Maahanmuutto on ajankohtainen keskustelunaihe monessa maassa. Globalisaation mukana perinteinen käsitys valtioiden suvereniteetista ja valtioiden rajoista on muuttunut ja kehittynyt, joidenkin mielestä parempaan ja toisen mielestä huonompaan suuntaan. Euroopan Unionin sisällä ihmisten liikkuvuus on vapautunut suunnattomasti, ja muuttaminen maasta toiseen opiskelun, töiden tai rakkauden perässä on tänä päivänä melko vaivatonta.
Täällä Amerikassa tilanne on hieman toinen. Maahanmuutto on epäilemättä yksi tärkeimmistä ja tunteita herättävimmistä poliittisista keskustelunaiheista, molemmille puolueille. Heikon taloustilanteen ja korkean työttömyyden takia rajoja kiristetään entisestään, ja koska laiton maahanmuutto on täällä iso ongelma, laillisesti maahan pyrkiviäkin kovistellaan entistä enemmän. Tämä aihe on minulle tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, koska oma maahanmuuttoprosessini on alkamaisillaan, ja matkasta tulee varmasti pitkä ja haastava. Ajattelin kertoa hieman omasta prosessistani.
Saavuin Amerikkaan ns. F1-opiskelijaviisumilla. Opiskelijaviisumi on ns. "non-immigrant'-viisumi, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijaviisumilla Amerikkaan saapuvan henkilön tarkoitus on tulla tänne vain opintoja varten, ja palata opintojen päätyttyä omaan kotimaahansa. Tarkoitus ei siis ole pysyvästi muuttaa Amerikkaan, vaan tulla tänne väliaikaisesti opiskelemaan.
Meillä tilanne on tietysti hieman monimutkaisempi, koska olen menossa naimisiin Amerikkalaisen kanssa. Monet luulevat, että avioliitto Amerikkalaisen kanssa tarkoittaa automaattisesti oleskelu- ja työlupaa. Todellisuudessa prosessi on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi. Oleskelu- ja työskentelylupaa, eli paljon puhuttua Green Cardia, täytyy aina anoa - sitä ei koskaan saa automaattisesti, mistään syystä. Avioliitto Amerikkalaisen kanssa on todennäköisesti se "helpoin" tapa saada pysyvä oleskelulupa ja green card, mutta prosessi on silti pitkä, monimutkainen ja haastava.
Amerikkalainen puolisoni täyttää ns. Petition for an Alien Spouse (kyllä, minä olen Alien Spouse) -hakemuksen. Toisin sanoen, amerikkalainen puolisoni anoo minulle pysyvää oleskelulupaa. Minä täytän ns. "petition to register permanent residence" -hakemuksen. Hakemukset toimitetaan USAn maahanmuuttoviranomaisille samaan aikaan, ja niihin liitetään pino todisteita meidän suhteemme aitoudesta. Meidän tehtävämme on todistaa, että suhde on aito ja että emme aio mennä naimisiin vain maahanmuuttotarkoituksen vuoksi. Todisteina voi käyttää valokuvia, ystävien ja sukulaisten lausuntoja suhteen aitoudesta, yhteisiä pankkitilejä, vakuutuksia ja vuokrasopimusta, ja oikeastaan mitä tahansa joka osoittaa seurustelu/avioliittosuhteen aitouden ja vakuuttaa maahanmuuttoviranomaiset siitä, että kyseessä ei ole pelkkä green card-marriage.
Noin 2-4 kuukauden kuluttua hakemuksen lähettämisestä pari kutsutaan haastatteluun. Haastattelussa maahanmuuttoviranomainen esittää usein kysymyksiä suhteesta - milloin seurustelu alkoi, milloin ja miten kosinta tapahtui, kumpi heräsi aamulla ensin, kuka nukkuu millä puolella sänkyä.. Kysymysten tarkoituksena on varmistaa, että pari todella asuu ja elää yhdessä, ja että molemmat vastaavat kysymyksiin samalla tavalla. Jos vastaukset eivät vakuuta haastattelijaa, pari voidaan kutsua erilliseen, ns. Stokes - haastatteluun, jossa paria haastatellaan erikseen. Normaalissa haastattelussa molemmat ovat samassa huoneessa yhdessä, Stokes-haastattelussa pari erotetaan eri tiloihin, haastattelu tapahtuu eri aikaan ja molemmilta kysytään samat kysymykset. Jos liian moni vastaus on erilainen, hakemus hylätään saman tien.
Mikäli haastattelu (se ensimmäinen mieluummin) sujuu hyvin, ilmoitus hakemuksen hyväksynnästä tulee yleensä samana päivänä, ja Green card saapuu siitä muutaman viikon kuluttua. Kaiken kaikkiaan prosessi kestää 4-6 kk - mutta phimmassa tapauksessa voi venyä yli vuodenkin mittaiseksi. Amerikkaan muutto vaatii siis ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huolellisuutta - ja toki rahaa. Hakemusten käsittelymaksut ovat noin $1400, ja pakollinen lääkärintarkastus maksaa noin $150-$200. Moni palkkaa asianajajan hoitamaan papereiden lähettämisen jotta mikään ei menisi väärin, ja asianajajien palkkiot (käsittelymaksujen päälle tietysti) ovat usein $2000-$3000. Maahanmuutto ei siis myöskään ole halpaa lystiä.
Matka on pitkä ja haastava, mutta lopulta (toivottavasti) kaiken vaivan ja rahan arvoista. Kun Green Card on kädessä, olen laillisesti ns. LPR - Legal Permanent Resident - ja saan ilman huolia oleskella ja työskennellä USAssa ja elää elämääni rauhassa Amerikkalaisen puolisoni kanssa.
Amerikan Kansalaisuushan on sitten ihan toinen tarina.. ja ei ihan vielä myöskään ajankohtainen. Siitä prosessista ja sen merkityksestä voin kirjoitella lisää myöhemmin.
Päädyin blogillesi ihan sattumalta googlettaessani CHEAsta juttuja. Selailin näitä tekstejäsi ja pakko sanoa, että sinulla on mahtava asenne elämään!
VastaaPoistaMielenkiinnosta kyselisin, että oletko käynyt tuossa toisessa haastattelussa? Itselläni se on edessä nytten tulevana keväänä. Jännittää se hiukan. :)