Opiskelijaelämää

Koulu on alkanut. Eikä mitenkään pehmeästi, vaan täysillä. Todennäköisesti tämä on ohimenevä tunne, mutta tällä hetkellä tunnen syyllisyyttä jokaisesta vapaasta hetkestä, jota en käytä opiskeluun. Osittain se johtuu siitä, että kurssit ovat todella laajoja ja työläitä, ja pelkään, että ellen käytä jokaista mahdollista tilaisuutta opiskeluun ja lukemiseen, en saa kaikkea tehtyä ajallaan. Sen lisäksi olen kuitenkin myös naurettavan innoissani kaikesta - koulusta, kursseista, opettajista, muista opiskelijoista, ja kaikesta siitä mitä New York tarjoaa. Senkin vuoksi tunnen syyllisyyttä - pelkään, että aika kuluu liian nopeasti, enkä ehdi tehdä, kokea, nähdä ja oppia kaikkea sitä, mitä haluan.

Koulutusohjelmani on laajuudeltaan 42 amerikkalais-opintopistettä, eli creditiä. Yksi "credit" maisteritasoisissa opinnoissa tarkoittaa yleensä yhtä luentotuntia ja viittä kotiopiskelutuntia. Normaali opintomäärä maisteriopinnoissa on 9 creditiä per lukukausi, mikä siis tarkoittaa noin54 opiskelutuntia viikottain. En ole pitänyt kirjaa siitä, minkä verran aikaa olen toistaiseksi käyttänyt opiskeluun viikossa, mutta luulen, että tuo 54 tuntia ei ainakaan ole alakanttiin arvioitu. Ja niin, sen lisäksihän minä teen töitä 20 tuntia viikossa.... ja siihenhän se viikko sitten menikin.

Me suoritamme normaalisti 3 kurssia lukukaudessa, joista jokainen on 3 creditiä laajuudeltaan. Kuten Suomessa, myös täällä opinnot koostuvat ns. pakollisista perusopinnoista, valinnaisista opinnoista, harjoittelusta ja lopputyöstä, joka vastaisi Suomen gradua. Meidän on tarkoitus opiskella myös kesällä ja suorittaa 6 creditin arvosta valinnaisia opintoja, jotka kesällä yleensä suoritetaan harjoittelun muodossa. Työharjoitteluja on mahdollista tehdä New Yorkissa, tai koulun IFP (International Field Program) -ohjelman kautta. Tänä vuonna kohdemaita oli kuusi; Nepal, Guatemala, Etiopia, Senegal, Brasilia ja Argentiina. Ensi kesän vaihtokohteet julkistetaan huomenna International Field Program konferenssissa, jonne olen tietysti menossa. Paikalla on myös tänä kesänä vaihdossa olleita opiskelijoita kertomassa omista kokemuksistaan.

Tämän syksyn peruskurssini ovat nimeltään Global Flows ja Economics in International Affairs. Jälkimmäisen sisältö on melko selvä - talous. Mikro- ja makrotalouden perusteet, talouden peruskäsitteet, kysyntä ja tarjonta, markkinatalous, globaali talous, talouden historia...Käyriä, yhtälöitä, vaikeita sanoja ja paljon opiskeltavaa. Minulle kurssi on ehkä vielä haastavampi kuin amerikkalaisille kanssaopiskelijoille, johtuen pitkälti Suomen ja Amerikan koulutusjärjestelmien eroista. Amerikkalaiset menevät lukiosta (high school) collegeen, joka tavallaan vastaa yliopistoa ja on yliopistotasoinen koulu. Collegessa suoritetaan bachelor-tutkinto, joka vastaisi Suomessa kandin tutkintoa. Toisin kuin Suomessa, Amerikassa ei kuitenkaan suoraan lukion jälkeen valita sitä omaa alaa tai pääainetta, ja lähdetä opiskelemaan suoraan jotain tiettyä ammattia tai tutkintoa kohti. Collegessa on mahdollista opiskella vielä vähän kaikkea, kokeilla erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja, ja jatkaa pitkälti lukiomaisella yleissivistävällä opiskelulinjalla. Sen vuoksi suurin osa opiskelijoista on käynyt perustasoisia talouskursseja collegessa, vaikka he eivät ehkä olekaan opiskelleet taloustieteitä pääaineenaan. Minä en sen sijaan ole koskenutkaan talousteorioihin sitten ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden, jolloin meillä muistaakseni oli kurssi nimeltään talous- ja terveystiedon perusteet. Opeteltavaa siis riittää. Onneksi minulla on koti-kirjanpitäjä, joka saa kunnian toimia henkilökohtaisena tukiopettajanani.

Global Flows on yleiskurssi, jonka tarkoitus on tarjota pohja kaikille muille opinnoille. Sen vuoksi kurssi on HYVIN laaja. Kurssin tarkoituksena on tarjota opiskelijoille käsitys siitä, minkälainen on nykyinen globaali yhteiskunta, mitä termi "globaali" tarkoittaa, mitkä historialliset tapahtumat ja tekijät ovat vaikuttaneet modernin yhteiskunnan ja markkinatalouden syntyyn ja muokanneet maailmaa sen nykyiseen tilaan. Tilasin kurssin kirjat netistä - kaikki 10 kappaletta - ja aihealueisiin kuuluu kolonialismi, Columbuksen saapuminen Amerikkaan, Weber, Adam Smith, Euroopan imperialismi, Egyptin kolonialismi, Michel Foucault ja Somalian humanitäärinen kriisi. Kirjojen lisäksi kurssilla luetaan paljon netissä olevia tekstejä, joten lukemisen puute ei ainakaan ole ongelma seuraavien kuukausien aikana.

Näiden kahden peruskurssin lisäksi ilmoittauduin Conflict and Development -nimiselle valinnaiskurssille. Kurssi käsittelee erilaisia väkivalvaisen konfliktin muotoja, kuten valtioiden välisiä sotia, sisällissotia, terrorismia ja organisoitua rikollisuutta. Tällä kurssilla kirjoja on "vain" kolme, mutta aihealue on toisaalta sitäkin raskaampaa. Kun lukee kirjaa uskonnollisista terroristijärjestöistä, Holokaustista tai Ruandan kansanmurhasta, olo on lukuhetken päätyttyä kaikkea muuta kuin kevyt ja valaistunut. Toisaalta, mikäli tämänhetkiset suunnitelmani tulevat joskus toteen, ei tulevaisuuden uranikaan ole ehkä sieltä kevyimmästä päästä.

En ole opiskellut suomalaisessa yliopistossa, joten en voi suoranaisesti verrata Amerikan ja Suomen yliopistojen luentokulttuuria. Minulle tämä on kuitenkin hyvin uutta ja erilaista. Luennot keskittyvät pitkälti yhteisen keskustelun ympärille liittyen kirjoihin tai teksteihin, joita olemme lukeneet kyseiselle viikolle. Opettajat toki myös "luennoivat" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta enemmän tunneilla on tarkoitus keskustella teemoista ja kirjoista yhdessä eri näkökulmista, ja löytää erilaisia ja uudenlaisia näkökulmia asioiden ja ilmiöiden tarkasteluun. Opettajat harvoin antavat mitään valmiina, vaan enemmän kannustavat opiskelijoita nostamaan itse esiin kysymyksiä, ajatuksia ja ehdotuksia kurssin aihealueisiin liittyen. Väittely, myös oman opettajan kanssa, on usein erittäin suotavaa. Kursseihin kuuluu suullisten esitelmien pitämistä, esseitä, kotitehtäviä ja tenttejä. Sitten täytyy myös muistaa, että täällä maisteriopinnoissa opiskelijan täytyy ylläpitää "hyvä akateeminen asema", mikä tarkoittaa tietyn keskiarvon ylläpitämistä opintojen ajan. Keskiarvo 4.0 on täällä paras mahdollinen, eli ns. "Straight A's". "Good academic standing" tarkoittaa vähintään 3.0 keskiarvoa, joka täällä on yhtä kuin arvosana B. Kirjaimet käännetään numeerisiksi arvosanoiksi niin, että A=4, A - =3.7, B+ = 3.3 ja B=3.0.
Sen lisäksi annetaan arvosanoja B- = 2.7, C+ = 2.3, C=2.0, C- = 1.7 ja F = 0. Mikäli maisteriopiskelija tippuu alle 3.0 keskiarvon, opinnot keskeytyvät ja opiskelijan tulee korottaa jonkun kurssin arvosanaa nostaakseen keskiarvoa. Kurssin arvosanaa voi oikeastaan korottaa ainoastaan käymällä kurssin uudestaan - ja koska täällä lukukausimaksut muodostuvat niin, että yhdellä creditillä on tietty hinta, ja yhden creditin hinta on tällä hetkellä 1175 dollaria, kolmen creditin kurssin uusiminen tulee maksamaan opiskelijalle noin 3,500 dollaria. Ei siis kannata saada huonoja arvosanoja.

Jännittää aika paljon. Tunnetilat vaihtelevat suunnattomasta innostuksesta lamaannuttavaan paniikkiin. Kirjapino pöydällä kasvaa, ja samalla alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä seuraavat kaksi vuotta pitävät sisällään. Sen voin kuitenkin sanoa, että katumusta en kyllä ole tuntenut, enkä usko että tulen tuntemaankaan.