sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Niin se aika rientää.















Jälleen on muutama viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Aika kuluu täällä siivillä, hetkittäin hieman liiankin nopeasti. Nyt on lauantai-ilta, kello on kaksitoista yöllä, ja olen todella tyytyväinen siitä että istun omalla kotisohvalla iso teekuppi kädessä. Joka päivälle, illalle ja yölle riittäisi vaikka kuinka paljon kiinnostavaa ja hauskaa tekemistä, mutta joskus on vain sanottava ei ihan oman parhaan vuoksi. Rauhalliset hetket ovat täällä vähissä, mutta välillä on vain pakko muistaa rentoutua ja unohtaa kaupungin kiire ja elämä hetkeksi. Jacob lähti tänään reissulle Nepaliin ja Intiaan, joten saan nauttia rauhallisesta koti-illasta ihan itsekseni, mikä on oikeastaan ihan mukavaa.

Halloween tuli ja meni, ja mukavasti menikin. Tämä kaupunki muuttuu aivan toisenlaiseksi kaupungiksi Pyhäinpäivänä. New York on monien mielestä varsin tyly, kiireinen ja kylmä kaupunki, joka ehkä osittain onkin totta. Halloweenina ihmiset muuttuvat. Kaikki ovat hyvällä tuulella, tuntemattomat hymyilevät toisilleen, kaikki juttelevat ja ottavat valokuvia. Metrolla matkustaminen on halloweenina hauska ja hyväntuulinen kokemus, ja halloween-asut ovat tietysti mahtavia. Meidän halloween kului kaksissa kotibileissä Harlemissa, ensin Jacobin ystävien Sarahin ja Willin kotona, ja sen jälkeen koulukaverini luona upeassa loft-asunnossa vanhassa sanomalehtitehtaassa. Itse jatkoin matkaa vielä Harlemista Brooklyniin, Williamsburgiin vanhassa tehtaassa järjestettyihin pippaloihin.






















Halloweenin jälkeen piti kuitenkin palata takaisin arkeen. Mid term aika on ohi, toistaiseksi, joskin kohta alkaa final paper-kausi. Tajusin juuri eilen, että olen Suomessa kuuden viikon kuluttua - mikä tarkoittaa sitä, että kuuden viikon kuluttua myös syyslukukausi on ohi. Toistaiseksi arvosanat ovat olleet hyviä, mutta on niiden eteen tehty työtäkin. Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun ihmettelen mitä ajattelin kun päätin tulla tänne opiskelemaan, mutta suurimman osan ajasta koen kuitenkin olevani täysin oikeassa paikassa ja opiskelemassa alaa jolla haluan työskennellä. Saimme myös viikko sitten tietää IFP, eli International Field Program -osallistujat. Vaihto-ohjelmaan haetaan melko samalla tavalla kuin Suomessakin, kirjoitetaan essee/motivaatiokirje ja CV, ja koska tänä syksynä meitä uusia opiskelijoita oli kaksi kertaa enemmän kuin aikaisempina vuosina, myös IFP-hakemuksia tuli tuplamäärä. Se tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa osa hakijoista ei päässyt mihinkään vaihto-ohjelmaan, toisin kuin aikaisempina vuosina. Suosituimmat kohteet olivat tällä kertaa Brasilia, Nepal ja Kosovo, joihin hakemuksia tuli kaksi kertaa yhtä paljon kuin ko. maissa on vaihtopaikkoja. Onneksi yksi Brasilian paikoista on varattu minulle :) Ensi kesä kuluu siis Rio de Janeirossa 18 muun opiskelijan kanssa! Nyt alkaa siis vimmattu portugalin treenaaminen ja matkaan valmistautuminen. Kevätlukukausi tulee olemaan kaikille IFP-ohjelmiin osallistuville erittäin kiireistä aikaa, koska kolmen peruskurssin lisäksi osallistumme IFP-seminaariin joka kestää koko kevätlukukauden, 1-2 tapaamista viikossa, jonka lisäksi opiskelen portugalia kevään ajan. Brasilian harjoittelupaikat keskittyvät vahvasti nuoriso ja media- teeman ympärille, jonka vuoksi kaikki Brasiliaan lähtevät valitsevat yhdeksi kevään kurssiksi Human Rights and Media-nimisen opintojakson. Sen lisäksi valitsen mahdollisesti Reading and Making Documentary-kurssin, jolla opetellaan lyhytdokumenttien tekoa. Kevään kursseille ilmoittaudutaan viikon päästä, joten päätökset täytyy tehdä pian, ja mielenkiintoisia kursseja olisi vaikka kuinka paljon. Genocide in the Modern Era, Narratives and Memories of War, Africa and Globalization, Peace Building and Development, Art and Politics, Education and International Development.. ja tässä on vain murto-osa kaikista tarjotuista kursseista. Sen lisäksi voimme myös valita kursseja muista New Schoolin "osastoista",joten kurssitarjonta on kyllä varsin kattava. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä, joten ei auta muu kuin yrittää valita ne omat kurssit jotenkin. Onneksi professoreilta saa tässä asiassa neuvoja ja vinkkejä.

Syksy on saapunut ja sää viilenee kovaa vauhtia. Lunta ei täällä vielä ole näkynyt, eikä varmaan näykään ennen joulukuuta. Lehdet ovat kauniin keltaisia, ja aurinko jaksaa paistaa lähes joka päivä. New Yorkissa on paljon kauniita puistoja, naapurustoja ja katuja, ja saan ajan kulumaan helposti vain kävelemällä ympäriinsä. En usko että New Yorkiin voi koskaan kyllästyä, ja täältä löytyy aina jotakin uutta, erilaista ja ihmeellistä.

























On aina mukavaa saada vierailijoita Suomesta (tai muualta), koska silloin tulee nähtyä ja tehtyä asioita, joita ei muuten tee. Täällä jää niin helposti kiinni arkeen ja kiireeseen, että välillä New Yorkista nauttiminen unohtuu. New Yorkissa voi tehdä ja nähdä paljon myös pienellä rahalla, tai jopa ilmaiseksi. Moniin museoihin on opiskelijoille ilmainen sisäänpääsy, ja kaduilla käveleminen ei ainakaan toistaiseksi maksa mitään. Haluan ehdottomasti reissata muuallakin Amerikassa, koska tiedän että New York on hyvin erilainen kuin muu Amerikka. Kiitospäivänä on reissu tiedossa, määränpäänä Huntsville, Alabama...Noh. Matka kuin matka, eikö niin..? Ja onhan se erilaista kuin arki New Yorkissa.

Ja joulukuussa onkin edessä reissu Suomeen! En malta odottaa. On iso ikävä kaikkia.. perhettä, ystäviä, elukoita. Ja ruokia. Sain viimeisiltä suomalaisvierailtamme ruisleipää, ja tuhosin ison leipäpussin parissa päivässä. Seuraava vieras voisi tuoda piimää tullessaan. Myös suomalainen tumma suklaa kelpaa, samoin rekordeling-siideri.
Olen ollut huono postikorttien lähettäjä, mutta parannan tapani sen asian suhteen! Kaikki kortteja halajavat voivat siis pistää osoitteitaan tänne päin. On ihanaa saada kortteja ja kirjeitä Suomesta, joten lähetelkää niitä tänne päin jos ehditte!















Huomenna on sunnuntai, ja tarkoituksena on viettää päivä Brooklynissa suomalaisen ystäväni Annin kanssa. Anni muutti tänne pari viikkoa sitten ja työskentelee nyt YK:lle. Olimme samaan aikaan Plan Suomella töissä. Kävimme Annin ja Jacobin kanssa perjantaina syömässä ihanassa Brasilialaisessa ravintolassa. New Yorkista löytyy ruokaa jokaisesta maailman kolkasta, tänään nautiskelin ystävien kanssa all you can eat-sushi tarjoilusta! Suomalaista ravintolaa täällä ei ilmeisesti ole, Scandinavian/Nordic-tyylisiä kylläkin. Eniten on kuitenkin ikävä äidin ruokia ja isän grillaamia pihvejä.. mutta kohtahan niitä saa!

Nyt ollaan jo reippaasti sunnuntain puolella täälläkin.
Isä, superhyperhyvää isänpäivää. Olet ajatuksissa, ja on ihan hirmuinen ikävä. Kaikilla ei olekaan maailman parasta isää, mutta minullapa on.

3 kommenttia:

  1. Kiitoksia jälleen mukavasta tarinasta. Kiva seurata sinun seikkailuasi. Annille terveisiä kun tapaatte.

    VastaaPoista
  2. Hei Murunen <3
    Täällä ollaan hengessä mukana ja seurataan seikkailujasi :) Mahtavaa tuo Brasilian juttu ens kesälle! Onneksi olkoon!
    Toivottavasti ehdimme joulunaikaan tapaamaan vaikka sen rekorderling-siiderin äärellä. Nooalta terveisiä:"On hienoja kuveja" ;)
    Halein, Piia ja Nooa

    VastaaPoista
  3. Onks mun kone jumissa vai miksei täällä oo uudempaa tekstiä :/

    Ikävä on kovasti ,kohta nähdään! :)

    VastaaPoista