Ystäviä, luomuvihanneksia ja aikatauluongelmia

Viikot kuluvat nopeasti. Pelottavan nopeasti. Ehdin kai kuukaudessa tottua siihen, että päivät kuluivat ilman varsinaista aikataulua ja sovittuja menoja, ja nyt kun tekemistä onkin yllättäen ehkä melkein liian paljon, tuntuu että aika ei riitäkään mihinkään. Yritän myös muistuttaa itseäni siitä, että asun täällä ainakin kaksi vuotta, eikä kaikkea tarvitse yrittää tehdä, nähdä ja kokea ensimmäisten viikkojen aikana, mutta samalla ymmärrän päivä päivältä paremmin kuinka PALJON tekemistä, nähtävää ja koettavaa tässä kaupungissa on.

Maanantaisin olen töissä yhdeksästä puoli neljään, luennolla neljästä kuuteen, ja pilates-tunnilla varttia vaille seitsemästä kahdeksaan. Tiistaina töissä yhdeksästä puoli neljään, luennolla neljästä kuuteen, ja espanjan tunnilla kuudesta kahdeksaan. Keskiviikko on "kevyt" päivä, vain luento neljästä kuuteen. Se tarkoittaa yleensä sitä, että herään yhdeksän maissa, juon aamukahvin rauhassa, ja sen jälkeen aloitan lukemisen keskiviikon tuntia varten (koska jostain syystä keskiviikko aamuun mennessä en yleensä ole "ehtinyt" lukea kaikkea keskiviikko-iltapäivän tunnille). Torstaina töissä yhdeksästä viiteen ja espanjan tunnilla kuudesta kahdeksaan...ja kappas, ollaankin jo perjantaissa! Viikonloppuisin on pakko opiskella (koska muulloin ei ole aikaa), mutta tietysti viikonloppuisin täytyy tehdä muutakin kuin opiskella, koska muuten pää räjähtää...Ja koska tämä on New York :)

Tutustuin jo ennen varsinaisten luentojen alkua moniin opiskelijoihin jotka opiskelevat samassa ohjelmassa kuin minä, koska kaikkien kansainvälisten opiskelijoiden täytyy osallistua erilaisiin info- ja orientaatiotilaisuuksiin lukukauden alussa. Ei varmaan ole mitenkään yllättävää, että "International Affairs"-opiskelijoista melko suuri osa on kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijakunta on NIIIN monimuotoinen, etten edes tiedä mistä aloittaa.. Ensinnäkin, koko koulussa opiskelijoita taitaa olla yhteensä 80 eri maasta. Minä tietysti tapaan kansainvälisiä opiskelijoita myös töissä, ja moni työkaveri on muualta kuin Amerikasta. Erityisesti luennoilla opiskelijoiden erilaiset taustat tekevät keskustelusta todella mielenkiintoista. Ikähaarukka taitaa olla 19 ja noin 75 välillä (kyllä, Conflict & Development -kurssillani on setä, joka on Ainakin 75-vuotias, mikä on mielestäni mahtavaa! Ja ei, kyseinen henkilö ei ole kurssin professori.) Osa opiskelijoista on tullut tähän ohjelmaan suoraan kollegesta, toisilla on vuosien työkokemus. Monet ovat matkustelleet paljon ja työskennelleet ympäri maailmaa. Koska yksi mahdollisista suuntautumisvaihtoehdoista on Media and Culture, meidän ohjelmassa on paljon toimittajia, valokuvaajia ja jopa muutama muusikko. Monet ovat työskennelleet erilaisissa järjestöissä, joukossa on muutama rauhanturvaaja, ja yksi tyttö (jonka kotimaata en nyt kuollaksenikaan muista) työskenteli aikaisemmin maansa presidentille. Opiskelijoita on Keniasta, Unkarista, Israelista, Espanjasta, Brasiliasta, Tanskasta, Norjasta, Ruotsista (ja minä ainoana Suomesta..), Englannista, Iranista, Intiasta, Venäjältä, Argentiinasta, Chilestä, Ugandasta.... kirjaimellisesti jokaisesta maailman kolkasta. Ja se on mahtavaa.

Tutustuin Kanadalaiseen Mandyyn jo ensimmäisessä orientaatiossa, ja sen jälkeen olemmekin tavanneet sovitusti tai sattumalta melkein päivittäin. Cecilia on puoliksi tanskalais-amerikkalainen tyttö, johon taisin ensimmäisen kerran tutustua GPIA (Graduate Program in International Affairs) infotilaisuudessa. Olemme kaikki kolme samalla Economics-kurssilla, ja viimeisten viikkojen aikana olen ehtinyt viettää tyttöjen kanssa runsaasti aikaa sekä pippaloiden että opiskelun merkeissä. Cecilia asui aikaisemmin Californiassa, opiskeli jonkin aikaa Etelä-Afrikassa ja viimeisimmäksi työskenteli vuoden Tanskassa. Mandy opiskeli kansainvälisiä suhteita ja liiketaloutta aikaisemmin, ja oli collegen jälkeen vuoden töissä Brysselissä.

"East Village Roof Top Party", Emma&Mandy


On vaikeaa löytää tasapaino opiskelun ja vapaa-ajan välillä, ja luulen että me kaikki yritämme vielä opetella sitä. Tapaan monia opiskelutovereita viikottain opiskelun merkeissä, sillä lukemista on niin paljon ja osa luettavasta materiaalista on sen verran monimutkaista, että joskus on pakko istua yhdessä pöydän ääreen keskustelemaan materiaaleista ennen seuraavaa tuntia. Joskus luettavat on myös pakko jakaa niin, että yksi opiskelija lukee yhden kirjan, toinen toisen jne, jonka jälkeen kerromme toinen toisillemme pääasiat siitä kirjasta, jonka luimme. Aina aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkien kirjojen lukemiseen.

Ystäviä siis on löytynyt, enkä ole joutunut kärsimään yksinäisyydestä :) Tapaamme tietysti myös Jacobin New Yorkissa asuvia kavereita säännöllisesti. Tekemisen puute ei ole täällä ongelma.. Viikon päästä menemme Jacobin kanssa U2-konserttiin Giants Stadiumille, mistä olen melkoisen innoissani. Tulossa on myös kaksipäiväinen ihmisoikeuskonferenssi ja vierailu YK:n päämajaan. Koulu järjestää jatkuvasti mielenkiintoisia seminaareja, keskustelutilaisuuksia, konferensseja ja tapahtumia, joihin kaikkiin haluaisin osallistua.. jos olisi aikaa. Vaan ei ole. Täytyy siis valita ne, jotka kiinnostavat eniten. Ja sekin on vaikeaa.. koska kaikki kiinnostavat eniten. Sen lisäksi tietysti New York järjestää jatkuvasti kaikenlaisia konsertteja, esityksiä, tapahtumia, näyttelyitä, keikkoja, joogaa keskellä kaupunkia, Shakespearea puistossa,
a cappella-esityksiä Times Squarella, improteatteria Union Squarella...mitä vain voi kuvitella. Kouluni on ihan Union Squaren vieressä, ja aukiolla on näin syksyisin Farmer's Market, jossa myydään ihania, orgaanisia luomuvihanneksia, vastaleivottuja leipiä, kukkia, juustoja, taidetta, koruja, ja oikeastaan vähän kaikkea. Täällä orgaanisten tuotteiden suosiminen saa täysin uuden ulottuvuuden, koska Amerikassa hormonien, väkilannoitteiden ja myrkkyjen käytön valvonta on hieman toisella tasolla kuin meillä Suomessa. Kaupassa joutuu todella tekemään hieman tutkimustyötä, jos haluaa olla varma siitä, että maito on hormonivapaata ja vihanneksia ei ole kyllästetty erinäisillä myrkyillä. Sen takia Farmer's Market on erittäin mainio paikka ostaa vihanneksia ja hedelmiä - ja usein niitä tuleekin poimittua mukaan kotimatkalla.

Lapsuudenystäväni Jaakko oli tyttöystävänsä Ellin kanssa käymässä New Yorkissa viime viikolla, ja taitavat parasta aikaa olla nauttimassa San Franciscon maisemista. Kävimme Jaakon ja Ellin kanssa syömässä Kuubalaisessa ravintolassa Brooklynissa, jonka jälkeen menimme porukalla opiskelutoverini kattobileisiin East Villageen. Juhlat pidettiin siis kerrostalon katolla, ja paikalla taisi olla pääasiassa GPIA-opiskelijoita.. ja pari suomalaista vierailijaa :)



On ikävä piimää. Ja ruisleipää. Ja Crowmooria. Ja saunaa. Ja tietysti on ikävä perhettä, Myttyä, Tiikeriä, siskon Pessi-koiraa ja kaikkia ihania ja rakkaita ystäviä siellä Suomessa. Toisaalta, on kauheasti kaikkea uutta ja kiinnostavaa, kauniita paikkoja, mielenkiintoisia tapahtumia, ihania ihmisiä. Sitä paitsi, jouluhan on jo ovella, joten kohta olen taas Suomessa.

Ja kun ikävä on liian iso, amerikkalaiset liian ahdasmielisiä, New York tuntuu liian kaoottiselta, tai koulu tuntuu liian vaativalta, istun sohvan nurkkaan Ben & Jerry's jäätelöpurnukan kanssa ja kuuntelen Scandinavian Music Groupia. Jäätelö auttaa aina.