Kahdeksan vuotta.

Katselin eilen illalla jo tutuksi käynyttä maisemaa ikkunasta, ja maisema oli muuttunut. Pilvenpiirtäjien ja rakennusten keskeltä kohosi kaksi jättimäistä, pilviin asti ulottuvaa valopatsasta. Myös Empire State Building näytti pimeässä erilaiselta. Sen ylimmät kerrokset oli valaistu eri tavalla kuin ennen. Kolmanneksi ylin kerros näkyi sinisenä, seuraava punaisena, ja ylin kerros valkoisena. En välttämättä olisi osannut yhdistää valopatsaita ja Empire State Buildingin uusia värejä lähestyvään vuosipäivään, ellen parasta aikaa lukisi aiheeseen liittyvää "Terror in the Name of God" -kirjaa. Valopatsaat kohoavat WTC -tornien paikalle viikkoa ennen 9/11-iskujen vuosipäivää, ja Empire State Buildingin ylimpien kerrosten valot edustavat tietysti Amerikan lipun värejä. Ensi viikon perjantaina, syyskuun 11.päivä WTC-tornien sortumisesta on kulunut päivälleen 8 vuotta.

Isänmaallisuus Amerikassa on hyvin erilaista, kuin isänmaallisuus esimerkiksi meillä Suomessa. Syyskuun terroristihyökkäys epäilemättä myös muokkasi amerikkalaisten käsitystä siitä, mitä isänmaallisuus on. Päätökset, joita kahdeksan vuotta sitten tehtiin, vaikuttavat satojen tuhansien amerikkalaisten elämään yhä, puhumattakaan kaikiasta niistä siviileistä, joiden hengen terrorismia vastaan käytävä sota on vaatinut. Aihe on täällä yhä arka, ja jakaa mielipiteet kahtia. Osa amerikkalaisista seisoo yhä kahdeksan vuotta sitten tehtyjen päätösten ja silloisen presidentin takana. Olin eilen Brooklynin Social Security Administration -toimistossa hakemassa sosiaaliturvatunnusta itselleni, ja seisoin jonossa lukien yhtä kurssikirjoistani. Takana seisova mies aloitti keskustelun kanssani liittyen kirjan nimeen ja sisältöön, ja lopuksi päätti, että minä olen selvästi terroristien puolella koska luen kirjaa, joka "yrittää puolustella sitä, mitä ne saatanan paskiaiset tekivät amerikkalaisille". Kuten aikaisemmin totesin, aihe on yhä hyvin arka.

Monet ovat kuitenkin toista mieltä, ja tuovat mielipiteensä esiin hyvin selkeästi. Erityisesti New Yorkissa Bushin päätökset tuomitaan ankarasti, mutta sen lisäksi myös ennen hyvin voimakkaasti oikealle kallistuneissa osavaltioissa entistä presidenttiä ja Irakin sotaa kritisoidaan tänä päivänä paljon. "They hate us", "They hate our freedom", "They hate our way of living" olivat lauseita, joilla oikeutettiin kohta jo kymmenen vuotta kestänyt miesjahti, jonka tuloksista voidaan olla montaa mieltä. Asiasta tehtiin henkilökohtainen, ja kostotoimenpiteet olivat sen mukaisia. Nyt yhä useampi miettii, oliko sodan aloittaminen "because they hate our freedom" -selityksen perusteella sittenkään oikea ratkaisu.

On ymmärrettävää, että harva amerikkalainen kykenee katsomaan tapahtunutta etäämmältä tai ainakaan millään muotoa objektiivisesti. Tämänkaltaiset haavat paranevat hitaasti, jos koskaan. On vaikea ymmärtää, että olipa kyse terroristeista, abortin vastustajista tai uskonnollisista kulteista, nämä ryhmät ja ihmiset toimivat siinä uskossa, että se, mitä he tekevät on oikein. On vaikeaa edes yrittää löytää logiikkaa, järkeä tai selitystä sellaisten tekojen takaa, jotka ensisilmäyksellä vaikuttavat vain järjettömiltä, julmilta ja kaikin puolin epäinhimillisiltä. On vaikeaa muistaa, että terroristit ovat ihmisiä, yksilöitä, jotka toimivat samojen tunteiden ja motiivien ajamina kuin sinä ja minä. Ihmisiä, jotka toimivat sen mukaan, minkä uskovat olevan oikein.

Näistä asioista on vaikea puhua, niitä on vaikea ajatella ja sitäkin vaikeampaa ymmärtää. On selvää, että se, mitä tapahtui syyskuun 11. päivänä kahdeksan vuotta sitten oli jotain kauheaa, hirvittävää, ja ennen kaikkea väärin, mutta luulen, että syyt jotka johtivat niihin tapahtumiin ovat yhä monelle epäselviä. Yksi kursseistani on nimeltään "Conflict and Development". Kurssilla
tutustutaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen liittyen erilaisiin konflikteihin, kuten sisällissotiin ja terrorismiin. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi Ruandan kansanmurha, Holokausti ja tietysti syyskuun 11. päivän tapahtumat. Kirjat eivät ole mitään kevyttä luettavaa, eivätkä millään muotoa helposti avautuvia, mutta antavat aihetta ajatteluun ja omien mielipiteiden tarkasteluun. Kurssi tarjoaa foorumin, jossa on mahdollista keskustella aiheista, joista keskusteleminen täällä on muutoin varsin haastavaa ja vaikeaa. Olemme varmasti kaikki sataprosenttisesti sitä mieltä, että se, mitä tapahtui 11.9.2001 oli väärin, kamalaa ja tuomittavaa, mutta "väärin" ei vielä riitä. "They hate us" ei ole selitys sille, mitä tapahtui. Jotta tapahtunutta voidaan edes yrittää selittää, ymmärtää, ja jotta vastaavanlaiset iskut voidaan tulevaisuudessa toivottavasti estää, on ymmärrettävä motiivit tekojen takana. On ymmärrettävä, mikä ajaa ihmiset toimimaan niin. On yritettävä ymmärtää ihmisiä, terroristeja, jotka kaappaavat koneen ja lentävät sen päin rakennusta täynnä siviilejä. Kovin moni ei pysty siihen, suurin osa ei edes halua yrittää. Niille, keitä kiinnostaa tutustua asioiden toiseen puoleen suosittelen Jessica Sternin kirjaa "Terror in the Name of God - Why Religious Militants Kill". Stern kiersi maailmalla haastattelemassa ääri-kristittyjä, ääri-muslimeita sekä ääri-juutalaisia, jotka kaikki kuuluivat erilaisiin terroristiryhmiin. Itse juutalainen Stern haastatteli ensimmäisenä amerikkalaiseen ääri-kristilliseen ryhmään kuulunutta miestä, joka oli osallistunut juutalaissynagogien ja kirkkojen pommituksiin.

Mitä sinä sanoisit ihmiselle, joka on omistanut elämänsä sinun kaltaistesi ihmisten tappamiseen Suuremman Hyvän nimissä, Jumalan nimissä, Oikeuden nimissä?