon aikana. Noin puolet ryhmästä on jo täällä, loput saapuvat viikonloppuna. Olin hieman huolissani portugalin kielitaidostani, joka on jokseenkin ruosteessa kahdeksan vuoden tauon jälkeen, mutta nyt kun kuulen portugalia joka puolella ja pääsen puhumaan sitä paikallisten kanssa, kahdeksan vuoden takaiset taidot palautuvat nopeasti! Sain hoidettua koko asunnonvuokraustouhun kokonaan portugaliksi, asunnonvälittäjä kun ei puhunut englantia lainkaan, mikä on täällä melko yleistä.<br />
<br />
Asumme hyvin lähellä Rion laguunia, ja olemme ottaneet tavaksi aloittaa päivät juoksemalla laguunin ympäri. Lenkki on pituudeltaan noin 7 kilometriä. Lenkin jälkeen on mukavaa mennä istumaan rannalle juomaan kookosvettä ja nauttimaan auringosta. Riossahan on nyt talvi, keskilämpötilat ovat siis vain 25 asteen tienoilla.. :) Viime päivinä aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on liikkunut 27 asteen paikkeilla.<br />
<br />
Kaikki on siis paremmin kuin hyvin. Kerron harjoitteluistamme enemmän sitten, kun olemme saaneet projektimme aloitettua ja tiedämme itsekin hieman tarkemmin mitä meidän olisi tarkoitus täällä tehdä seuraavien kahden kuukauden aikana. En kuitenkaan usko että tekemisen puute tulee ainakaan vaivaamaan - Rio on melkoinen kaupunki, ja ihmeteltävää kyllä riittää vaikka eliniäksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVfIMb1PFE1N3KpZsVacqzkd2F8RsAeLMpSc_NoPQrChDXjmrsQvaDJYa6qSL891gFzVJ2FGEjeULXoGCc-nYqgMKV6sWJzfdIO0Qa_xqvppHyFQJT9S5PMcmiozvlRkVlzAsrZj8NsUrH/s1600/Ipanema+beach.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVfIMb1PFE1N3KpZsVacqzkd2F8RsAeLMpSc_NoPQrChDXjmrsQvaDJYa6qSL891gFzVJ2FGEjeULXoGCc-nYqgMKV6sWJzfdIO0Qa_xqvppHyFQJT9S5PMcmiozvlRkVlzAsrZj8NsUrH/s320/Ipanema+beach.jpeg" /></a></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">Ipanema Beach</div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-Yc95hfkvSuEzBHySohYHALUEsDSC3mLvSPQH7tEeHU85cPQ9dzUWEYxQuzkUbs30BtfgvWM-my3nP-M2QCtkD0SSyrlr2FANL9YWuJElu1U1L22iAPAmGt4LIoxviQ9FMqRZdHJyHr4C/s1600/home.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-Yc95hfkvSuEzBHySohYHALUEsDSC3mLvSPQH7tEeHU85cPQ9dzUWEYxQuzkUbs30BtfgvWM-my3nP-M2QCtkD0SSyrlr2FANL9YWuJElu1U1L22iAPAmGt4LIoxviQ9FMqRZdHJyHr4C/s320/home.JPG" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Olohuone</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi87y32VSsiP_S7isS_V_IXH7RRjD76848fWmLJlJtx2B7XM1hBxGknuw7i_ca6V_w3bl1HuSxI4iYx6CGq-OWgkihrU45VGzKzMRMWfgaJfwii6a701UbRlChvGWSQOtgWbrUs3d3Be540/s1600/bedroom.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi87y32VSsiP_S7isS_V_IXH7RRjD76848fWmLJlJtx2B7XM1hBxGknuw7i_ca6V_w3bl1HuSxI4iYx6CGq-OWgkihrU45VGzKzMRMWfgaJfwii6a701UbRlChvGWSQOtgWbrUs3d3Be540/s320/bedroom.JPG" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Makuuhuone joka jaetaan kahden tytön kesken. Asunnossa on kaksi samanlaista makuuhuonetta.</div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-57079821180566289822010-05-21T06:46:00.000+05:302010-05-21T06:49:15.254+05:30"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä", sanoi Pikku-Myy.Niin se on. Kukapa sitä jaksaisi pysyä samassa maassa kovin kauaa. Olen tällä hetkellä Pohjois-Carolinassa, Charlotten lentokentällä, matkalla kohti Rio de Janeiroa. Matkalaukussa bikinit ja aurinkorasvaa, kädessä Corona. Ensimmäistä kertaa kuukausiin tunnen oloni kaikin puolin rentoutuneeksi ja rauhalliseksi. <br />
<br />
Onpa ollut aikamoinen kevät. Kurssit ovat olleet todella haastavia, ja koulun eteen on saanut todella tehdä töitä. Suosikkikurssini tällä lukukaudella oli ehdottomasti "Reading and Making Documentary", kurssi jolla opeteltiin tekemään lyhytdokumentti. Opettelimme ammattitasoisen videokameran käyttöä sekä editoinnin perusteet Final Cut Pro-nimisellä Macin editointiohjelmalla. Oma dokumenttini liittyi Lasten Oikeuksien Sopimukseen. Kävin Bronxissa sijaitsevalla yläasteella vierailemassa kahdessa eri luokassa ja pidin molemmille luokille perusoppitunnin lasten oikeuksista, lasten oikeuksien sopimuksesta ja allekirjoittamis- sekä ratifiointiprosessista. Sen jälkeen palasin luokkiin parin viikon päästä haastattelemaan nuoria videokameran kanssa. Haastattelemani nuoret olivat 13-14 vuotiaita, ja äärettömän fiksuja ja ajattelevaisia, ja pidän itse lopputuloksesta kovasti. Kommentit ja mielipiteet ovat tervetulleita! <br />
<br />
<object width="400" height="300"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/wTvk2W1vRls&hl=en_US&fs=1&"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/wTvk2W1vRls&hl=en_US&fs=1&" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="400" height="300"></embed></object><br />
<br />
Koulun lisäksi työni Equity for Children järjestön kanssa on pitänyt minut todella kiireisenä viimeisten kuukausien aikana. Järjestimme yhteistyössä UNICEFin kanssa kolmipäiväisen konferenssin huhtikuun 26-28, joka oli todella raskasta ja aikaa vievää touhua, mutta lopulta tapahtuma oli erittäin onnistunut ja taisi ylittää kaikkien odotukset. Osallistujia oli kaikkina kolmena paivänä 200 tai enemmän, ja konferenssisalista meinasi tila loppua kesken. Kiinnostuneet voivat lukea uutisia ja konferenssissa esiteltyjä tutkimuksia ja projekteja sekä katsoa haastatteluvideoita (jotka minä tein!) www.equityforchildren.org sivustolla.<br />
<br />
Seuraava seikkailu odottaa Brasiliassa. Saavun Rio de Janeiron lentokentälle huomenna aamu yhdeksän maissa paikallista aikaa, ja suuntaan sieltä Girl from Ipanema nimiseen hostelliin, jossa vietän jo Riossa olevien opiskelutovereiden kanssa ensimmäisen viikon. Tarkoituksena olisi löytää kalustettu asunto vuokralle kesä- ja heinäkuun ajaksi mahdollisimman pian. Harjoittelujaksomme alkaa virallisesti 1. kesäkuuta, joten tämä ensimmäinen viikko on aikaa rauhassa asettua, tutustua paikkoihin ja nauttia Rion ihanista maisemista.<br />
<br />
Meitä GPIA-ohjelman opiskelijoita on Riossa tänä kesänä 17. Suurimmalla osalla on kaksi erillistä harjoittelupaikkaa, joista toisessa olemme kaksi päivää viikosta ja toisessa kolme. Suurin osa harjoitteluista liittyy enemmän teemaan "Youth and Media". Itse tulen touhuamaan osan ajastani paikallisten lasten ja nuorten kanssa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen parissa. Tarkoituksena on opettaa ryhmälle nuoria lasten oikeuksien sopimuksen sisältö ja saada lapset ja nuoret ajattelemaan omia oikeuksiaan, niiden toteutumista Riossa sekä laajemmin Brasiliassa, ja oppituntien ohella rakentaa portugalinkielinen nettisivusto aiheesta. Nuorille annetaan pienet ja kätevät Flip-HD videokamerat, ja rymissä heidän on tarkoitus kuvata videoita liittyen lasten oikeuksiin näiden lasten ja nuorten omassa elämässä ja yhteisössä. Videot menevät nettisivustolle nuorten omien blogien ja kirjoitusten ohella, ja sivulle laitetaan myös perustietoa Lasten oikeuksista, sekä mahdollisesti oppituntimalleja muille kasvattajille, kouluttajille ja opettajille. Työtä tässä projektissa riittää, sillä aikaa Riossa on vain 8 viikkoa - mutta olen innoissani ja uskon että kokemus tulee olemaan kaikille mahtava!<br />
<br />
Tämän lisäksi työskentelen mahdollisesti paikallisessa katulasten keskuksessa ja olen mukana lasten oikeuksien kartoittamisprojektissa, josta kirjoittelen lisää myöhemmin. Yksi Rion tämän kesän projekteista tapahtuu Villa Mimosassa, joka on Latinalaisen Amerikan suurin 'punaisten lyhtyjen katu'. Vila Mimosassa prostituoituina työskentelevät naiset tekevät oman videoprojektin meidän opiskelijoiden kanssa. Sen lisäksi Riossa tehdään valokuvaprojekti toisessa favelassa lasten ja nuorten kanssa, sekä ns. "Video Letter Project". Videokirje tehtiin Riossa myös viime vuonna. Kiinostuneet voivat katsoa ja kuunnella mitä Nova Holanda-nimisen favelan nuoret halusivat kertoa maailmalle omasta elämästään ja yhteisöstään.<br />
<br />
<object height="300" width="400"><param name="allowfullscreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><param name="movie" value="http://vimeo.com/moogaloop.swf?clip_id=10957983&server=vimeo.com&show_title=1&show_byline=1&show_portrait=0&color=&fullscreen=1" /><embed src="http://vimeo.com/moogaloop.swf?clip_id=10957983&server=vimeo.com&show_title=1&show_byline=1&show_portrait=0&color=&fullscreen=1" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true" allowscriptaccess="always" width="400" height="300"></embed></object><br />
<a href="http://vimeo.com/10957983">From the children in Nova Holanda to the world!</a> from <a href="http://vimeo.com/user3189796">piavideoletter</a> on <a href="http://vimeo.com/">Vimeo</a>.<br />
<br />
Siitä on kahdeksan vuotta kun palasin Brasiliasta Suomeen vaihto-oppilasvuoteni jälkeen, olin silloin 17 vuotias. Melkein vuosikymmen on kulunut - joten johan se on korkea aika palata takaisin. Olen tästä kesästä todella innoissani!<br />
<br />
Aika nousta lentokoneeseen. Elokuussa palaan sitten taas Suomeen, ja siihenhän ei ole enää kauaa.<br />
<br />
Pikku-Myy on viisas neiti.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-61727587406625092152010-04-11T04:41:00.001+05:302010-04-16T12:15:47.149+05:30Neiti Kevät on tullut kaupunkiin<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttv2p903KmDOcUYzr5suSBiDtxMtGH6UWQt-4B6LRwEcoiCUkItNlTbE8qPWil2S9xg3HTfSxAI01msVY0d1mU-lMTFnJdMkeeOfU6LWc1plpgvH4qseqJKvROkj0hTKNMFJydXzuRvj9/s1600/P4040745.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458664729699236354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttv2p903KmDOcUYzr5suSBiDtxMtGH6UWQt-4B6LRwEcoiCUkItNlTbE8qPWil2S9xg3HTfSxAI01msVY0d1mU-lMTFnJdMkeeOfU6LWc1plpgvH4qseqJKvROkj0hTKNMFJydXzuRvj9/s320/P4040745.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 267px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 320px;" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">Päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää blogin aivan liian pitkän tauon jälkeen. Tänne kuuluu hyvää, vaikkakin elämä on tällä hetkellä kiireisempää kuin koskaan aikaisemmin. Se on hyvä ja huono asia - toisaalta, koen toimivani paremmin ja tuottavani parempia tuloksia stressin ja kiireen alla, mutta tietysti jossain kohtaa tulee raja vastaan. Hetkittäin se raja tuntuu olevan nyt melko lähellä, mutta toistaiseksi pää on kuitenkin pysynyt olkapäiden välissä ja järkikin on jotakuinkin tallella.<br />
<br />
Kevät on saapunut New Yorkiin - ihan yllättäen ja puun takaa. Minä ja Jacob vietimme spring breakin Costa Rican upeissa, vehreissä maisemissa, ja pieni tauko kaiken kaaoksen keskellä tuli todella tarpeeseen. Suurin osa blogini lukijoista varmasti tietävät tämän jo, mutta sormuksen kanssahan sieltä Costa Rican rannoilta palattiin! Matka oli siis kaikin puolin onnistunut. Vietimme muutaman yön ystäväni Jaanan luona kaupungissa nimeltä Ciudad Colon, lähellä pääkaupunki San Joseta. Jaana työskentelee Costa Ricassa YK mandaatilla toimivalle Universidad por la Paz -yliopistolle. Vuokrasimme Jaanan mahtavien kontaktien ja kokemusten tukemana auton, mikä oli ehdottomasti hyvä päätös! Ajomatka Ciudad Colonista rannikolle Manuel Antonion kylään oli ihana, ajoimme upeiden, vihreiden vuorien halki kohti Tyyntä valtamerta. Rantalomailu oli tietenkin ihanaa, ihmiset todella ystävällisiä ja mukavia, ja matka sujui kaikin puolin täydellisesti. Tietysti tämä vasemmassa nimettömässä kimmeltelevä, konfliktivapaa ja kierrätetystä platinasta valmistettu sormus kruunasi kaiken.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidUBX9ZEEPac0JwRlu2pCvLxpiSwOOpLraEi_BqVmilPI5U_Ncm_LypKKXjjBOMNNwNvuexqws41O05QfM3ziGOK1lZbMhJX6V8WnV5t5mG0YEYuT3EK89r6mv4RUm3hp2_MLJ9WJ0wVa0/s1600/P1010414.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458662360303842018" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidUBX9ZEEPac0JwRlu2pCvLxpiSwOOpLraEi_BqVmilPI5U_Ncm_LypKKXjjBOMNNwNvuexqws41O05QfM3ziGOK1lZbMhJX6V8WnV5t5mG0YEYuT3EK89r6mv4RUm3hp2_MLJ9WJ0wVa0/s200/P1010414.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 113px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 200px;" /></a><br />
En osannut odottaa kosintaa ollenkaan, vaikka tässä onkin yhdessä kuljettu jo yli kolme vuotta - Jacob on tehnyt hyvää työtä asian salaamisen kanssa ja saanut minut uskomaan, että kosintaa on turha odotella ihan lähiaikoina. Itse asiassa, kosintaa edeltävänä iltana aloitin aiheesta kunnon riidan, koska Jacob käyttäytyi oudosti kun aloitin keskustelun Jaanasta ja Vilistä, jotka menivät muutamia kuukausia sitten naimisiin ihanalla rannalla Costa Ricassa. No, Jacobhan tietysti käyttäytyi oudosti, koska istui siinä vastapäätä sormusrasia taskussa... Alkuperäinen suunnitelma oli ollut kosia vuoren rinteeseen rakennetussa ravintolassa, josta on upea näkymä merelle ja auringonlasku sieltä nähtynä on henkeäsalpaava. Kyseinen ravintola oli kuitenkin varattu yksityistilaisuudelle - Amerikkalainen pariskunta piti siellä 'harjoitusillallisensa' ennen seuraavan päivän rantahäitä! Seuraava ravintola oli rakennettu sota-ajan lentokoneeseen, joten Jacob ei kai kokenut että se olisi ollut sopiva ympäristö kosinnalle.. Siellä aloitin riidan Jacobin sitoutumisongelmista, ja illallisen jälkeen Jacob halusi mennä iltakävelylle rannalle - aikomuksena kosia siellä - mutta Emma -kiukkupussi oli yhä vihainen, ja puolessa välissä matkaa pakotin Jacobin ajamaan takaisin hotellille. Ups.</div><br />
<div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge0XhsWaBEvqbVCz0M2Y_qy-xaq-kyhXmTDctYDDZYkPkk4bgN98F-2j9SQ0j3Zt3IKV5fhyGfVchmpwR52gHyk_smciqo2AW0ldlR03fdHlxj6AthAMTWlSIaQHJFlzmASwxSHaehGuFw/s1600/P3190479.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458666662382964690" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge0XhsWaBEvqbVCz0M2Y_qy-xaq-kyhXmTDctYDDZYkPkk4bgN98F-2j9SQ0j3Zt3IKV5fhyGfVchmpwR52gHyk_smciqo2AW0ldlR03fdHlxj6AthAMTWlSIaQHJFlzmASwxSHaehGuFw/s320/P3190479.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 320px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 240px;" /></a>Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan takaisin kohti San Joseta, ja matkalla pysähdyttiin ihanalla syrjäisellä rannalla nimeltä Playa Hermosa. Siellä se sitten tapahtui - meressä! Jacon oli yhden polven varassa vedessä, mitä en tietenkään tajunnut, joten viimeinen lause jonka sanoin ennen kosintaa oli "What the hell are you doing? Are you peeing in the ocean, Jacob??" Ups.. taas. No, ilmeisesti vastasin myöntävästi jossain vaiheessa :) Ainakin sormus on sormessa. Muistan että ensimmäinen 'will you marry me' -kysymystä seurannut lause minun suustani oli "Are you f***ing serious??!!'. älkää kysykö koska häät pidetään - kutsu tulee kyllä postissa. Tällä hetkellä ajatuksissa on kesä 2012.. mutta kuka tietää koska, ja missä, sitä sitten lopulta mennään naimisiin.</div><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcuj2xf7PgLF6KtTCIVn6e51P3isVZYY_pEeePOOMRMzR2KaGQyDXSIMPuO75aNVUGkOFJN37WzBuHDpis108yJnHEPoohKs6TO3-zcRmZCZc_seINS7iCDhDF9t-ceUfyV7MjEcfmHUEn/s1600/P3190494.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458658036438632626" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcuj2xf7PgLF6KtTCIVn6e51P3isVZYY_pEeePOOMRMzR2KaGQyDXSIMPuO75aNVUGkOFJN37WzBuHDpis108yJnHEPoohKs6TO3-zcRmZCZc_seINS7iCDhDF9t-ceUfyV7MjEcfmHUEn/s320/P3190494.JPG" style="float: left; height: 248px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 320px;" /></a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-ONbm6DjDLE0KMQJ4nvsPtyod5i_tMk6HwmZktvrmNNRSFX8U96b8hLhHCqQeMTD-T6SmCKxq1zZCHKE_U5mA2ItIiEGo3uJ0B-MmfEavYzW4i0AEdra8BXaKexOGvtbyW0RZJe11H-1D/s1600/P3190523.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458658282186018178" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-ONbm6DjDLE0KMQJ4nvsPtyod5i_tMk6HwmZktvrmNNRSFX8U96b8hLhHCqQeMTD-T6SmCKxq1zZCHKE_U5mA2ItIiEGo3uJ0B-MmfEavYzW4i0AEdra8BXaKexOGvtbyW0RZJe11H-1D/s320/P3190523.JPG" style="float: right; height: 346px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 240px;" /></a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdOB7PU5dayqyaAUJrKs1UlcQBrplgXbY_PVanA8VhzthJM0IoIi5Mh0yCiU6gL1rDQ2SR5lkaTVeiGftjCwd2oPFYaSPd-kg3vVDiNpUfcGStdu_1wfKN1FFI8MTutbfR9-5AueowPlW5/s1600/P3200588.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458658582275180834" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdOB7PU5dayqyaAUJrKs1UlcQBrplgXbY_PVanA8VhzthJM0IoIi5Mh0yCiU6gL1rDQ2SR5lkaTVeiGftjCwd2oPFYaSPd-kg3vVDiNpUfcGStdu_1wfKN1FFI8MTutbfR9-5AueowPlW5/s200/P3200588.JPG" style="float: left; height: 200px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 194px;" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
12 konfliktivapaata Kanadalaista timanttia, kierrätettyä platinaa. Täydellinenhän se on.. Kiitokset Miinalle ja Lauralle jotka antoivat Jacobille tukea sormuksen valinnassa :)<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">Lomalta piti kuitenkin lopulta palata takaisin kiireiseen, kaoottisen arkeen. Kolme kurssiani, Reading and making documentary, comparative development experience ja human rights & media pitävät minut kiireisenä, ja sen lisäksi opiskelen tietysti portugalia Brasiliaa varten, ja meidän IFP (International Field Program) ryhmä tapaa kerran, joskus kaksi viikossa. Olen myös todella kiireinen töiden kanssa tällä hetkellä, meidän koululla järjestetään Huhtikuun 26-28 iso konferenssi yhteistyössä UNICEFin kanssa, jonka parissa teen paljon töitä sillä Equity for Children-sivuston johtaja ja minun esimieheni, Alberto Minujin, on tämän vuotuisen kolmipäiväisen konferenssin kehittäjä ja johtaja. Adolescent Girls - Cornerstone of Society-konferenssiin odotetaan osallistujia yli 20 maasta, ja yksi pääpuhujista on Nicholas Kristof, Suomessa ei niin tunnettu mutta täällä erittäin kuuluisa New York Times kolumnisti, ihmisoikeusaktivisti ja Pulitzer voittaja. Tapahtumasta tulee varmasti mahtava, mutta sen organisoiminen on kaikkea muuta kuin kevyttä tai helppoa.<br />
<br />
</div><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgydden1Waqqy-TpOdzCFFlYN-vaAajTts6FiWeMELbXIRYvrp8R7KsC7zKbh-8wwMs6M3S_A_iiXgK1xKXDZsyLfstALJHeMIcWPXKFkTEwG0DG7oB0X0D0-uFstgSA9mN4WTj1uILewS1/s1600/P2140612.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458662678998903602" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgydden1Waqqy-TpOdzCFFlYN-vaAajTts6FiWeMELbXIRYvrp8R7KsC7zKbh-8wwMs6M3S_A_iiXgK1xKXDZsyLfstALJHeMIcWPXKFkTEwG0DG7oB0X0D0-uFstgSA9mN4WTj1uILewS1/s320/P2140612.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 240px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 320px;" /></a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjk64dWd9LI1cOi_btmsUIu2UDP_lZl3B1epDLfoMiqe7B7UKovI1VzFhAHh2CUNBR3sRuW7nGGYEZvq-HYwGjMjHU2M77CTUUlxelCtatwcCmoQM01NpGMo4PQTnAsRvZ7KGLu_zQETx3/s1600/P2260650.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458662895832445410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjk64dWd9LI1cOi_btmsUIu2UDP_lZl3B1epDLfoMiqe7B7UKovI1VzFhAHh2CUNBR3sRuW7nGGYEZvq-HYwGjMjHU2M77CTUUlxelCtatwcCmoQM01NpGMo4PQTnAsRvZ7KGLu_zQETx3/s320/P2260650.JPG" style="cursor: pointer; float: right; height: 335px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 251px;" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;"><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Kevät on saapunut - mutta talvi ei todellakaan ollut kevyt täälläkään, vaikka se ei ihan Pohjoismaiden talvien veroinen ollutkaan. Kun lunta satoi, sitä todella satoi, ja tämä kaupunki lamaantuu täysin kun lunta sataa edes pari senttiä, puolesta metristä puhumattakaan. New Yorkissa ei ole varsinaisia lumiauroja, joten kun lunta tulee tässä mittakaavassa, roska-autojen eteen kiinnitetään aura - mikä tarkoittaa sitä, että roskien kuljetus ei toimi ja roskapussikasat teiden varsilla vain kasvavat ja kasvavat. Olen nähnyt ihmisten hiihtävän keskellä Broadwayta ja lumilautailevan alas Columbian yliopiston kirjastorakennuksen portaita. Tänä talvena meillä oli kaksi lumipäivää (Snow Day), eli koulut suljetaan kokonaan lumen takia! Ei meillä Suomessa....</div><br />
<div style="text-align: justify;">Lumi on kuitenkin poissa, ja ihana aurinkoinen kevätsää on saapunut. Viime viikolla lämpötila kipusi 26 asteeseen! Lämpötilan vaihtelut ovat kuitenkin melko suuria, joten aamulla voi lähteä ovesta melkein bikinit päällä, mutta illalla saa vielä käyttää paksua takkia kun aurinko laskee ja tuulet iskevät. Brooklyn on ihana keväällä - magnoliapuut kukkivat, kaikkialla alkaa olla virheää ja koko kaupunki on herännyt talviunilta.</div><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhan3lxiXTijT3aO1x-XRyY0NLFFmfdnT27d2OzEXRra8gCla8pXnmBifXvg7eAv1ZecOsOM8453xumag_RCzU2_E3f54ZrTj8XM0PXeU8XqQjro8k6AqjO_DdO2leSHtJJpReBPp0qMPQY/s1600/P4040791.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458665596016862722" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhan3lxiXTijT3aO1x-XRyY0NLFFmfdnT27d2OzEXRra8gCla8pXnmBifXvg7eAv1ZecOsOM8453xumag_RCzU2_E3f54ZrTj8XM0PXeU8XqQjro8k6AqjO_DdO2leSHtJJpReBPp0qMPQY/s320/P4040791.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 240px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 320px;" /></a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUNYh2uCYjcwcjzhJdJXxLdXwLgTsKxpbhxSPrl6V1bZXEbNlJmwW-H55QhnyznoaBHtoy0Tm0UQ90QhfD_sT7lpuBdnkwf2C5cAQlk3xrgECB_BD78KLQrIffkNcc4fPAQuFOs0hEazje/s1600/P4040805_2.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458665830024576162" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUNYh2uCYjcwcjzhJdJXxLdXwLgTsKxpbhxSPrl6V1bZXEbNlJmwW-H55QhnyznoaBHtoy0Tm0UQ90QhfD_sT7lpuBdnkwf2C5cAQlk3xrgECB_BD78KLQrIffkNcc4fPAQuFOs0hEazje/s320/P4040805_2.JPG" style="cursor: pointer; float: right; height: 348px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 261px;" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">Kevätlukukautta on enää kuukausi jäljellä, mikä on ensinnäkin uskomatonta, ja toiseksikin pelottavaa. Brasiliaan lähtö on ihan nurkan takana. Olin tänään vastaamassa uusien opiskelijoiden kysymyksiin ja kertomassa omista kokemuksistani opiskelijoille, jotka on juuri valittu meidän koulutusohjelmaan ja jotka aloittavat opintonsa ensi syksynä, olettaen että he valitsevat meidän yliopiston ja ohjelman. Tuntuu, että siitä ei ole kuin hetki, kun kiljuin ääneen työpaikallani Iitissä luettuani sähköpostin jossa kerrottiin että minut on hyväksytty yliopistoon. Vastahan ihan äskettäin istuin itse orientaatiotilaisuuksissa pyörällä päästäni ja jokseenkin kauhuissani. Tänään istuin kuitenkin lavalla, vakuuttamassa uusia opiskelijoita siitä että maisteriopinnot eivät välttämättä ole sosiaalisen elämän kuolema, että New York on turvallinen ja jopa ystävällinen kaupunki, ja neuvomassa missä kaupunginosissa kannattaa asua. Olen vieläkin pyörällä päästäni ja kauhuissani, mutta eri tavalla - hyvällä tavalla. On mukavaa yllättyä päivittäin jostain, on mukavaa jännittää koko ajan pikkuisen, ja on mahtavaa huomata kuinka asiat sujuvat, arvosanat ovat hyviä, kyvyt ja osaaminen kehittyvät, ja oma paikka alkaa pikkuhiljaa olla selvillä.</div><br />
<div style="text-align: justify;">Isä, äiti ja Laura-sisko vierailivat täällä viikko sitten, mikä oli aivan ihanaa. Kaiken kiireen keskellä oli uskomattoman hienoa olla perheen kanssa, näyttää rakkaille New Yorkia ja omaa naapurustoa, ja tietysti nähdä taas itse kaikki ne turistikohteet joissa ei koskaan tule käytyä, nyt kun täällä oikeasti asuu. Perhettä on jo iso ikävä, erityisesti Jenni-siskoa jota en ole nähnyt sitten viime elokuun, mutta onneksi puhelin, skype, facebook ja sähköposti auttavat ikävää hieman. Tulen elokuussa taas Suomeen - ja elokuuhan on jo ihan kulman takana!<br />
Seuraavaksi saan vieraiksi Katin ja Jennin, ihanaiset Oulun tyttöset joiden kanssa sain jakaa Kenian kokemukseni (ja joiden ansioista / syystä minä ja Jacob olemme yhdessä..).</div><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg96EyWc5iyroE8Yr1ufInAXgwpb6FVj9CBWmm8LM67kWOc0f9vCNMhItyOPmAnnV0VXAg8IYsOOIIA1RmYDH1VDMT4clEgyy4a2GCZ8ERbWibmUPwfwESfvQK6fK0Wk2gyaPs12R-Fa6zQ/s1600/P3270614.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458669721864223410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg96EyWc5iyroE8Yr1ufInAXgwpb6FVj9CBWmm8LM67kWOc0f9vCNMhItyOPmAnnV0VXAg8IYsOOIIA1RmYDH1VDMT4clEgyy4a2GCZ8ERbWibmUPwfwESfvQK6fK0Wk2gyaPs12R-Fa6zQ/s320/P3270614.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 320px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 240px;" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS0c85FT2f-7V2WlKDarIeDRuw0th2ohEKgFSx8HGzqifNy0ibRUXRJg0IWg6aXXe8kmPzHy6ScXGwxvZuxBTPLCcoijKtG3knfDaKvmbUfkBnIqUBMHKls3F0Gfu3i5PJk8cEr6AcOSFH/s1600/P3280636.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458669885416069394" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS0c85FT2f-7V2WlKDarIeDRuw0th2ohEKgFSx8HGzqifNy0ibRUXRJg0IWg6aXXe8kmPzHy6ScXGwxvZuxBTPLCcoijKtG3knfDaKvmbUfkBnIqUBMHKls3F0Gfu3i5PJk8cEr6AcOSFH/s320/P3280636.JPG" style="cursor: pointer; float: right; height: 240px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 320px;" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79k2ISpPQgCabGhNnGNhEb48BUq7I9DkNCUW3CdQnWY9fnqUHExjJeP1ZaG0PBRGE4Epmamox_HryJ9q_gFHJdfpz6A4uRED0P7hLNDj0fxStx4Ztufjbr9MdtxZJ5WzHJ299HNLrynzB/s1600/P3310651.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458670414074064466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh79k2ISpPQgCabGhNnGNhEb48BUq7I9DkNCUW3CdQnWY9fnqUHExjJeP1ZaG0PBRGE4Epmamox_HryJ9q_gFHJdfpz6A4uRED0P7hLNDj0fxStx4Ztufjbr9MdtxZJ5WzHJ299HNLrynzB/s200/P3310651.JPG" style="cursor: pointer; float: right; height: 150px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 200px;" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiroULWKRDivv9YYbCNRlqXXbQ69-ylK0LnOkDfgVRvEYXVkMh_EwPQeoTqpX9ebRo674nsLb1ter05fc1wv5DTUNzqIfyBDtrEAbCKo1z3IQ5_VwjjfTLzL3047Tuz3C3bFGn1IJU3eSBm/s1600/P3310669.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458670639242631314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiroULWKRDivv9YYbCNRlqXXbQ69-ylK0LnOkDfgVRvEYXVkMh_EwPQeoTqpX9ebRo674nsLb1ter05fc1wv5DTUNzqIfyBDtrEAbCKo1z3IQ5_VwjjfTLzL3047Tuz3C3bFGn1IJU3eSBm/s320/P3310669.JPG" style="cursor: pointer; float: left; height: 240px; margin: 0pt 10px 10px 0pt; width: 320px;" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixqltcSB54X-6dC8fplwQw7Vc0MQ4AlFdxHcglX3o-ZwwwdLMAuZxB6bCGGvkq1pZXuxBlHU03ddHvi8P_t73q3DPa7mIRdDS-BechdiusLd_ayUhqLFnER2f8mJoorHu04zkqrlonvr-Y/s1600/26736_1368426444971_1060995280_31053361_6268791_n.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5458671078374489090" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixqltcSB54X-6dC8fplwQw7Vc0MQ4AlFdxHcglX3o-ZwwwdLMAuZxB6bCGGvkq1pZXuxBlHU03ddHvi8P_t73q3DPa7mIRdDS-BechdiusLd_ayUhqLFnER2f8mJoorHu04zkqrlonvr-Y/s320/26736_1368426444971_1060995280_31053361_6268791_n.jpg" style="float: right; height: 240px; margin: 0pt 0pt 10px 10px; width: 320px;" /></a></div><br />
<div style="text-align: justify;"><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Jacob on San Fransiscossa muutaman päivän, suuntaa sitten Yalen yliopistolle konferenssiin ja sieltä Washingtoniin. Kati ja Jenni tulevat Huhtikuun lopulla, lukukausi päättyy toukokuun 14. päivä, ja toukokuun 20. päivän tienoilla lennän Brasiliaan. Elämä on siis kiireistä molempien tahoilla. Jacob on perustamassa omaa yritystä kahden muun henkilön kanssa, joten paljon isoja asioita ja muutoksia on ilmassa. Pikkuhiljaa katselemme myös uutta, hieman isompaa asuntoa - ja ei, me emme suunnittele lapsia! Ei vielä. Jacobissa on tarpeeksi hoitamista.<br />
<br />
Kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta, Life is Good. In New York, there is nothing you can't do.</div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-12488031635582996112010-02-19T12:42:00.000+05:302010-02-19T12:52:06.991+05:30Töitä, koulua ja arkea - sitä on elämä New Yorkissa.Koska en ole saanut kiukkuisia viestejä ja huomautuksia siitä, etten ole päivittänyt blogiani kuukausiin, oletan että suurin osa uskollisista lukijoista on jo menettänyt toivonsa minun suhteeni. Nyt olen kuitenkin saanut kevätlukukauden vauhtiin ja aikatauluni jossain määrin järkeviksi, ja vankka aikomukseni on kunnostautua blogin kirjoittamisen suhteen! Katsotaan kuinka todellisuudessa käy..<p></p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Syyslukukausi alkoi ja loppui ennen kuin ehdin kunnolla ymmärtää mitä elämässäni tapahtui. Nyt koen olevani jollakin tasolla varmempi itsestäni ja päätöksestäni tulla opiskelemaan tänne (ja maksaa siitä PALJON), mutta kasvaneesta itsevarmuudesta huolimatta olen yhä hyvin pyörällä päästäni lähes päivittäin. New York on yhä pelottava, joskin oudolla, kiehtovalla ja useimmiten hyvällä tavalla. Koen oloni kotoisaksi täällä, paikasta toiseen liikkuminen sujuu jo ongelmitta ja useimmiten löydän oikeaan paikkaan eksymättä matkalla, enkä ole kaivanut New Yorkin metrokarttaa laukustani useampaan kuukauteen! Oma New Yorkini on tosin kutistunut Park Slopen ja Union Squaren lähiympäristöihin – Park Slope on naapurusto jossa asun Brooklynissa, ja kampukseni on Union Squaren lähellä, 5<sup>th</sup> Avenuen ja 6<sup>th</sup> Avenuen välissä. Niin se vain on, että arki on arkea New Yorkissakin. Riennän aamulla mahdollisimman aikaisin töihin koululle, vietän päiväni siellä opiskelun ja työskentelyn parissa, ja tällä lukukaudella kaikki luentoni ovat ilta kahdeksasta kymmeneen tai puoli yhteentoista – olen siis kotona yhdentoista jälkeen illalla. Siinä ei paljoa jää aikaa nähtävyyksille ja kaupungista nauttimiselle, useimpina arkipäivinä en ehdi käydä ruokakaupassa. Viikonloppuisin vapaa-aikaa on teoriassa enemmän, mutta maisteriopiskelijan ikävä todellisuus on ainakin täällä se, että varsinaista vapaa-aikaa ei ole ikinä, sillä aina on tekemättömiä töitä, luettavia kirjoja, esseitä tai muita koulutehtäviä jotka vain odottavat jonossa vuoroaan. En muista koska olisin viimeksi kokenut olevani ‘on top of things’, kuten täällä sanotaan.<br /></p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Tämä lukukausi on ehdottomasti kiireisempi ja haastavampi kuin edellinen, mutta samalla myös kiinnostavampi ja innostavampi. Pidän kursseistani kovasti, nyt vain yksi kolmesta kurssistani on ns. Pakollinen kurssi joka jokaisen täytyy suorittaa. Kaksi valinnaista kurssiani ovat Human Rights & Media ja Reading and Making Documentary. Ensimmäinen käsittelee nimensä mukaisesti ihmisoikeuksien ja median välistä suhdetta, ja jälkimmäisellä kurssilla opettelemme käsikirjoittamaan, kuvaamaan ja editoimaan 7-10 minuutin mittaisen lyhytdokumentin. Jos siitä tulee edes jossain määrin onnistunut, kenties pääsette vielä näkemään sen.. Kurssieni mediapainotteisuus johtuu osittain siitä, että ensi kesän Brasilian harjoittelu on vahvasti mediapainotteinen. Rio de Janeiron harjoitteluohjelman pääteema on Youth and Media, minkä vuoksi valitsin mediakursseja tälle lukukaudelle. Olen toistaiseksi ollut kursseihini erittäin tyytyväinen. Kolmas kurssini on nimeltään Comparative Development Experience, joka on jatkoa viime lukukauden Global Flows kurssille. CDE käsittelee erilaisia kehitysteorioita, talousteorioita ja niiden välistä suhdetta. Paljon kaavioita, laskelmia, käyriä ja kummallisia symboleita jotka kauhistuttavat minua hieman – mutta viime lukukaudella taloustiedon kurssi oli lopulta suosikkikurssini, joten yritän olla positiivisin mielin CDE-kurssinkin suhteen.</p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Näiden kolmen kurssin lisäksi opiskelen tällä lukukaudella portugalia, ja joka toinen keskiviikko kaikilla International Field Program –osallistujilla on ns. Field Program –seminaari, jonka tarkoituksena on valmistella meitä tulevaa ulkomaan harjoittelua varten. Osa seminaareista on maakohtaisia, jolloin tutustumme Brasilian historiaan ja kulttuuriin mm. musiikin, elokuvien ja dokumenttien kautta, ja osa seminaareista on yhteisiä kaikille harjoitteluun lähteville, kohdemaasta huolimatta.<br /></p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Aloitin uuden työni tammikuun lopussa, ja alan pikkuhiljaa olla perillä sen kiemuroista. Tittelini on ‘website administrator’, joka ilmeisesti tarkoittaa ‘se joka tekee kaiken sen mitä kukaan muu ei ehdi/jaksa/halua/osaa tehdä’. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, sillä pääsen oppimaan paljon. Pääasiallinen tehtäväni on ylläpitää <a href="http://equityforchildren.org/">www.equityforchildren.org</a><a href="http://www.blogger.com/www.equityforchildren.org"> </a>sivustoa, jonka on kehittänyt yksi koulutusohjelman professoreista. Kyseinen professori, Alberto Minujin, on myös työskennellyt vuosia UNICEFilla ja tekee yhä monenlaisia konsultointitöitä ja tutkimustyötä YK:lle.</p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal"><span style=""> </span>Etsin sivustolle uutta materiaalia, kuvia, videoita ja artikkeleita, olen yhteydessä muihin lasten oikeuksien parissa työskenteleviin järjestöihin, mietin markkinointistrategioita, ja lauantaina lähden haastattelemaan Richard Mabalaa, miestä joka on työskennellyt vuosia Afrikassa, pääasiassa Tansaniassa erityisesti HIV/AIDS-positiivisten nuorten tyttöjen oikeuksien parissa. Huhtikuussa koulullamme järjestetään iso konferenssi yhteistyössä UNICEFin kanssa, teemana ‘Adolescent Girls – Cornerstone of Society: Building Evidence and Policies for Inclusive Societies”. Equity for Children vastaa koulumme puolelta konferenssin järjestämisestä, joten teen myös paljon töitä sen parissa.</p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Aikataulu on siis jokseenkin kiireinen.. mutta hyvällä tavalla. Nautin kaikesta mitä teen, ja vaikka epätoivo ja itsetunnon puute välillä iskeekin, pääasiassa koen pärjääväni suhteellisen hyvin. Ennen kaikkea koen olevani oikeassa paikassa, ja se on aina hyvä tunne.</p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Jacob on tällä hetkellä Keniassa, ja matkaa huomenna sieltä Intiaan – ja sitten Intiasta takaisin Keniaan. Kyllä toisten kelpaa. Onneksi tiedossa on yhteinen matka aurinkoon, vietämme minun spring break viikon Costa Ricassa! Reissu on edessä noin kolmen viikon päästä, ja pääsen samalla matkalla myös vierailemaan entisen työtoveri Jaanan luona. Olimme Jaanan kanssa Planilla samaan aikaan töissä, ja nykyään Jaana asuu ja työskentelee Costa Ricassa. Tiedossa on siis kaikin puolin ihana reissu, ja ennen kaikkea kaivattu loma auringossa!</p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Maaliskuun loppupuolella äiti, isä ja Laura-sisko tulevat vierailemaan New Yorkissa, mitä odotan innolla! Jenni-siskoa alkaa tosin olla sietämätön ikävä, sillä en nähnyt Jenniä jouluna ollenkaan, sisko kun huiteli Filippiineillä tekemässä työharjoittelua.. tiedä mistä on moisen matkustusinnon keksinyt. Kai se on tultava elokuussa Suomeen käymään suoraan Brasiliasta, muuten ikävä taitaa kasvaa ihan liian isoksi.</p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Siinä kai ne viimeisimmät kuulumiset täältä maailmankolkasta. New York on harmaa ja sateinen, pienikin määrä lunta saa kaupungin kaaokseen, ja olen jo täysin valmis kevään tuloon. En ole saanut aikaiseksi siirtää valokuvia vanhalta koneelta ihanalle uudelle macille, joten uusia kuvia tulee seuraavan blogipäivityksen yhteydessä.<br /></p><p class="MsoNormal"><br /></p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Hieman toisenlaista blogia voi käydä lukaisemassa osoitteessa <a href="http://contextsjournal.com/">http://contextsjournal.com</a><a href="http://contextsjournal.com/">. </a>Blogs-linkin alta kun hieman selailette, sieltä saattaa löytyä muutama allekirjoittaneen teksti. Photos-linkin alta löytyy myös joitain kuvia matkan varrelta. <u><o:p></o:p></u></p> <p class="MsoNormal"><u><o:p><span style="text-decoration: none;"> </span></o:p></u></p> <!--EndFragment-->Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-33719451600764595562009-12-06T04:10:00.001+05:302009-12-07T10:08:15.525+05:30Loppuvuoden kaaosta.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFeSgxxYEEQKvQhPQjOCraleDCH_utVE802iYEZhh9bfALOmsX5KHJ3myHVkZsokeNbKNHQZoYSUZuHniVduRu_FPI_HNwa7t4dZ30Hmkny5-IkqVuAkwiR5DiXZbXyCc6019SewOqh12-/s1600-h/Jacobs+house.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFeSgxxYEEQKvQhPQjOCraleDCH_utVE802iYEZhh9bfALOmsX5KHJ3myHVkZsokeNbKNHQZoYSUZuHniVduRu_FPI_HNwa7t4dZ30Hmkny5-IkqVuAkwiR5DiXZbXyCc6019SewOqh12-/s320/Jacobs+house.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412345473606856082" border="0" /></a><br />Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Täällä satoi eilen jotain veden ja lumen välimuotoa harmaalta taivaalta, ja pari viikkoa sitten lämpötila kipusi vielä lähes 15 asteeseen. New Yorkin talvi on kummallinen.. jos tätä voi talveksi kutsua. Säätila vaihtelee laidasta laitaan, ja vielä marraskuussa täällä oli pari niin lämmintä päivään, että takin sai jättää hyvällä omallatunnolla kotiin. Sitten on niitä päiviä kun taivaalta tulee vettä joka suunnasta ja tuuli on niin raju, ettei kaduilla meinaa päästä eteen päin. Metrotunnelit, kadut ja parhaimmillaan liiketilat ja asuntojen kellarit tulvivat. Seuraavana päivänä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sää on kuin Suomen kesä parhaimmillaan. New York on äärimmäisyyksien kaupunki, hyvässä ja pahassa.<br /><br />Tämä syksy on kulunut ihan mielettömällä vauhdilla. Toistan itseäni sanomalla tämän lähes joka blogikirjoituksessa, mutta New York tuntuu olevan ihan oma aikavyöhykkeensä, jossa tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet vain mystisesti katoavat jonnekin. Ensimmäinen lukukausi alkaa nyt olla takana, vielä viimeiset final paperit ja kokeet pitäisi jaksaa tehdä valmiiksi. Kahden viikon päästä olenkin jo Suomessa. Huisia.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEyMifJ4LBHA6IDI0pf-aSM0QmrFhtHRukLcbBdWFNUoEQj7DebuDn1p7pRiyM7_SMMyZW3bKyUgKpPFMtQerwBig57V0fTBt5qUItVs233BiGdZb-LSMZrbdSdivd-GvpU5YEbS18r-fP/s1600-h/Space+center.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 231px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEyMifJ4LBHA6IDI0pf-aSM0QmrFhtHRukLcbBdWFNUoEQj7DebuDn1p7pRiyM7_SMMyZW3bKyUgKpPFMtQerwBig57V0fTBt5qUItVs233BiGdZb-LSMZrbdSdivd-GvpU5YEbS18r-fP/s320/Space+center.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412323880107900802" border="0" /></a>Täällä on ehtinyt tapahtua taas paljon. Pari viikkoa sitten vietettiin perinteistä Amerikkalaista Thanksgiving-pyhää. Minä ja Jacob matkustimme hieman toisenlaisiin maisemiin Huntsville-nimiseen pieneen kaupunkiin Alabaman osavaltioon, jossa Jacobin vanhemmat asuvat. Huntsville on.. no, sanotaanko että hyvin erilainen kuin New York. Asukkaita siellä on hieman alle 200 000, ja täällä kaupunki tunnetaan lähinnä siitä, että US Space and Rocket Center sijaitsee Huntsvillessa. Jos Amerikkalaisvanhemmat lähettävät lapsensa Avaruusleirille, Huntsville on se kaupunki jossa näitä Space Camp-leirejä järjestetään.<br />Sen lisäksi Alabamassa on paljon lääniä, ja..paljon aseita. Niin kuin etelä-valtioissa yleisesti.<br />Thanksgiving sujui oikein mukavissa merkeissä. Varsinainen pyhäpäivä oli torstai 25.marraskuuta, jolloin täällä nautitaan perinteinen Thanksgiving dinner. Jacobin äiti touhusi keittiössä koko keskiviikon, sitä seuraavan yön ja torstaipäivän ja oli vähintään yhtä stressaantunut ruoanlaitosta kuin meidän äiti jouluna.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfFXbMY9AbBYlGg3yMZKPNSqE-jiHI19e2cEWimXQXaIHJXUi0NDIgAympT-IzExqbggD2nXs43VB5wunu6JC9yt-gQErbi3nRZOWnL-E_mrrX6AEzA3oGHNg_llHOErP0VMQlhYpXMYAB/s1600-h/Emma,+Bob+%26+Kathy.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfFXbMY9AbBYlGg3yMZKPNSqE-jiHI19e2cEWimXQXaIHJXUi0NDIgAympT-IzExqbggD2nXs43VB5wunu6JC9yt-gQErbi3nRZOWnL-E_mrrX6AEzA3oGHNg_llHOErP0VMQlhYpXMYAB/s320/Emma,+Bob+%26+Kathy.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412323463384109970" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgRoD8yIVPtuFYBMpD3bgCUFjUnUegEGI7GXTWaVLQFZLXwBMKLMei4bpe4ttqcr3jYyWV_vqCqAUN-9-T3eCAHKw2_pmPHTtli6iUU3J3U-mStGrcP2AcORa3FzAmT5B_LK49sB_DEf-x/s1600-h/Winieckis+Me.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgRoD8yIVPtuFYBMpD3bgCUFjUnUegEGI7GXTWaVLQFZLXwBMKLMei4bpe4ttqcr3jYyWV_vqCqAUN-9-T3eCAHKw2_pmPHTtli6iUU3J3U-mStGrcP2AcORa3FzAmT5B_LK49sB_DEf-x/s320/Winieckis+Me.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412323732883244738" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Thanksgiving-päivän jälkeinen perjantai kulkee täällä nimellä "Black Friday". Black Friday on virallinen joulumyyntien alkamispäivä, ja monet liikkeet ja kaupat yrittävät innostaa kuluttajia törsäämään isoilla tarjouksilla ja alennuksilla. Osa liikkeistä avaa ovensa aamu kolmelta, neljältä tai viideltä, ja kauppojen ovien takana on jopa JONOJA kello viideltä aamulla. Vuosi sitten Walmart-kauppaketjun työntekijä talloutui hengiltä, kun ovien takana jonottaneet alennuksia himoavat ihmismassat tunkivat väkisin ovista kauppaan sisään. Shoppailu ja alennukset otetaan täällä vakavasti.<br /><br />Tänä vuonna taloustilanne rauhoitti Black Friday-kaaosta hieman. Me menimme <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4_D616pQSRYviHCkZbMI7DCaxGEV5bBkrq7cE7pJpbt0XP7DimxzoIYRge40kcEflMdXtF7GSQxit8Xj5CyJT5yXoFdgqzxZO1rof-4ETUxJJ2ptSMHE8Dfw-fyRw1SjmT_cTO2xsRzHb/s1600-h/Emma+shopping.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4_D616pQSRYviHCkZbMI7DCaxGEV5bBkrq7cE7pJpbt0XP7DimxzoIYRge40kcEflMdXtF7GSQxit8Xj5CyJT5yXoFdgqzxZO1rof-4ETUxJJ2ptSMHE8Dfw-fyRw1SjmT_cTO2xsRzHb/s320/Emma+shopping.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412323150704198082" border="0" /></a>ostoskeskukseen Alabamassa Jacobin ja Jacobin äidin, Kathyn kanssa, ja saimme tehdä ostoksemme ihan rauhassa ja ilman suurempia tungoksia. Oli itse asiassa yllättävn mukavaa shoppailla perinteisessä ostoskeskuksessa, missä kaikki liikkeet ovat lähekkäin ja helposti löydettävissä, ja kahviloita ja ravintoloita riittää vaikka kuinka paljon. New Yorkissa shoppailu on Ihanaa (joskin minulla on siihen surullisen vähän rahaa ja aikaa), mutta se voi olla myös todella työlästä, erityisesti silloin kun pitää löytää jotain tiettyä tai ostaa useille eri ihmisille erilaisia asioita.. kuten näin joulun alla. Black Friday sujui kuitenkin oikein mukavasti, ja shoppailusaldokin oli ihan kiitettävä päivän päätteeksi. Mukaan tarttui mm. uusi, ihana, kaunis MacBook Pro, jota opettelen nyt innolla käyttämään. Blogitekstit joudun vielä kirjoittamaan vanhalla koneella, koska en vielä ole keksinyt miten saada ä- ja ö-kirjaimet Macin näppäimistöstä.. jos joku osaa neuvoa, otan mielelläni teknistä tukea vastaan!<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjporcy7vwiEC7yEouaK85GKmXppCY1iNAjDbmfC1K_Wkc-9FHE_CakWp7rNCjVL4t6myOrgMJlylgWzQC7ezQChR7I3AIjDRG_9FMa_ZKs6AzRH2RQxJnYFugxmv_KdZsbVdyDEAm_DO2b/s1600-h/Emma+christmas+tree.JPG"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 210px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjporcy7vwiEC7yEouaK85GKmXppCY1iNAjDbmfC1K_Wkc-9FHE_CakWp7rNCjVL4t6myOrgMJlylgWzQC7ezQChR7I3AIjDRG_9FMa_ZKs6AzRH2RQxJnYFugxmv_KdZsbVdyDEAm_DO2b/s320/Emma+christmas+tree.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412323318459155778" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrewHfvt1ipbHM8KA3vkcYgjvpoV0nuxM08PpXO5HDn_qyT3rXbDnc4ZJ1OlnEuKP3auZO47c0q2vHRuoEd_mRqkk0zfSTmGAWcihKPySiEGqsYx9KhxeWA0Ce6pi30Q-XBsOVW2utcC8c/s1600-h/colonial+house+3.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrewHfvt1ipbHM8KA3vkcYgjvpoV0nuxM08PpXO5HDn_qyT3rXbDnc4ZJ1OlnEuKP3auZO47c0q2vHRuoEd_mRqkk0zfSTmGAWcihKPySiEGqsYx9KhxeWA0Ce6pi30Q-XBsOVW2utcC8c/s320/colonial+house+3.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412344656451105554" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNzPKF12MY7kSBWIqzURHtZZKvKSn1KiBWqpAlyniP2WY_lfT9yOqQZoP1iatEIsFjBWLgFNHCCtzSJzQD_vbg7-6Y23w3K44gB7ykVOXkZ7bnbM57ti1NFTdfKvt7MQvbe5huxxnFhUgd/s1600-h/colonial+house.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNzPKF12MY7kSBWIqzURHtZZKvKSn1KiBWqpAlyniP2WY_lfT9yOqQZoP1iatEIsFjBWLgFNHCCtzSJzQD_vbg7-6Y23w3K44gB7ykVOXkZ7bnbM57ti1NFTdfKvt7MQvbe5huxxnFhUgd/s320/colonial+house.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5412344898912587794" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Tässä kuvia Huntsvillen historialliselta alueelta. Nämä ns. "Colonial House"-rakennukset ovat upeita, mutta historia rakennusten takana on kaikkea muuta kuin kaunis. Ja heti talojen takapihalta alkavat puuvillapellot muistuttavat surullisemmista ajoista.<br /><br /><br />Thanksgiving -pyhän jälkeen oli aika palata takaisin arkeen. Lukukauden viimeiset viikot ovat kiireisiä sekä töissä että koulussa. Keväällä opintonsa aloittavat uudet kansainväliset opiskelijat soittavat tai sähköpostittelevat meidän toimistoon n. parikymmentä kertaa päivässä, ja kansainväliset opiskelijat jotka matkustavat Amerikan ulkopuolelle pyhien ajaksi joutuvat hakemaan meidän toimistosta allekirjoituksia matkustusasiakirjoihin, joten ruuhkaa riittää. Puhelimet soivat tauotta, ja vaikka olenkin yleensä erittäin kärsivällinen asiakaspalvelija, välillä on todettava että kansainväliset opiskelijat osaavat halutessaan olla äärimmäisen rasittavia ja hankalia. Kurssit alkavat lähestyä loppua, mikä tarkoittaa paljon kokeita ja laajoja kirjallisia tehtäviä, joiden palautuspäivät osuvat tietysti kaikki samalle viikolle. Sen lisäksi viikko sitten alkoi ilmoittautuminen kevään kursseille, ja aivan kuten Suomessa, myös täällä on parempi olla liikkeellä ajoissa jos haluaa mahtua niille suosituimmille kursseille.<br /><br />Keväästä tulee erityisen kiireinen Brasilian harjoittelun takia. Kolmen kurssin lisäksi opiskelen keväällä Portugalia 1-2 kertaa viikossa, ja kaikkien kesäohjelmaan osallistuvien täytyy kevään aikana osallistua myös ns. Field Program Seminar kurssille, joka on non credit- ja non tuition-opintojakso, jonka tarkoitus on valmentaa opiskelijoita kansainvälistä vaihtoa varten. Osa tapaamisista on kaikille IFP-opiskelijoille kohdemaasta huolimatta, ja osa on vain oman maan porukalle, jolloin tarkoituksena on tutustua kohdemaan kulttuuriin, ruokaan, musiikkiin, historiaan, kieleen sekä tuleviin harjoittelupaikkoihin. Kevään kurssien valitseminen oli todella hankalaa sillä kiinnostavia kursseja olisi ollut vaikka kuinka paljon. Meidän tutkinto on 42 opintopistettä, mutta opiskelijat voivat tietysti suorittaa enemmän opintopisteitä halutessaan. Itse ilmoittautuisin mielelläni vaikka kuinka monelle ylimääräiselle kurssille, mutta koska yksi credit maksaa 1175 dollaria, ja kolmen creditin kurssin hinnaksi tulee näin ollen n. 3500 dollaria, en todennäköisesti tule suorittamaan ylimääräisiä kursseja..ellei lottovoitto osu kohdalle.<br /><br />Valitsin keväälle hieman erilaisia kursseja kuin nämä syksyn kurssit. <span style="font-weight: bold;">CDE,</span> eli <a href="http://www.gpia.info/node/4828"><span style="font-weight: bold;">Comparative Development Experience</span>,</a> on yksi pakollisista peruskursseista, jonka tarkoitus on tarkastella kehitystä ja sen määritelmiä, eri tapoja mitata eri maiden kehitystasoa, toiset maat kehittyvät nopeammin kuin toiset, sekä miettiä vapaan markkinatalouden ja kapitalismin vaikutuksia erityisesti kehitysmaihin. <a href="http://www.gpia.info/node/4876"><span style="font-weight: bold;">Human Rights and Media</span></a> -kurssi tarkastelee median roolia ihmisoikeuksiin liittyvässä keskustelussa sekä tutkii median tapaa käsitellä esimerkiksi ihmisoikeusaktivismia ja ihmisoikeusloukkauksia eri puolilla maailmaa. Kolmas kurssi on nimeltään <a href="http://www.gpia.info/node/4959"><span style="font-weight: bold;">Reading and Making Documentary</span></a>. Kurssilla opetellaan tekemään 3-7 minuutin lyhytdokumentti! Valitsin kyseisen kurssin erityisesti tulevan Brasilian harjoittelun takia, koska Brasilian vaihto-ohjelman teema on "Youth and Media", ja valokuvaus- ja videoprojektit ovat erittäin suosittuja tapoja osallistaa lapsia ja nuoria mukaan eri järjestöjen toimintaan.<br /><br />Kevät tulee olemaan täynnä muutoksia. Sain aikaisemmin tällä viikolla uuden työtarjouksen, josta en vain voinut kieltäytyä. Olen kevään aikana tehnyt vapaaehtoistöitä <a href="http://www.blogger.com/www.equityforchildren.org">www.equityforchildren.org </a>nimiselle "järjestölle", jota pääasiassa pyörittää yksi koulumme professoreista. Equity for Children on websivusto, jonka tarkoituksena on toimia lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyvän tiedon datapankkina. Equity for Children sivusto kerää tutkimustietoa, julkaisuja, artikkeleita, haastatteluja, valokuvia ja videoita liittyen lapsiin eri puolilla maailmaa. Tarkoitus on myös kannustaa erityisesti meidän koulun opiskelijoita lähettämään omia kirjallisia töitään, valokuvia ja videoita Equity-sivustolle, ja tarjota näin opiskelijoille väylä tulla julkaistuksi. Tulen tammikuusta alkaen toimimaan Equity for Children -sivuston web administrator-tehtävissä, eli vastaamaan verkkosivujen ylläpidosta, päivittämisestä ja uuden tiedon lisäämisestä sivuille. Voin tietysti myös julkaista omia tekstejäni, jotka liittyvät lapsiin ja lasten oikeuksiin. Olen työstä todella innoissani, sillä se liittyy omaan alaani ja vielä lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun. Työaika on myös joustava, teen töitä keskimäärin 20h viikossa, mutta voin tehdä tunnit sisään miten haluan, esimerkiksi 30h yhdellä viikolla ja vain 10h seuraavalla. Minulla ei siis ole varsinaisia kiinteitä työaikoja, mikä helpottaa muun elämän aikatauluttamista huomattavasti.<br /><br />Paljon on siis ehtinyt tapahtua. Mistä johtuen blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.. yritän parhaani kunnostautua blogin kirjoittamisen kanssa. Ah, olen myös lupautunut kirjoittamaan säännöllistä blogia kerran viikossa International Affairs-koulutusohjelman viralliselle opiskelijalehdelle. Contexts-lehti julkaistaan kerran vuodessa, mutta ensi vuonna tarkoitus on julkaista laajat nettisivut, joihin bloggaaminen liittyy. Tästä kerron enemmän myöhemmin, kun asia on ajankohtaisempi ja selkeämpi :)<br /><br />Kunhan saan nämä viimeisten viikkojen kiireet alta pois, tarkoitus on siirtyä kirjoittamaan enemmän Amerikkalaisesta kulttuurista, yksityiskohdista, pienistä asioista jotka ihastuttavat tai ärsyttävät, ihanista pikku kahviloista ja kamalista amerikkalaisista asiakaspalvelijoista, kauniista pienistä puistoista ja New Yorkin metron kissan kokoisista rotista. New York on äärimmäisyyksien kaupunki, hyvässä ja pahassa - ja kerrottavaa kyllä riittää.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-62655522143326305722009-11-08T10:31:00.000+05:302009-11-08T13:34:38.488+05:30Niin se aika rientää.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmrl6-RPtrxUXvOgfakJXNVEKX1GwKppswLh9LyX2xGWmEl8jJ49ppX6G0jsJS2NcDKbXzoLVytFKoahx2tYEGUACZMXmTgk0N35fcah2qjsb2I-Sk_IXrui_XoerfmPduLvpsgh5AgkgN/s1600-h/tyt%C3%B6t.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmrl6-RPtrxUXvOgfakJXNVEKX1GwKppswLh9LyX2xGWmEl8jJ49ppX6G0jsJS2NcDKbXzoLVytFKoahx2tYEGUACZMXmTgk0N35fcah2qjsb2I-Sk_IXrui_XoerfmPduLvpsgh5AgkgN/s320/tyt%C3%B6t.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401604373428098258" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Jälleen on muutama viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Aika kuluu täällä siivillä, hetkittäin hieman liiankin nopeasti. Nyt on lauantai-ilta, kello on kaksitoista yöllä, ja olen todella tyytyväinen siitä että istun omalla kotisohvalla iso teekuppi kädessä. Joka päivälle, illalle ja yölle riittäisi vaikka kuinka paljon kiinnostavaa ja hauskaa tekemistä, mutta joskus on vain sanottava ei ihan oman parhaan vuoksi. Rauhalliset hetket ovat täällä vähissä, mutta välillä on vain pakko muistaa rentoutua ja unohtaa kaupungin kiire ja elämä hetkeksi. Jacob lähti tänään reissulle Nepaliin ja Intiaan, joten saan nauttia rauhallisesta koti-illasta ihan itsekseni, mikä on oikeastaan ihan mukavaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8-50VP2GB2DOisn7l3NWLXqCJL-FvIxnVLJm5Ip92kyOVruKHUEL4MikPWXy49hmbvgGy1gcYyDuwQ-7b6AW_Ewk7kmt5SS0QHN74CdoiX1K07cudpYjtsB7zijS1-jjTx74QhCPHxcEG/s1600-h/Marilyn&+Ethiopan+Lady.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8-50VP2GB2DOisn7l3NWLXqCJL-FvIxnVLJm5Ip92kyOVruKHUEL4MikPWXy49hmbvgGy1gcYyDuwQ-7b6AW_Ewk7kmt5SS0QHN74CdoiX1K07cudpYjtsB7zijS1-jjTx74QhCPHxcEG/s320/Marilyn&+Ethiopan+Lady.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401604867388773250" border="0" /></a>Halloween tuli ja meni, ja mukavasti menikin. Tämä kaupunki muuttuu aivan toisenlaiseksi kaupungiksi Pyhäinpäivänä. New York on monien mielestä varsin tyly, kiireinen ja kylmä kaupunki, joka ehkä osittain onkin totta. Halloweenina ihmiset muuttuvat. Kaikki ovat hyvällä tuulella, tuntemattomat hymyilevät toisilleen, kaikki juttelevat ja ottavat valokuvia. Metrolla matkustaminen on halloweenina hauska ja hyväntuulinen kokemus, ja halloween-asut ovat tietysti mahtavia. Meidän halloween kului kaksissa kotibileissä Harlemissa, ensin Jacobin ystävien Sarahin ja Willin kotona, ja sen jälkeen koulukaverini luona upeassa loft-asunnossa vanhassa sanomalehtitehtaassa. Itse jatkoin matkaa vielä Harlemista Brooklyniin, Williamsburgiin vanhassa tehtaassa järjestettyihin pippaloihin.<br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDKphHTrHf1fE84C5kmVHhJRR4sjvSTSBV8dt1MspueiXRAXNowcyoAwss9V600UyyVx4ea4LyS_N19m0m8gs6pt0XNpiBDgmJYvWiFXFfpRdbJC0QgiYDaqvCnyCzMPPP5hkDcVBPQU_9/s1600-h/Marilyn+%26+Weird+Heavy+Dude.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 209px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDKphHTrHf1fE84C5kmVHhJRR4sjvSTSBV8dt1MspueiXRAXNowcyoAwss9V600UyyVx4ea4LyS_N19m0m8gs6pt0XNpiBDgmJYvWiFXFfpRdbJC0QgiYDaqvCnyCzMPPP5hkDcVBPQU_9/s320/Marilyn+%26+Weird+Heavy+Dude.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401598965481649682" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFvZJRLbYZugz4KXOHEYS9ta-SZCXPoWjps-A62BuxWvmPNwURjRX4ci1Hfh9EidOLKT91MmiO90m6A7B4fc38fS-iiBa77ALCAW4Ayb-DfogAdCF-PYuiS9Boipdr34KXxXSa5oDTD5rt/s1600-h/pic1.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFvZJRLbYZugz4KXOHEYS9ta-SZCXPoWjps-A62BuxWvmPNwURjRX4ci1Hfh9EidOLKT91MmiO90m6A7B4fc38fS-iiBa77ALCAW4Ayb-DfogAdCF-PYuiS9Boipdr34KXxXSa5oDTD5rt/s320/pic1.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401599671941135762" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Y24DJ3QAfZPuqAhkT6pWiVS0zMe8mZvV5T8EQlvCF9nNw7-VH27DsROmh5f_PYlYgPp4WEzhahFzeD9c_cJU2cd14PAv3bra03sAy4TcDyXN2-ubW06hyphenhyphenxT7r6h6WzEYhu61BbzxcjQo/s1600-h/Oscar+the+Grouch.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 170px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Y24DJ3QAfZPuqAhkT6pWiVS0zMe8mZvV5T8EQlvCF9nNw7-VH27DsROmh5f_PYlYgPp4WEzhahFzeD9c_cJU2cd14PAv3bra03sAy4TcDyXN2-ubW06hyphenhyphenxT7r6h6WzEYhu61BbzxcjQo/s320/Oscar+the+Grouch.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401604563246105986" border="0" /></a>Halloweenin jälkeen piti kuitenkin palata takaisin arkeen. Mid term aika on ohi, toistaiseksi, joskin kohta alkaa final paper-kausi. Tajusin juuri eilen, että olen Suomessa kuuden viikon kuluttua - mikä tarkoittaa sitä, että kuuden viikon kuluttua myös syyslukukausi on ohi. Toistaiseksi arvosanat ovat olleet hyviä, mutta on niiden eteen tehty työtäkin. Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun ihmettelen mitä ajattelin kun päätin tulla tänne opiskelemaan, mutta suurimman osan ajasta koen kuitenkin olevani täysin oikeassa paikassa ja opiskelemassa alaa jolla haluan työskennellä. Saimme myös viikko sitten tietää IFP, eli International Field Program -osallistujat. Vaihto-ohjelmaan haetaan melko samalla tavalla kuin Suomessakin, kirjoitetaan essee/motivaatiokirje ja CV, ja koska tänä syksynä meitä uusia opiskelijoita oli kaksi kertaa enemmän kuin aikaisempina vuosina, myös IFP-hakemuksia tuli tuplamäärä. Se tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa osa hakijoista ei päässyt mihinkään vaihto-ohjelmaan, toisin kuin aikaisempina vuosina. Suosituimmat kohteet olivat tällä kertaa Brasilia, Nepal ja Kosovo, joihin hakemuksia tuli kaksi kertaa yhtä paljon kuin ko. maissa on vaihtopaikkoja. Onneksi yksi Brasilian paikoista on varattu minulle :) Ensi kesä kuluu siis Rio de Janeirossa 18 muun opiskelijan kanssa! Nyt alkaa siis vimmattu portugalin treenaaminen ja matkaan valmistautuminen. Kevätlukukausi tulee olemaan kaikille IFP-ohjelmiin osallistuville erittäin kiireistä aikaa, koska kolmen peruskurssin lisäksi osallistumme IFP-seminaariin joka kestää koko kevätlukukauden, 1-2 tapaamista viikossa, jonka lisäksi opiskelen portugalia kevään ajan. Brasilian harjoittelupaikat keskittyvät vahvasti nuoriso ja media- teeman ympärille, jonka vuoksi kaikki Brasiliaan lähtevät valitsevat yhdeksi kevään kurssiksi Human Rights and Media-nimisen opintojakson. Sen lisäksi valitsen mahdollisesti Reading and Making Documentary-kurssin, jolla opetellaan lyhytdokumenttien tekoa. Kevään kursseille ilmoittaudutaan viikon päästä, joten päätökset täytyy tehdä pian, ja mielenkiintoisia kursseja olisi vaikka kuinka paljon. Genocide in the Modern Era, Narratives and Memories of War, Africa and Globalization, Peace Building and Development, Art and Politics, Education and International Development.. ja tässä on vain murto-osa kaikista tarjotuista kursseista. Sen lisäksi voimme myös valita kursseja muista New Schoolin "osastoista",joten kurssitarjonta on kyllä varsin kattava. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä, joten ei auta muu kuin yrittää valita ne omat kurssit jotenkin. Onneksi professoreilta saa tässä asiassa neuvoja ja vinkkejä.<br /><br />Syksy on saapunut ja sää viilenee kovaa vauhtia. Lunta ei täällä vielä ole näkynyt, eikä varmaan näykään ennen joulukuuta. Lehdet ovat kauniin keltaisia, ja aurinko jaksaa paistaa lähes joka päivä. New Yorkissa on paljon kauniita puistoja, naapurustoja ja katuja, ja saan ajan kulumaan helposti vain kävelemällä ympäriinsä. En usko että New Yorkiin voi koskaan kyllästyä, ja täältä löytyy aina jotakin uutta, erilaista ja ihmeellistä.<br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMOM_lGawDBo6_Gkx-HPIFYkmrOWr_U7KV1m1bUQJYj7BYvkFNpZVbXkEy74ucHRB4I4ijnA_lPs3fTRA4Ziou-GF-PNBcov3n7k5Mvk4STWffsIuC0juWBPD5vu9fCTTu4V95nv6kes1Y/s1600-h/House.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMOM_lGawDBo6_Gkx-HPIFYkmrOWr_U7KV1m1bUQJYj7BYvkFNpZVbXkEy74ucHRB4I4ijnA_lPs3fTRA4Ziou-GF-PNBcov3n7k5Mvk4STWffsIuC0juWBPD5vu9fCTTu4V95nv6kes1Y/s320/House.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401621032810082914" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSnpm-APeclCgoVFl6abIaKf_ZTV41gghvI13kPSF_lTYq1Ll7gRQyXLaF7yrTEN2nybrSr5HG_cAESzkvhkjX5vlAl_8mCabSflHua0g0y_MvoxJ0XLzLfr5Rkz08pjoreEpqpiq6nTWo/s1600-h/view.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSnpm-APeclCgoVFl6abIaKf_ZTV41gghvI13kPSF_lTYq1Ll7gRQyXLaF7yrTEN2nybrSr5HG_cAESzkvhkjX5vlAl_8mCabSflHua0g0y_MvoxJ0XLzLfr5Rkz08pjoreEpqpiq6nTWo/s320/view.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401621189787931394" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />On aina mukavaa saada vierailijoita Suomesta (tai muualta), koska silloin tulee nähtyä ja tehtyä asioita, joita ei muuten tee. Täällä jää niin helposti kiinni arkeen ja kiireeseen, että välillä New Yorkista nauttiminen unohtuu. New Yorkissa voi tehdä ja nähdä paljon myös pienellä rahalla, tai jopa ilmaiseksi. Moniin museoihin on opiskelijoille ilmainen sisäänpääsy, ja kaduilla käveleminen ei ainakaan toistaiseksi maksa mitään. Haluan ehdottomasti reissata muuallakin Amerikassa, koska tiedän että New York on hyvin erilainen kuin muu Amerikka. Kiitospäivänä on reissu tiedossa, määränpäänä Huntsville, Alabama...Noh. Matka kuin matka, eikö niin..? Ja onhan se erilaista kuin arki New Yorkissa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh51ctRP4kmuAlBw_n4-HaXALlzBj-6ULDfMjWxXdJroo89F9m8hOU9uDrc12JxARC-0v0mkDvQXYXkLtAX-H36e13RA9X2iGYtjt-6R2RHPpOUyA3I8-vry2KX1y8APu4ZGrt-3FpLeuRK/s1600-h/view2.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh51ctRP4kmuAlBw_n4-HaXALlzBj-6ULDfMjWxXdJroo89F9m8hOU9uDrc12JxARC-0v0mkDvQXYXkLtAX-H36e13RA9X2iGYtjt-6R2RHPpOUyA3I8-vry2KX1y8APu4ZGrt-3FpLeuRK/s320/view2.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401622224223448562" border="0" /></a>Ja joulukuussa onkin edessä reissu Suomeen! En malta odottaa. On iso ikävä kaikkia.. perhettä, ystäviä, elukoita. Ja ruokia. Sain viimeisiltä suomalaisvierailtamme ruisleipää, ja tuhosin ison leipäpussin parissa päivässä. Seuraava vieras voisi tuoda piimää tullessaan. Myös suomalainen tumma suklaa kelpaa, samoin rekordeling-siideri.<br />Olen ollut huono postikorttien lähettäjä, mutta parannan tapani sen asian suhteen! Kaikki kortteja halajavat voivat siis pistää osoitteitaan tänne päin. On ihanaa saada kortteja ja kirjeitä Suomesta, joten lähetelkää niitä tänne päin jos ehditte!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsEZegaSF1YaeMOENSbgFIPiNOMpMSMyTyICsehGf2LD4A0nwMDmIAXKz61_9L7vHJMsmiqMahZ1cbnEgzC_oR_d4wal8_QTWCG-CmphsXfL1c12wGjUgoe1sbMkyDsGjCW4TRUb_MkI6o/s1600-h/Wash+sq.+park.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsEZegaSF1YaeMOENSbgFIPiNOMpMSMyTyICsehGf2LD4A0nwMDmIAXKz61_9L7vHJMsmiqMahZ1cbnEgzC_oR_d4wal8_QTWCG-CmphsXfL1c12wGjUgoe1sbMkyDsGjCW4TRUb_MkI6o/s320/Wash+sq.+park.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401623787509856786" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8lTPhs5sDgCUJsYsZvaEC7iu806jkt0uPfnJzee31jCFxpEyJa00KGs7reRWho9WUmxya4yG1ia_nq0UL1jdYY-e-dYKTDMprJFWvjQQPQPmUTE9-_LL3AhEnYZX9HvcsI9LCWH1HT7ut/s1600-h/flags.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 252px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8lTPhs5sDgCUJsYsZvaEC7iu806jkt0uPfnJzee31jCFxpEyJa00KGs7reRWho9WUmxya4yG1ia_nq0UL1jdYY-e-dYKTDMprJFWvjQQPQPmUTE9-_LL3AhEnYZX9HvcsI9LCWH1HT7ut/s320/flags.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401623980356049186" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Huomenna on sunnuntai, ja tarkoituksena on viettää päivä Brooklynissa suomalaisen ystäväni Annin kanssa. Anni muutti tänne pari viikkoa sitten ja työskentelee nyt YK:lle. Olimme samaan aikaan Plan Suomella töissä. Kävimme Annin ja Jacobin kanssa perjantaina syömässä ihanassa Brasilialaisessa ravintolassa. New Yorkista löytyy ruokaa jokaisesta maailman kolkasta, tänään nautiskelin ystävien kanssa all you can eat-sushi tarjoilusta! Suomalaista ravintolaa täällä ei ilmeisesti ole, Scandinavian/Nordic-tyylisiä kylläkin. Eniten on kuitenkin ikävä äidin ruokia ja isän grillaamia pihvejä.. mutta kohtahan niitä saa!<br /><br />Nyt ollaan jo reippaasti sunnuntain puolella täälläkin.<br />Isä, superhyperhyvää isänpäivää. Olet ajatuksissa, ja on ihan hirmuinen ikävä. Kaikilla ei olekaan maailman parasta isää, mutta minullapa on.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-37239229070528104522009-10-24T18:26:00.000+05:302009-10-24T20:16:06.150+05:30Syksy.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeGvwAWALMHpoMAoYc_UByYWGeQR63iyNpJxbC8qOQsQWfah1fzTQUX9YmlKGJUI-bVlPrSEecyrEbhZ0PROgDFMiB_OUMNc0_Clm7G-ACdJeZ4ucCcPlyvGbKzeipYawU4hZPna8x1Plo/s1600-h/Rain+in+NYC.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeGvwAWALMHpoMAoYc_UByYWGeQR63iyNpJxbC8qOQsQWfah1fzTQUX9YmlKGJUI-bVlPrSEecyrEbhZ0PROgDFMiB_OUMNc0_Clm7G-ACdJeZ4ucCcPlyvGbKzeipYawU4hZPna8x1Plo/s320/Rain+in+NYC.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396155211898153202" border="0" /></a><br />Vaikka inhottava flunssa on iskenyt, olo on silti parempi kuin viikko sitten. Sain jotenkin kaiken tarvittavan tehtyä, ja vielä ajallaan. En tosin ole saanut esseitäni vielä takaisin, joten en tiedä kuinka hyvin tai huonosti lopulta suoriuduin, mutta ainakin kaikki on nyt tehty ja toistaiseksi olen pysynyt tahdissa mukana.. joten kuten.<br /><br />Sateinen, tuulinen ja kolea syksy on saapunut ihan huomaamatta, ja sen mukana flunssakausi. Täällä flunssarokote on huomattavasti isompi keskustelunaihe kuin Suomessa, ja se jakaa ihmiset kahteen ryhmään. On niitä ihmisiä, jotka ottavat flunssarokotteen joka vuosi heti, kun se ilmestyy apteekkeihin. Sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat usein kaikkia rokotteita vastaan, eivätkä missään nimessä suostu ottamaan flunssarokotetta. Nyt puhun siis siitä ihan tavallisesta flunssasta, en H1N1-rokotteesta.<br />Opiskelijoille flunssarokote maksaa 10 dollaria yliopiston terveysklinikalla, joten rahan takia rokotetta ei tarvitse jättää väliin. Itse en sitä ole vielä ottanut, pääasiassa sen takia että Suomessa en koskaan ole edes harkinnut flunssarokotteen ottamista (en edes tiedä onko sitä tarjolla muille kuin riskiryhmille..?). Nyt niiskutan, köhin ja aivastelen kotisohvalla, joten kenties ensi viikolla pitäisi marssia klinikalle ottamaan rokote, jotta loppusyksy sujuisi ilman flunssaa. Sairastaminen on rasittavaa, eikä siihen oikeasti olisi täällä aikaa.<br /><br />Rokotteet ovat täällä kaiken kaikkiaan isompi keskustelunaihe kuin Suomessa, sillä monet ihmiset päättävät olla rokottamatta lapsiaan sivuoireiden pelossa. Useat uskovat, että flunssarokotteesta automaattisesti saa flunssan, koska joku kertoi ottaneensa rokotteen ja saaneensa flunssan sen seurauksena. Amerikassa on myös suuri rintama ihmisiä jotka uskovat, että lapsille annettavat rokotteet aiheuttavat autismia, minkä vuoksi koko ajan kasvava joukko vanhempia päättää olla rokottamatta lapsiaan esimerkiksi sikotautia, tuhkarokkoa ja vihurirokkoa vastaan. Keskustelu pyörii yksilön oikeuksien ja suuremman hyvän välillä - onko vanhemmalla oikeus kieltäytyä rokottamasta lastaan, vaikka lapsien rokottamatta jättäminen asettaa myös rokotetut lapset vaaraan? Lääkeyhtiöt tuovat jatkuvasti julkisuuteen uusia tutkimuksia jotka osoittavat, että rokotteiden ja autismin välillä ei ole minkäänlaista tieteellisesti todistettavaa yhteyttä, mutta rokotteita vastustavien joukko kasvaa koko ajan. Sillä välin, minä ajattelin mennä ottamaan sekä flunssarokotteen että H1N1-rokotteen heti kun se on tarjolla. Vaikka itse uskon, että lapsen rokottaminen on se ainoa oikea vaihtoehto eikä asiassa ole mitään epäselvää, täytyy kuitenkin muistaa että vanhemmat, jotka valitsevat olla rokottamatta lapsiaan uskovat tomivansa lapsensa parhaaksi. Tämäkään asia ei siis ole täysin mustavalkoinen.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFC3ynd1F4obKycsBNraDwpvjF7akZPPFpzIcAegLJO2GkH-QbxST8plxjuJ2Awm-QKJFXRh6qm33II6-FCDbEtct63UghyphenhyphenQ0yDVS_ExJ1ZTGIUVQhehNNGQg_cBHuABHYQRZ-DC9y6t1z/s1600-h/Emma,+Cec,+Jess.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFC3ynd1F4obKycsBNraDwpvjF7akZPPFpzIcAegLJO2GkH-QbxST8plxjuJ2Awm-QKJFXRh6qm33II6-FCDbEtct63UghyphenhyphenQ0yDVS_ExJ1ZTGIUVQhehNNGQg_cBHuABHYQRZ-DC9y6t1z/s320/Emma,+Cec,+Jess.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396167875104913570" border="0" /></a>Noh, se rokotteista. Tämä viikko oli ihana, koska kaksi vanhaa vaihtariystävää sattuivat olemaan New Yorkissa samaan aikana. Jessica on Australiasta, ja oli Brasiliassa samassa rotaryklubissa kuin minä, joten olimme Brasiliassa hyvin läheisiä. Cecily on amerikkalainen tyttö joka asuu nyt Coloradossa. Cecily saapui New Yorkiin viime viikon perjantaina, ja Jess lauantaina. Emme ole tavanneet seitsemään vuoteen, joten oli mahtavaa tavata tytöt näin monien vuosien jälkeen ja huomata, kuinka yhdessä oleminen oli aivan yhtä luonnollista ja helppoa kuin seitsemän vuotta sitten. Kävimme syömässä Brasilialaisessa ravintolassa Manhattanilla, vietimme päivän MoMassa ja kävimme läpi viimeisten seitsemän vuoden kuulumiset :) Jess työskentelee <a href="http://www.republicofeveryone.com">Republic of Everyone</a> -nimisessä PR firmassa, joka auttaa erilaisia yhtiöitä kestävän kehityksen mukaisen toiminnan ylläpitämisessä ja vihreiden arvojen kehittämisessä, ja Cecily on opiskellut molekyylibiologiaa (!!) ja suunnittelee hankkivansa itselleen jossain vaiheessa PhD-tutkinnon.<br />New Yorkissa asuminen tuo monet ympäri maailmaa asuvat ihmiset lähemmäksi ja mahdollistaa ihanat jälleennäkemiset, joiden toteuttaminen on aikaisemmin ollut joko liian kallista tai liian aikaa vievää. Nyt suunnitelmiin kuuluu tietysti reissu Coloradon kauniisiin vuoristomaisemiin sekä Australian aurinkoon..<br /><br />Varasin lennot Suomeen jouluksi, ja se tuntui ihanalta. Viihdyn täällä todella hyvin, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, New York on mahtava ja opiskelu on haastavaa mutta samalla todella inspiroivaa ja innostavaa, mutta kotiin on silti aina ihana palata. New York on myös todella kiireinen ja kaoottinen, ja kun ajattelen että muutamien viikkojen päästä voin maata kotisohvalla oma kissa kainalossa ja syödä äidin ihania ruokia, en malta odottaa kotiin paluuta. Tietysti on myös hirveä ikävä kaikkia ystäviä siellä, enkä malta odottaa että pääsen viettämään aikaa rakkaiden kanssa. Suomen päässä odottaa myös muutama pikkumies ja pikkunainen, jotka tuntuvat kuvista päätellen kasvavan aivan kauheaa vauhtia!<br /><br />Pikkusiskoni Jenni on parasta aikaa totuttelemassa Filippiinien kulttuuriin ja ilmastoon. Jenni matkusti Filippiineille kolmeksi kuukaudeksi suorittamaan yhden toimintaterapeutin opintoihin kuuluvista työharjoittelujaksoista paikalliseen lastenkotiin. Tästä johtuen en näe Jenniä jouluna, mikä on inhottavaa, mutta samalla olen siskostani kovin ylpeä, sillä tuollaiselle reissulle lähteminen ei ole mikään helppo homma. Nyt ehkä jollain tasolla ymmärrän, miltä vanhemmistani on tuntunut kun olen päättänyt suunnata reissuni maihin kuten Brasilia ja Kenia. Huomaan itse toivovani, että Jenni olisi lähtenyt työharjoitteluun vaikka Ruotsiin, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia tulvista, kidnappauksista ja kapinallisryhmistä. Siitä huolimatta olen kuitenkin ennen kaikkea iloinen ja ylpeä isosisko, koska tiedän, että Jenniä odottaa upea ja ikimuistoinen kokemus joka on varmasti kaikkien haasteiden arvoinen.<br />Pikkusisko Lauran pääsen onneksi näkemään jouluna. Ikävä on jo iso. Laura, perheen tuleva korisuunnittelija, oli meistä kolmesta ainoa joka Tiirismaan kuvataidelinjan jälkeen päätti jatkaa taiteilijan uraa, ja onneksi niin, koska Laura on todella lahjakas. Laura opiskelee korusuunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa, joten parin vuoden päästä voitte tilata kaikki korunne Lauralta. Minä ainakin tilaan, ja tietysti isosisko-alennuksella! Laura, olet ihana, vahva ja niin kovin rakas. On iso ikävä, ja pian nähdään.<br /><br />Jacob lähti tänään viikon reissulle Nicaraguaan, joten nautiskelen omasta rauhasta kotosalla. Illemmalla olisi tiedossa juhlat opiskelutoverin kotona, ja onneksi flunssa tuntuu hellittäneen sen verran, että ei tarvitse jättää juhlia väliin. Halloween on viikon päästä, ja sitä ennen pitäisi keksiä asu ja hankkia se jostain.. ensimmäiset kurpitsat ilmestyivät talojen rappusille jo noin neljä viikkoa sitten. Halloween on täällä iso asia, ja valmistelut aloitetaan todella aikaisin. Nyt pitäisi saada puku hankittua pian, sillä pari päivää ennen halloweenia jonot pukuliikkeisiin alkavat kiertää kortteleita.. ei siis kannata jättää puvun hankkimista viimeiseen iltaan!<br /><br />Laittakaahan terveisiä tänne, sillä haluan tietää mitä sinne puolelle maailmaa kuuluu! Opettelen yhä pysyttelemään New Yorkin tahdissa mukana, mutta tunnen oloni koko ajan kotoisammaksi ja paremmaksi. Oman paikan löytäminen vie aikaa, mutta pääasia on yrittää nauttia matkasta ja olla huolehtimatta liikaa määränpään saavuttamisesta.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-46949517373647974542009-10-14T08:47:00.000+05:302009-10-14T09:31:47.992+05:30Itseasiassa, tänään minulle ei kuulu hyvää, kiitos kysymästä.Viimeiset pari päivää ovat olleet raskaita. En oikeastaan edes tiedä miksi, varmaan monen pienen asian takia. Ulos päin on helppo vaikuttaa siltä, että kaikki on hyvin. Sitäkin helpompi on vakuuttaa toisella puolella maailmaa olevat ihmiset siitä, että ei ole hätää. Aina se ei kuitenkaan ole totta, eikä se haittaa. Pitäisi oppia vastaamaan kysymykseen "mitä kuuluu" jollakin muullakin tavalla kuin sanomalla "ihan hyvää". Pitäisi oppia, että joskus voi vastata "ei kovin hyvää. Ei tällä hetkellä".<br /><br />Oman paikkansa löytäminen on aina vaikeaa, ja luulen, että se on vaikeaa lähes kaikille jossain elämän vaiheessa. Mitä suuremmaksi oma maailma muodostuu, mitä kauemmaksi omia rajojaan yrittää puskea, sitä vaikeampaa on tuntea kuuluvansa sinne, missä on. Olen täällä, mutta iso osa minua on Suomessa. Kun olin Suomessa, iso osa minua oli Keniassa. Kun joskus palaan Suomeen, kaipaan todennäköisesti takaisin tänne. Tai ehkä kaipaan takaisin Brasiliaan. Tai taas Keniaan. On myös niitä hetkiä, kun en yksinkertaisesti tiedä, minne kaipaan. Tunnen olevani irrallinen, erilainen, sopeutumaton, ja kaipaan jonnekin. En vain tiedä, missä "jossain" on.<br /><br />Kyllä te tiedätte ne hetket. Ne hetket, kun istut luokkahuoneessa, tai koulun kahvilassa, ihmisten ympäröimänä. Katselet muita ympärilläsi ja ajattelet, että jokainen muu tietää paikkansa. Kaikki muut tietävät, mitä he haluavat elämällään tehdä. Kaikki muut hallitsevat aikataulunsa. Kaikki muut saavat koulutyönsä vaivattomasti valmiiksi, suorittavat kurssinsa mainion arvosanoin, ja siinä sivussa käyvät töissä, tekevät vapaaehtoistöitä ja vielä työharjoittelun YK:lle. Kaikki muut osaavat, ja minä en. Kaikki muut onnistuvat, minä en. Kaikki muut ymmärtävät jotain, mitä minä en ymmärrä - ovat sisällä jossain suuressa salaisuudessa, jota kukaan ei vain kertonut minulle. Ja sen lisäksi, kaikki muut totta kai myös tietävät, että minä olen täysin hukassa, että rimpuilen pysyäkseni pinnalla, että olen eksynyt enkä tiedä minne minun pitäisi olla menossa.<br />Todennäköisesti, sillä samaisella hetkellä kun minä taistelen ajatuksiani vastaan ja yritän hymyillä, olla läsnä, näyttää siltä että hallitsen elämääni, ihmiset ympärilläni ajattelevat täysin samoin. Ja jostain syystä me kaikki tunnemme olevamme yksin tunteidemme kanssa - ehkä siitä syystä, että kun joku lähelläni kysyy "mitä kuuluu", ennen kuin ehdin edes ajatella, kuulen vastaavani "ihan hyvää".<br /><br />Aikatauluni on ollut melko hurja viime aikoina, eikä se taida ihan heti helpottua. En kuitenkaan usko, että viime päivien ahdistus on johtunut kiireisestä tahdista, vaikka se varmaan osittain vaikuttaa yleiseen olotilaani. Olen ollut kiireinen ennenkin, ja selvinnyt kunnialla. Kiire helpottaa aina lopulta, ja joskus se jopa tuntuu hyvältä, kun aamu neljältä huomaa saaneensa kymmenensivuisen esseen valmiiksi. Silloin tuntuu siltä, että on tehnyt jotain, nähnyt vaivaa. Ansainnut hyvän olon tunteen.<br />Tunnen ehkä olevani hieman sekaisin. En tiedä mitä haluan, en tiedä minne olen menossa, hetkittäin en muista, miksi tulin tänne ja mitä yritän täällä saavuttaa. Mahdollisuuksien määrä on tukahduttava, ja tunnen ovien sulkeutuvan ympärilläni koko ajan ja mahdollisuuksien karkaavan kauemmas. Koen riittämättömyyden tunnetta. Luulen, että minun pitäisi tehdä enemmän, pystyä johonkin parempaan, olla jotain suurempaa. Kuvittelen, että aika loppuu kesken. Että en ehdi. En pysty. En vain osaa.<br /><br />En ehdi tehdä mitä? En pysty mihin? En osaa mitä? En tiedä.<br /><br />On hetkiä, jolloin jostain syystä erehtyy ajattelemaan, että kaiken pitäisi olla selvillä. Että minun pitäisi tietää mitä haluan tehdä koko loppu elämälläni, että pitäisi tietää mikä on se "minun juttuni", että pitäisi osata kaikki ja silti tietysti oppia koko ajan lisää. Maailmassa on jossain juuri minun kokoiseni ja muotoiseni paikka, ja minun pitäisi tietää, missä se on ja täyttää se. Ellen löydä sitä paikkaa, olen hukassa. Ellen täytä tilaani, minusta ei ole mihinkään. Karttaa ei ole, on osattava navigoida itse, etsiä ja löytää.<br /><br />Onneksi nämä hetket yleensä menevät ohi melko pian. Sittenkin kun epätoivon ja ahdistuksen hetki on ohi, olen yhä hukassa. En tiedä, missä minun paikkani on. En tiedä, mitä haluan tehdä elämälläni. En ole superihminen, en jaksa loputtomiin, väsyn, itken ja kiukuttelen kuin lapsi, käperryn sohvannurkkaan mököttämään, haluan luovuttaa. Ja se on hienoa. On hienoa olla keskeneräinen. On hienoa löytää tilaa kasvaa, muuttua, oppia. On hienoa muuttaa suuntaa kesken matkan, sillä uusi suunta tarkoittaa uusia haasteita, uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia maisemia. Kiukutteleminen on ihanaa, koska sille saa nauraa jälkeenpäin. Itkeminen tekee hyvää, koska sen jälkeen on parempi olo. Eksyminen on avartavaa, koska eksyminen johtaa aina johonkin uuteen ja odottamattomaan. En tarvi karttaa, en edes halua sitä.<br /><br />New York on yhtä ihana kuin se on kamala. New York on täynnä ihmisiä, jotka muka tietävät paikkansa. Ihmisiä, jotka kaiken järjen mukaan ovat koneita, eivät ihmisiä ollenkaan. Ihmisiä, jotka päälle päin näyttävät hallitsevan kaiken täydellisesti, suoriutuvan mistä tahansa. New York on sanoja, joita kukaan ei ymmärrä, mutta kaikki käyttävät kuulostaakseen fiksuilta ja akateemisilta. Tunteita, joita ei osaa tulkita. Tilanteita, joissa kukaan ei koe oloaan kotoisaksi, mutta kaikki hymyilevät. Hajuja, jotka tekevät olon pahoinvoivaksi. New York on melua ja kaaosta, ylisuorittamista, juoksemista, kiirettä, näyttelemistä, teeskentelyä, pinnallisuutta, stressiä, töykeyttä. Sen kaiken käsitteleminen on hetkittäin vaikeaa, ja se, mistä pidän tässä kaupungissa unohtuu kaiken kaaoksen keskellä.<br /><br />Kaiken kaaoksen keskelläkin yritän muistaa, että minä olen yhä minä. Että saatan olla hukassa ja eksyksissä, että en ehkä aina tiedä mihin suuntaan olen menossa, mutta ainakin olen yhä liikkeellä. New York on outo kaupunki - yhtä aikaa se saa minut tuntemaan suunnatonta energiaa ja elämää ja intoa, ja samalla se imee minusta kaikki voimat. En tiedä mitä ajatella ja tuntea, mutta ehkä se ei haittaa. Ehkä aina ei tarvitse olla kartalla.<br /><br />Jos minulta kysyttäisi juuri nyt "mitä kuulu", en rehellisesti voisi vastata "hyvää". Mutta huomenna olo on taas erilainen, ja ensi viikosta on mahdotonta tietää. Kukaan ei ole valmis ihminen, eikä kenenkään tarvitse olla valmis.<br /><br />Minun paikkani on juuri siellä, missä minä olen.Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-52183130882045919522009-10-08T07:34:00.000+05:302009-10-08T09:52:25.310+05:30<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQfFPvzlwdwIEakg4F3NpoyxYV6tKjhuMUpxpaXlfCXV3dqiYm8zCitlZyCrSBafPWxZXJSyObEf9ibmFp-dl_ZFra0DpXNlU4fusULj5QUO9hbZXuHH_lcL5lXCTUqBey4U4uErgq2J6Q/s1600-h/blogi4.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 259px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQfFPvzlwdwIEakg4F3NpoyxYV6tKjhuMUpxpaXlfCXV3dqiYm8zCitlZyCrSBafPWxZXJSyObEf9ibmFp-dl_ZFra0DpXNlU4fusULj5QUO9hbZXuHH_lcL5lXCTUqBey4U4uErgq2J6Q/s320/blogi4.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390078832897186914" border="0" /></a><br />Lokakuu. Miten niin lokakuu? Miten niin "mid term season"? Eikö Mid term käytännössä viittaa lukukauden puoliväliin? Sehän tarkoittaisi sitä, että ensimmäinen puolisko lukukautta on jo takana. Eihän se voi olla mahdollista, koska vastahan me aloitimme opiskelun. Ihan äsken, muutama viikko sitten.<br /><br />Kyllä se vain on mahdollista. Olen ollut täällä yli kaksi kuukautta, ja syyslukukausi alkaa pikkuhiljaa olla puolessa välissä. Ns. "mid term"-esseiden kirjoittaminen alkaa ensi viikolla. Täällä suurin osa kursseista sisältää yhden mid term-esseen sekä final paper-esseen, jotka käytännössä tarkoittavat hieman laajempia kirjallisia tehtäviä lukukauden puolessa välissä ja lukukauden lopussa. Niiden lisäksi, tietysti professorista riippuen, lukukauden aikana kirjoitellaan lyhyempiä esseitä kurssilla käsitellyistä aiheista tai jostakin tietystä lukuläksystä ("lukuläksy" kuulostaa tyhmältä, enkä edes tiedä onko se oikea suomen kielen sana, mutten keksi parempaakaan tapaa kääntää termiä "reading").<br /><br />Laajuudeltaan täkäläiset esseet ovat ainakin toistaiseksi olleet selkeästi lyhyempiä, kuin mihin Suomessa olen tottunut. Tähän mennessä olen kirjoittanut kaksi esseetä, molemmat saivat olla maksimissaan 2 sivua, ja täällä käytetään riviväliä 2 - eihän kaksi sivua rivivälillä 2 ole mitään! Siinä se haaste onkin, on osattava olla tiivis, selkeä, mentävä suoraan asiaan eikä turhanpäiväiselle höpötykselle ole juuri tilaa. Pidempi essee antaa anteeksi huomattavasti enemmän. Arvosanat ovat onneksi olleet tähän asti ihan hyviä, jännitin ensimmäisiä esseitä paljon, sillä en tiennyt miten kirjoitustyylini istuu tähän kulttuuriin, opiskeluympäristöön ja professoreiden vaatimuksiin. En myöskään ole tottunut kirjoittamaan akateemisia esseitä englanniksi, ja vaikka englannin kielen taitoni onkin hyvä, maisteritasoisten esseiden kirjoittaminen on kuitenkin ihan oma juttunsa. Koululla on onneksi Graduate Writing Center niminen toimipiste, joka järjestää työpajoja joissa harjoitellaan graduate-tasoisten esseiden kirjoittamista, käydään läpi lähdeviitteiden merkitsemistä sekä opetellaan oikea kirjoitustyyli.<br /><br />Mid term paperi on pituudeltaan noin kymmenen sivua, myös rivivälillä 2, joten sekään ei mielestäni ole kovin laaja. Ongelma onkin enemmän siinä, että olen tähän mennessä lukenut Global Flows-kurssiani varten seitsemän kirjaa sekä useita lyhyempiä artikkeleita, ja mid term paperissa tulisi analysoida mahdollisimman laajasti kurssikirjallisuutta sekä yhdistää eri tekstejä toisiinsa ja miettiä niiden keskinäisiä suhteita. Seitsemän kirjan ja kymmenien artikkeleiden pohtiminen kymmenen sivun mittaisessa esseessä on kaikkea muuta kuin helppoa. Posti toi tänään viisi uutta kirjaa, mm. Marxin ja Engelsin Kommunistisen Manifestin ja Karl Polanyin "Suuri Murros" (The Great Transformation). Lukemisen puute ei siis ainakaan vaivaa ihan lähiaikoina.<br /><br />Jännitin eniten taloustiedon kurssia. Inhoan matematiikkaa, ja kaikkea siihen liittyvää. Olin hyvä matematiikassa vielä lukion ensimmäisellä luokalla, ja sen jälkeen jotain tapahtui. Ehkä vain päätin, että en enää pidä matematiikasta. Enkä ainakaan enää ollut hyvä siinä. Taloustiede ei tietenkään ole pelkkää matematiikkaan, itse asiassa matemaattinen osa kurssia on melko suppea, ja on ollut lohduttavaa huomata että professorimme on itse asiassa todella surkea numeroiden ja päässälaskujen kanssa! Taloustieto on minulle kuitenkin täysin uusi tuttavuus (lukuun ottamatta Stadian kummallista terveys- ja taloustiedon perusteet yhdistelmäkurssia), ja pelkäsin että kaikki ne yhtälöt, taulukot, käyrät sun muut kummallisuudet olisivat liian vaikeita minun anti-matemaattisille aivoilleni.<br />En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta - taloustiede on hauskaa! Ja kiinnostavaa. Ja kyseisellä kurssilla tunnen konkreettisesti oppivani uusia asioita. Opin tietysti muilla kursseilla myös, mutta taloustiedon kurssilla ymmärtämisen tunne on konkreettisempi. Piirrän kysyntä- ja tarjontakäyriä, ja osaan tulkita niitä. Aivojeni matemaattinen osa ei vieläkään toimi erityisen hyvin, mutta osaan soveltaa logiikkaa ja maalaisjärkeä tehtäviin ja ongelmiin, ja toistaiseksi olen pysynyt tahdissa mukana. Se on hienoa! Kyllä oppiminen on kivaa.<br /><br />Viime perjantaina meillä oli <a href="http://www.gpia.info/ifp">IFP 2010</a> seminaari, joka on tapahtuma, jossa esiteltiin kesän 2010 International Field Program kohdemaat. Ensi kesän vaihtoehdot ovat Hong Kong, Nepal, Etiopia, Argentiina, Brasilia, Guatemala, Kiina, Senegal, Kosovo ja Uganda. Näiden maiden lisäksi on mahdollista tehdä harjoittelu <a href="http://www.theirc.org/">International Rescue Committee</a> -nimiselle järjestölle. IRC-harjoitteluun lähtevät opiskelijat saavat tietää kohdemaan vasta keväällä (mikä on hieman tuskastuttavaa), mutta aikaisempia harjoittelukohteita ovat olleet mm. Sierra Leone, Jordania, Liberia, Somalia ja Kenia. IRC-harjoittelu kiinnostaisi minua todella paljon, järjestö tekee mahtavaa työtä ja juuri niillä osa-alueilla jotka kiinnostavat minua eniten. IRC-harjoitteluun on vaikea päästä, ja kilpailu on kovaa. Sen lisäksi odotus on pitkä, sillä IRC valitsee harjoittelijat vasta keväällä, maalis-huhtikuussa, ja kohdemaa selviää sen jälkeen, huhti-toukokuussa. Koulun omiin harjoittelukohteisiin hakevat opiskelijat saavat alustavan päätöksen jo marraskuussa.<br />Kallistun tällä hetkellä Etiopian, Brasilian ja IRC-harjoittelun suuntaan. On vaikea päättää missä järjestyksessä laitan maat hakemukseen. Perjantain IFP info oli yleisesittely kaikista maista, ja tällä viikolla jokaisesta kohdemaasta pidetään erikseen yksityiskohtaisempi esittelytilaisuus. Toivon, että perjantaihin mennessä tiedän, minkä maan haluan laittaa ykkösvalinnakseni, sillä IFP hakemuksen deadline on kahden viikon päästä. Kaikki muut harjoittelut kestävät kaksi kuukautta, yleensä kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, paitsi IRC harjoittelu joka kestää kesäkuusta elokuun loppuun, kolme kuukautta. International Field Program on osa tutkintoa, ja harjoittelusta saa 6 "opintopistettä". Tietenkään opiskelijoiden ei ole pakko lähteä ulkomaille harjoitteluun, mutta kesäkuukausina jokaisen tulisi joka tapauksessa suorittaa 6 opintopisteen verran kursseja, tai vaihtoehtoisesti tehdä harjoittelu New Yorkissa.<br /><br />Jacob on parasta aikaa Etiopiassa, joten olen saanut nautiskella yksityisyydestä ja rauhasta viimeisen viikon verran. Ei huolta, en ole yksin kauaa, mies palaa maailmalta huomenna. Perjantaina on tiedossa kattopippalot Mandyn luona, ja ensi viikolla saan odotettuja vieraita. Cecily, amerikkalainen tyttö, sekä Jessica, australialainen ystävä, tulevat molemmat New Yorkiin samaan aikaan (sattumalta!). Tutustuin sekä Cecilyyn että Jessicaan Brasiliassa, ja edellisestä tapaamisesta on kulunut seitsemän vuotta. Tiedossa on siis iloinen jälleennäkeminen!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZQvJpbAelnqE_9w_B62VWEmSS19aBU_9pyBB6TAbSuYa9Jz7mRW8x0vz1NZOG7fTEAyZKPa3A9pIsHKOV6pet2ZQms3dDbqte7i1sRav0S20cW9Hh2YjS2MkUJHbowwPxvxq2gg38Ear3/s1600-h/blogi3.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZQvJpbAelnqE_9w_B62VWEmSS19aBU_9pyBB6TAbSuYa9Jz7mRW8x0vz1NZOG7fTEAyZKPa3A9pIsHKOV6pet2ZQms3dDbqte7i1sRav0S20cW9Hh2YjS2MkUJHbowwPxvxq2gg38Ear3/s320/blogi3.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390077227868420018" border="0" /></a>Täällä tulee syötyä paljon ulkona, se on oikeastaan ihan yhtä halpaa kuin kotona syöminenkin, kun tietää minne mennä. Brooklynissa on paljon ihania ravintoloita, ja ihan kulman takana on mainio Intialainen ravintola Baluchi's, jossa tulee käytyä melko usein. Sieltä voi tietysti myös tilata ruokaa kotiin kuljetuksella, kuten mistä tahansa muustakin ravintolasta New Yorkissa. Tänään nautiskelin naan-leipää, Saag Paniria, raitaa ja basmatiriisiä, kuljetus kotiovelle ja jättimäisen annoksen hinta noin 12 euroa. Nämä kaksi kuvaa ovat kyseisestä ravintolasta.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaZ7S5qeKC7WDs-ufpkm5i-3KejOCezV0TokJi00qi2q2Kv7xkjuXYn16LqTkoonP5-S4jKItS9kZE34EJ6mBA939JSfqNx7HO8Z12z7_1RabQoynnUDUgteTKxP-sw792oPozaK6_wwGj/s1600-h/blogi2.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaZ7S5qeKC7WDs-ufpkm5i-3KejOCezV0TokJi00qi2q2Kv7xkjuXYn16LqTkoonP5-S4jKItS9kZE34EJ6mBA939JSfqNx7HO8Z12z7_1RabQoynnUDUgteTKxP-sw792oPozaK6_wwGj/s320/blogi2.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390075771911649026" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Syksy tulee, enkä malta odottaa että lehdet vaihtavat väriä. Tässä muutamia kuvia sieltä ja täältä, kotikadulta ja Manhattanilta.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd42NOUoxfQ_q-UhZb96FWueYhIQj31r5XQ8OzrZxlVa7BHsk5zf2CMcoJyaKtsd3hJJpJ2G3xsK_mZXS2WLEa11lEkKFIb37PH6T10l3z4pj3c-p9_T1IwZVnfBAD1sbKAd4I-33B2tao/s1600-h/blogi5.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 217px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd42NOUoxfQ_q-UhZb96FWueYhIQj31r5XQ8OzrZxlVa7BHsk5zf2CMcoJyaKtsd3hJJpJ2G3xsK_mZXS2WLEa11lEkKFIb37PH6T10l3z4pj3c-p9_T1IwZVnfBAD1sbKAd4I-33B2tao/s320/blogi5.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390078546721453330" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMqsBguI8C1CakZ_0LyQCcKXTZNTib4aoYMFf5OX2PTDMprn_WHrVAL0ZRvKBhE4_VxTVdlTuUK2frts3SEkO9xK6zeZEepV4Zva40Kf-_3KpUJwyXagrp5XUZR4R_Fsr1TUx5LkuL4Qws/s1600-h/blogi6.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 320px; height: 221px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMqsBguI8C1CakZ_0LyQCcKXTZNTib4aoYMFf5OX2PTDMprn_WHrVAL0ZRvKBhE4_VxTVdlTuUK2frts3SEkO9xK6zeZEepV4Zva40Kf-_3KpUJwyXagrp5XUZR4R_Fsr1TUx5LkuL4Qws/s320/blogi6.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390079138187898306" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQMOVHQLukowyZWj6F0f09zF58AjpifoYo4yz6j7MiHvbWrCZgvz541NJHfY1RQgxioJg8emSR4ZOWKKEuclJLd0WaPwwhVKlnzfegkPqZYP8xcD8VW_Rdi5-qHN87tXZrle9D_kyMFlB4/s1600-h/blogi7.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQMOVHQLukowyZWj6F0f09zF58AjpifoYo4yz6j7MiHvbWrCZgvz541NJHfY1RQgxioJg8emSR4ZOWKKEuclJLd0WaPwwhVKlnzfegkPqZYP8xcD8VW_Rdi5-qHN87tXZrle9D_kyMFlB4/s320/blogi7.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390079281054040690" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ZATwaAPEg5-I5g1xteW5vY7xs2MUp_MiU4eVfhgFh3Y5rHLBPkPRYMtst4lkWomH-07OERoR8NEJBRrAx2UzLU3BCIQwT5UxJeVxU3ay7b9wm294boBjJekU5s72pI_DKj8b0C8Ry9LD/s1600-h/blogi8.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 168px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ZATwaAPEg5-I5g1xteW5vY7xs2MUp_MiU4eVfhgFh3Y5rHLBPkPRYMtst4lkWomH-07OERoR8NEJBRrAx2UzLU3BCIQwT5UxJeVxU3ay7b9wm294boBjJekU5s72pI_DKj8b0C8Ry9LD/s320/blogi8.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390079447010363282" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht-uYFBtaGYEsJ9XF79u4naFVu5szfj2pZoRR9_INiubrZRWuQQOhD09YurUabz-kLAi9E8M6qcKwJiAKxuLWugl3DxdfW9F1VzPdsv3Cw3UL97sinw5kMwRT7MzUq7K0bQ2wnAcEL4lxY/s1600-h/blogi.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 241px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht-uYFBtaGYEsJ9XF79u4naFVu5szfj2pZoRR9_INiubrZRWuQQOhD09YurUabz-kLAi9E8M6qcKwJiAKxuLWugl3DxdfW9F1VzPdsv3Cw3UL97sinw5kMwRT7MzUq7K0bQ2wnAcEL4lxY/s320/blogi.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390079576337088450" border="0" /></a>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-60389860819202326362009-09-30T10:05:00.000+05:302009-09-30T10:26:34.066+05:30Ystäville ja perheelle.Home is not merely a place<br />an establishment with walls and a roof<br />built to keep me warm and safe<br /><br />Home is not something<br />that I can take with me when I leave<br />I can't pack it up in a suit case<br />and take it out when I please<br /><br />Home, to me, is a feeling<br />It's a state of mind<br />A memory<br />A promise<br />A dream<br /><br />It's the moment when you became aware<br />Of what it truly means to have people<br />who love, who remember, who always care<br /><br />Home is not a place I return to<br />It's a place I never have to leave<br />It's a place of calming comfort<br />That is always, always in my reach<br /><br />I will never need a map<br />to find my way back home<br />Because the things that truly matter<br />Stay with me even when I'm gone<br /><br />All I need to do is close my eyes<br />and breathe<br />To realize that I have everything<br />I could ever needEmmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3523597905966151177.post-12065160257118532752009-09-28T06:23:00.000+05:302009-09-28T08:10:32.055+05:30Olemmeko ensin naisia vai ihmisiä?<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQmIzkxscWj_6YSeJxDaYoYOG1l6JZWUTqvftxd-3zWX6yCQZWni3btUlMh5hlej1ogLrSSwM10WudW6zOmUkUQ6IUKqW6rOUza5J65t8aEX1-w-hMXMeW7aOSEnfYTpo2qrFH8RZ1BncZ/s1600-h/blogi2.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQmIzkxscWj_6YSeJxDaYoYOG1l6JZWUTqvftxd-3zWX6yCQZWni3btUlMh5hlej1ogLrSSwM10WudW6zOmUkUQ6IUKqW6rOUza5J65t8aEX1-w-hMXMeW7aOSEnfYTpo2qrFH8RZ1BncZ/s320/blogi2.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5386322695131976146" border="0" /></a><br />Kuten suurin osa blogini lukijoista varmasti jo tietää, sain kunnian tavata tasavallan presidentti Tarja Halosen aikaisemmin tällä viikolla. Presidentti Halonen oli Columbian yliopistolla avaamassa "Celebrating 100 years of Women's Rights in Finland" -nimisen näyttelyn, joka esittelee naisten oikeuksien kehittymistä ja edistystä Suomessa viimeisten 100 vuoden aikana.<br /><br />Presidentin tapaaminen itsessään oli tietysti upea kokemus. Halonen on tänäkin vuonna Forbes-lehden "100 Most Influencial Women"-listalla, sijalla 68. Ikävä tosiasia on, että enemmistö maailman naisista kokee yhä syrjintää, kaltoin kohtelua, ennakkoluuloja ja kohtuuttomia vaikeuksia vain ja ainoastaan sukupuolensa takia. Suomi on monessa suhteessa mallimaa naisten ja miesten välisen tasa-arvon suhteen, mutta meilläkään tilanne ei taida vielä olla täysin ihanteellinen. Naisen euro ei vieläkään ole täysi euro, monet naiset kokevat joutuvansa syrjinnän kohteeksi työnhakutilanteissa sukupuolensa takia, ja seksuaalirikosten määrä Suomessa on 2000-luvun aikana kasvanut surullisen tasaista tahtia. Vaikka miesten ja poikien seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole Suomessakaan tavatonta, tosiasia kuitenkin on, että suurimmassa osassa tapauksista seksuaalisen hyväksikäytön, parituksen, raiskauksen tai muun seksirikoksen uhri ja kohde on nainen. Suomessa käydään myös kiivasta keskustelua seksuaalirikoksista annetuista rangaistuksista ja erityisesti hämmentävän lyhyistä tuomioista, joita Itä-Suomen hovioikeus on langettanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.<br /><br />On selvää, että meilläkin riittää tällä saralla vielä paljon tekemistä. Suomessa tilanne on kuitenkin tällä hetkellä varsin positiivinen moneen muuhun maahan verrattuna. Halonen muistutti avajaispuheessaan kuulijoita siitä, että Suomessakin matka on ollut pitkä, ja meillä nykypäivän suomalaisnaisilla on syytä tuntea syvää kiitollisuutta edeltävien sukupolvien voimakkaita naisia kohtaan. Monet oikeudet ja etuudet, jotka minulle ja monille muille oman ikäluokkani tytöille ja naisille ovat itsestään selviä, ovat itse asiassa vielä melko tuoreita oikeuksia Suomessa. Suomalainen nainen sai lainmukaisen oikeuden valita oman sukunimen ja aviomiehen sukunimen välillä vasta vuonna 1985. Sitä ennen naisen oli naimisiin mentäessä otettava aviomiehen nimi, halusi hän tai ei. Äänioikeus suomalaisnaisilla on ollut jo yli 100 vuotta, vuodesta 1906 saakka, mistä on syytä olla ylpeä. Sen sijaan, uskokaa tai älkää, avioliitossa tapahtuva raiskaus on ollut lain silmissä rikos vasta 15 vuotta - vuodesta 1994 saakka.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvmn-7Qx69CXP3aSBDsdcIicLQZcRYN-fmTh7cueX4GiujDgwgvGD349XhhMYutBHPSWIHWB6RvhB7DiESeJeRLf_T-x0sQ1tl9aSDTI6ZC-5BgVwB-C6iUwL6aYMvAh3D5Xuiem9FMrAv/s1600-h/blogi3.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvmn-7Qx69CXP3aSBDsdcIicLQZcRYN-fmTh7cueX4GiujDgwgvGD349XhhMYutBHPSWIHWB6RvhB7DiESeJeRLf_T-x0sQ1tl9aSDTI6ZC-5BgVwB-C6iUwL6aYMvAh3D5Xuiem9FMrAv/s320/blogi3.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5386328839971340578" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO_j3jaGeDZpwkHyk4V2wcYWSXgFg4kJKTnYbBoFa58Qn_MUDYvIalxFJZSjNqpGjvmv8QU7wx4-wPECrO5atEMsIsaYR0I-XXNEZZ8dNW0D8h3FNdBXu3nejGNaUqvJ6F9v6NeV2NYFis/s1600-h/blogi4.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO_j3jaGeDZpwkHyk4V2wcYWSXgFg4kJKTnYbBoFa58Qn_MUDYvIalxFJZSjNqpGjvmv8QU7wx4-wPECrO5atEMsIsaYR0I-XXNEZZ8dNW0D8h3FNdBXu3nejGNaUqvJ6F9v6NeV2NYFis/s320/blogi4.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5386328961480311122" border="0" /></a><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Naisten oikeudet on ollut minulle ajankohtainen aihe viimeisen viikon ajan monesta syystä. Osallistuin kouluni järjestämään kaksipäiväiseen "Practices of Human Rights"-konferenssiin, ja ihmisoikeuksista puhuttaessa naisten ja tyttöjen oikeudet nousevat usein esiin omana erillisenä teemana. Sen lisäksi luen Conflict and Development kurssiani varten "Human Security Report 2005"-nimistä raporttia, joka käsittelee väkivaltaisia konflikteja ja sotia Kylmän Sodan jälkeisessä maailmassa. Ikävä kyllä, puhuttaessa väkivaltaisista konflikteista ja ns. "modernista sodankäynnistä", naisten ja tyttöjen tilanne maailmalla nousee myös esiin omana kokonaisuutenaan.<br /><br />Tosiasia on, että maailman tytöillä ja naisilla ei mene hyvin. Syitä poikien ja naisten väliselle epätasa-arvolle on tietysti monia, ja syyt ovat usein kulttuurisidonnaisia. Patriarkaalisissa yhteiskunnissa poikia perinteisesti arvostetaan enemmän kuin tyttöjä. Taustalla voi olla myös uskonto. Monen suomalaisnaisen (ja miehen) mielestä Islamin sharia-laki on varmasti naisia alentava ja epätasa-arvoa kasvattava. On kuitenkin muistettava, että maailman naiset ovat erilaisia ja haluavat ja tarvitsevat eri asioita. Asiat, joita me pidämme itsestään selvänä naisten ja miesten välisen tasa-arvon kannalta, eivät välttämättä ole lainkaan yhtä tärkeitä toisenlaisessa kulttuurissa eläville naisille. On kuitenkin joitain asioita, joihin kaikilla maailman naisilla ja tytöillä tulisi olla yhtäläinen oikeus kotimaasta, uskonnosta ja kulttuuritaustasta riippumatta. Näitä oikeuksia, minun mielestäni, ovat esimerkiksi oikeus osallistua oman yhteiskunnan kehittämiseen ja päätöksentekoprosesseihin, oikeus terveelliseen ja turvalliseen elämään, oikeus opiskeluun ja töissä käyntiin, ja oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen.<br /><br /><br />Naisten ja tyttöjen raiskaaminen ja seksuaalinen halventaminen on tänä päivänä varsin yleisesti käytetty sodankäynnin muoto, eikä raiskauksen käyttö aseena konflikteissa ole uusi ilmiö. Naisten ja tyttöjen turvallisuuden takaaminen konfliktitilanteissa on kuitenkin vielä kaukana toivotuista tavoitteista, sillä tämän päivän konflikteissa yhä suurempi määrä sodan uhreista on siviilejä, ja siviileistä suurin osa naisia ja lapsia. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviot ovat synkkää luettavaa. Human Security -raportin esittämien lukujen mukaan satoja tuhansia naisia raiskattiin vuonna -37 Japanin hyökätessä Kiinan Nankingin kaupunkiin ja Venäjän hyökätessä Saksaan toisen maailmansodan loppuvaiheilla. 1994 tapahtuneen Ruandan kansanmurhan yhteydessä arviot seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskauksen uhrien määrästä vaihtelevat 300 ja 500 tuhannen välillä. 2000-luvulla kymmeniä tuhansia naisia ja tyttöjä on raiskattu mm. Darfurissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.<br />Sitäkin surullisempaa luettavaa on raportointi YK:n rauhanturvajoukkojen ja humanitaaristen avustustyöntekijöiden syyllistymisestä raiskauksiin, seksuaaliseen ahdisteluun sekä prostituutioon esimerkiksi Liberiassa, Sierra Leonessa ja Kongossa.<br /><br />Miehiä kuolee konflikteissa yhä enemmän kuin naisia. Eloonjääneet naiset ovat usein kuitenkin kärsineet sodan ja konfliktin aikana, ja sen seurauksena, sellaista väkivaltaa ja häpäisyä, että monen mielestä kuolema olisi kenties ollut kahdesta pahasta pienempi. Kun tuhannet miehet, ja usein nuoret pojat, katsovat oikeudekseen raiskata ja häpäistä satoja tuhansia naisia, nainen ei enää ole ihminen, vaan väline jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.<br /><br />En usko lainkaan, että suomalaisten tai muiden länsimaisten naisten tulisi tuntea syyllisyyttä niistä oikeuksista ja vapauksista, joita meillä tänä päivänä on. Niiden oikeuksien ja vapauksien eteen on tehty paljon työtä ja myös kärsitty. Minun mielestäni meidän oikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen sekä niiden hyödyntäminen on ehdottomasti paras tapa osoittaa tukea ja kunnioitusta niille maailman naisille ja tytöille, jotka eivät vielä voi nauttia samoista oikeuksista ja vapauksista.<br /><br />Niin kauan kun nainen on ensin Nainen, ja vasta toiseksi Ihminen, tasa-arvoa ei ole saavutettu. Naisten ja miesten psyykkiset ja fyysiset erot ovat tieteellinen tosiasia, eikä mielestäni ole tarpeellista tai asianmukaista yrittää väittää, että naiset ja miehet ovat täysin samanlaisia keskenään. Naisten ja miesten suurin yhtäläisyys on kuitenkin ihmisyys. Me emme ole eri rotua, ja universaalit ihmisoikeudet ovat yhtälailla naisten ja miesten syntymäoikeus, eikä niitä pitäisi erikseen joutua "ansaitsemaan" vain sen vuoksi, että syntyi naiseksi.<br /><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx14GhApCQQYcA4YD_kzdCyvQ49jpBEl1TIGI-zmv6QdVMxxKmOiy5TktKbtCVieibDfNnOw0P6SanGl3NqNOAvz3k_nZRwugPp6KbzTjbcd-E93zVxWOnclHyySti4b7yqp64yaVzfC_X/s1600-h/blogi5.JPG"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 240px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx14GhApCQQYcA4YD_kzdCyvQ49jpBEl1TIGI-zmv6QdVMxxKmOiy5TktKbtCVieibDfNnOw0P6SanGl3NqNOAvz3k_nZRwugPp6KbzTjbcd-E93zVxWOnclHyySti4b7yqp64yaVzfC_X/s320/blogi5.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5386341992493911666" border="0" /></a><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjglSwx1YBRbKZYbwceOVNMuLhho5jMa3RnGtEfqMHyBVZ0WYax9R4iZe2zoswQ9cMDWJ4Eln9pvkzudVyxbYRmmnfC6H08y1g02U6joyTyi2SBRn4vABkHgyNX8ZhdQ4emS_PX8-60DZvr/s1600-h/Emma&Tasavallan+Presidentti.JPG"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer; width: 252px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjglSwx1YBRbKZYbwceOVNMuLhho5jMa3RnGtEfqMHyBVZ0WYax9R4iZe2zoswQ9cMDWJ4Eln9pvkzudVyxbYRmmnfC6H08y1g02U6joyTyi2SBRn4vABkHgyNX8ZhdQ4emS_PX8-60DZvr/s320/Emma&Tasavallan+Presidentti.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5386342556365847730" border="0" /></a>Emmahttp://www.blogger.com/profile/13045791560518116500noreply@blogger.com1