Nyt on ensimmäinen viikko Bangaloressa takana, ja onhan tämä aikamoinen kaupunki, ja aikamoinen maa. Alan pikkuhiljaa tutustua kaupungin eri alueisiin, joskin olen joutunut toteamaan että kävellen kaupunkiin tutustuminen ei täällä oikein onnistu. New Yorkissa paras tapa tutustua kaupunkiin ja eri naapurustoihin oli kävely - loputon kävely kaupunginosasta toiseen, korttelista kortteliin, Brooklynista Manhattanille. Uusissa kaupungeissa on myös mukavaa kävellä, katsella ihmisiä, rakennuksia, puistoja ja liikennettä, kuunnella ääniä ja haistella tuoksuja, poiketa sivukaduille, eksyä vieraille alueille..
..Näin ei kuitenkaan ole Bangaloressa. Miksikö? No. Ensinnäkin, liikenne täällä on tietysti, Intian tyyliin, äärimmäisen kaoottista. Katujen yllä roikkuvat "Follow lane discipline" ja "Follow traffic rules" kyltit ovat ainakin näin ulkopuolisen silmiin melko huvittavia, koska mitään liikennesääntöjä, kaistoista puhumattakaan, ei vaikuta juurikaan olevan. Kaduilla liikkuu autoja, busseja, rekkoja, takseja, rikshoja, lehmiä, vuohia, kärryjä vetäviä hevosia/aaseja/muuleja, kärryjä vetäviä ihmisiä, kissoja, kanoja, koiria, ja tietysti jalankulkijoita. Paikalliset seikkailevat kaoottisen liikenteen seassa suvereenisti - joskin, kuten tämä New York Timesin artikkeli kertoo, Intiassa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä liikenneonnettomuuksissa kuin missään muussa maassa, Kiina mukaan lukien. Kaupungilla kulkiessa näkee lähes päivittäin autojen, joskus rekkojen ja bussien, ajavan väärään suuntaan joko yksisuuntaisella tiellä, tai vain vastaantulevien kaistalla. Tööttäily kuuluu täällä ajamiseen, ja sillä myös välitetään viestejä ja varoituksia muille autoilijoille. Näiden viestien sisältö ja tarkoitus on minulle kuitenkin yhä mysteeri.
Isojen risteyksien ylittäminen jalan on kuin venäläistä rulettia pelaisi. Lähinnä mieleen tulee videopeli - jalankulkija odottaa tien sivussa oikeaa hetkeä, ja lähtee sitten ylittämään tietä, väistellen autoja ja muita kulkuvälineitä, pysähtyen tien keskelle odottamaan taukoa ruuhkassa. Liikennevaloja on isoissa risteyksissä - mutta yleensä ne ovat vain autoille, jalankulkijoille valoja ei ole. On vain vedettävä syvään henkeä, ja sukellettava sekaan. Isojen risteyksien ylitys saattaa viedä minulta helposti 10-20 minuuttia. Yleensä odotan jonkun muun menevän ensin, ja kipitän sitten rinnalla.
Liikennekaaoksen lisäksi kävellen kulkemista hankaloittaa se, että jalkakäytäviä ei oikeastaan ole. Tai no, on - mutta ne ovat joko roskavuorien alla, tai äärimmäisen huonossa kunnossa. Teissä on kirjaimellisesti jättimäisiä reikiä, parhaimmillaan yli metrin syvyisiä pudotuksia, irrallisia laattoja, tien keskellä lojuvia kivikasoja, eläinten raatoja. Sateen jälkeen monet alueet tulvivat, ja tien reunukset, eli "jalkakäytävät", ovat veden peitossa.
Kaduilla kävely Bangaloressa on siis varsin tehokas fyysinen liikuntamuoto - kävelyn lisäksi lyhytkin matka usein sisältää kiipeilyä, pituusloikkaa, juoksemista, pujottelua, mahdollisesti jopa limboa. Tylsäksi eivät kävelyretket täällä käy - ja kaikki aistit saavat kyllä olla herkimmillään, sillä Intialaisen metelin ja kaaoksen keskellä on helppoa olla huomaamatta kulman takaa kaahaavaa moottoripyörää. Ja motorisoidut kulkuvälineet eivät väistä jalankulkijoita.. Edes jalankulkijat eivät väistä jalankulkijoita.
Kaduille kertyy roskakasoja, joiten siivoamisesta huolehtivat pääasiassa lehmät, vuohet, kissat ja koirat. Jalankulkuväylien ylläpito ei selvästikään ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.
Olen kuvannut liikennekaaoksesta muutamia videonpätkiäkin, mutta nettiyhteytemme ei ole tarpeeksi tehokas niiden lataamiseen. Yritän latailla videoita aina tilaisuuden tullen - ne antavat ehkä vielä paremman ikkunan elämään Intialaisessa suurkaupungissa.
..Näin ei kuitenkaan ole Bangaloressa. Miksikö? No. Ensinnäkin, liikenne täällä on tietysti, Intian tyyliin, äärimmäisen kaoottista. Katujen yllä roikkuvat "Follow lane discipline" ja "Follow traffic rules" kyltit ovat ainakin näin ulkopuolisen silmiin melko huvittavia, koska mitään liikennesääntöjä, kaistoista puhumattakaan, ei vaikuta juurikaan olevan. Kaduilla liikkuu autoja, busseja, rekkoja, takseja, rikshoja, lehmiä, vuohia, kärryjä vetäviä hevosia/aaseja/muuleja, kärryjä vetäviä ihmisiä, kissoja, kanoja, koiria, ja tietysti jalankulkijoita. Paikalliset seikkailevat kaoottisen liikenteen seassa suvereenisti - joskin, kuten tämä New York Timesin artikkeli kertoo, Intiassa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä liikenneonnettomuuksissa kuin missään muussa maassa, Kiina mukaan lukien. Kaupungilla kulkiessa näkee lähes päivittäin autojen, joskus rekkojen ja bussien, ajavan väärään suuntaan joko yksisuuntaisella tiellä, tai vain vastaantulevien kaistalla. Tööttäily kuuluu täällä ajamiseen, ja sillä myös välitetään viestejä ja varoituksia muille autoilijoille. Näiden viestien sisältö ja tarkoitus on minulle kuitenkin yhä mysteeri.
Isojen risteyksien ylittäminen jalan on kuin venäläistä rulettia pelaisi. Lähinnä mieleen tulee videopeli - jalankulkija odottaa tien sivussa oikeaa hetkeä, ja lähtee sitten ylittämään tietä, väistellen autoja ja muita kulkuvälineitä, pysähtyen tien keskelle odottamaan taukoa ruuhkassa. Liikennevaloja on isoissa risteyksissä - mutta yleensä ne ovat vain autoille, jalankulkijoille valoja ei ole. On vain vedettävä syvään henkeä, ja sukellettava sekaan. Isojen risteyksien ylitys saattaa viedä minulta helposti 10-20 minuuttia. Yleensä odotan jonkun muun menevän ensin, ja kipitän sitten rinnalla.
Liikennekaaoksen lisäksi kävellen kulkemista hankaloittaa se, että jalkakäytäviä ei oikeastaan ole. Tai no, on - mutta ne ovat joko roskavuorien alla, tai äärimmäisen huonossa kunnossa. Teissä on kirjaimellisesti jättimäisiä reikiä, parhaimmillaan yli metrin syvyisiä pudotuksia, irrallisia laattoja, tien keskellä lojuvia kivikasoja, eläinten raatoja. Sateen jälkeen monet alueet tulvivat, ja tien reunukset, eli "jalkakäytävät", ovat veden peitossa. 
Olen kuvannut liikennekaaoksesta muutamia videonpätkiäkin, mutta nettiyhteytemme ei ole tarpeeksi tehokas niiden lataamiseen. Yritän latailla videoita aina tilaisuuden tullen - ne antavat ehkä vielä paremman ikkunan elämään Intialaisessa suurkaupungissa.
Olen ehtinyt myös shoppailla jo hieman - tuijotukselta en voi täällä välttyä, mutta minimoidakseni turhat pukeutumisvirheet ja paikallisten loukkaamisen ja/tai ylimääräisen kiinnostuksen herättämisen, hankin itselleni ensimmäisen salwar kameez -asun. Vaatetukseen kuuluu tunika, ihanat, jättimäiset ja erittäin mukavat pellavahousut, sekä iso huivi jonka annetaan roikkua harteiden yli. Oheiset kuvat antavat osviittaa lähinnä vaatetukseni vihreästä väristä - kokovartalokuvan ottaminen on yksin hankalaa! Hieman olen kauhuissani siitä, kuinka paljon huiveja, koruja, vaatteita, ja kaikenlaista muuta pientä täällä tulee ostettua - huivit maksavat $1-$3 laadusta ja koosta riippuen, ja koruja löytyy pilkkahintaan jokaisesta kadun kulmasta.
Sellaista siis kuuluu Bangaloreen tällä kertaa - liikennekaaosta, perusasioiden opettelua, päivä kerrallaan eloa. Työkuviot ovat.. Noh, työn alla, ja kirjoittelen niistä enemmän, kunhan asiat ovat edenneet hieman pidemmälle. Terveisiä koti-Suomeen - nauttikaa liikennesäännöistä, liikennevaloista, jalkakäytävistä, ja lehmättömistä autoteistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti