Just when all hope was gone..

.. Blogi palaa takaisin elämään! (Melkein vuoden tauon jälkeen.. mutta silti!)
Kukapa olisi uskonut.

Elämä New Yorkissa on tullut jännittävään käännekohtaan. Opiskelu alkaa olla loppusuoralla, viimeinen lukukausi alkaa olla jo puolivälissä. Uskomatonta. Lueskelin tässä aikaisempia blogitekstejäni, ja tuntuu että muistan ne sanasta sanaan, sillä juurihan minä vasta kirjoitin ne.  Muistan vielä hyvin miltä se tuntui, saapua New Yorkiin tietämättä mistään mitään. Innostus sekoittui pelkoon ja kauhuun, jännitys stressiin ja kiireeseen, osa peloista osoittautui turhiksi ja osa.. No, kenties osalle peloista löytyi oikea syy. Yksi asia on kuitenkin varma - kertaakaan en ole joutunut katumaan tänne tuloa. Kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että tein virheen, että kaikki se aika, raha ja energia, jonka olen tähän kokemukseen syytänyt, ei olisi ollut lopputuloksen arvoista.

Koulu on sujunut hyvin, kaikin puolin. Olen pitänyt opinnoistani, kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja haastavia, professorit innostavia ja osaavia (vaikka poikkeuksiakin tietysti aina löytyy), arvosanat ovat pysyneet hyvinä (mainostettakoon että keskiarvo on 3.98/4.0!), ja viime kesän Brasilian reissu oli tietysti aivan mahtava. Muistan alun perin pelänneeni kauheasti, että en tutustuisi täällä ihmisiin tai saisi hyviä ystäviä, mutta se pelko on osoittautunut turhaksi. Täältä saadut ystävät eivät korvaa Suomessa olevia rakkaita, eikä ikävä ole yhtään sen pienempi, mutta elämä on aina helpompaa, kun ympärillä on ystäviä joilla on merkitystä, ja jotka välittävät.


Minulla on menossa vielä yksi kurssi tässä kevään aikana, ja kirjoitan samalla graduani. Sen lisäksi olen harjoittelussa UNICEFin päämajassa, Gender, Rights and Civic Engagement -yksikössä. Olen ollut UNICEFilla tammikuusta saakka, ja harjoittelu jatkuu aina toukokuulle asti. Olen harjoittelussani 40h viikossa - joten harjoittelu, kurssi, gradu - ja palkkatyö Equity for Children -nettisivuille - pitävät viikkoni melko kiireisinä. Ehkä melkein liiankin kiireisinä.. siinä ohella pitäisi samalla suunnitella häitä, etsiä uutta asuntoa ja selvittää maahanmuuttoasioita.

Onhan se paljon. Toisaalta, tämä on myös viimeinen lukukauteni yliopistolla, joten kiireinen kevät oli kai odotettavissa. Nyt pitää painaa täysillä, jotta olen varmasti saanut koulusta kaiken irti, hyödyntänyt kaikki tarjolla olevat mahdollisuudet, ja jotta siitä hyvästä, toivottavasti, löytäisin mahdollisimman pian palkkatöitä. Toivotaan että tämä kaaos on lopulta kaiken arvoista..


Sosiaalinen elämä kulkee siinä ohella omalla painollaan. New Yorkissa on aina tekemistä, oli kyse sitten juhlista, näyttelyistä, iltapäivistä puistossa, brunssista ystävän kanssa uudessa ravintolassa.. New York ei ikinä nuku, se väittämä tästä kaupungista pitää paikkansa. Nyt kun olen asunut täällä jo melkein kaksi vuotta, olen kuitenkin pikkuhiljaa OK koti-perjantai-illan suhteen :) Viikonlopun viettäminen kotisohvalla ei tunnu enää ollenkaan pahalta, vaan oikeastaan varsin mukavalta. Tässä minä istun nytkin, lauantai-iltana, kotona kirjoittamassa blogia.. Eikä harmita lainkaan! New York on sama kaupunki huomennakin.

Viime syksy kului siivillä, kuten tämä kevätkin tuntuu  kuluvan. Vietimme tällä kertaa Kiitospäivän Jacobin äidin kanssa San Antoniossa, Teksasissa. Vaikka Teksas ei ehkä olisikaan se meille oikea paikka pidemmän päälle, on aina kiva nähdä uusia kaupunkeja. New York on niin.. erityinen. Toivon kovasti pääseväni matkustelemaan enemmän USAn sisällä kunhan koulu on ohi. Syksyllä vierailtiin myös kavereiden luona Chicagossa, joka oli oikein viehättävän tuntuinen kaupunki!

Alamo Teksasissa oli tietysti näkemisen arvoinen kokemus!

 ..Pukee Jacobia paremmin kuin minua. Jacobhan on syntynyt Teksasissa.. kuka tietää vaikka sinne päädyttäisi vielä takaisin..

Keväällä ei varmaan tule matkusteltua. Tai no, minä en matkustele. Jacob on parasta aikaa Intiassa viiden viikon työmatkalla, tulee huhtikuun alussa takaisin, ja matkustaa takaisin Intiaan toukokuun alussa.. Sellaista on yrittäjän elämä, ilmeisesti. Jacobhan perusti oman yrityksen kahden muun henkilön kanssa noin vuosi sitten, ja toistaiseksi kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Simpa Networks -yhtiöstä voi lukea lisää Simpan sivuilta!

Siinä kai ne suurimmat uutiset. Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa, ja elämä muuttuu koko ajan. Sieltä tulee aina välillä kyselyjä että koska tullaan Suomeen.. Noh. Ei ihan vielä. Tarkoitus olisi olla USAssa vielä kenties pari vuotta.. mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olen ilmoittanut Jacobille, että vauvat tullaan sitten tekemään Suomeen. Ai että koska vauvoja? Ei ihan vielä.. vaikka minulla onkin kamala vauvakuume. Ja ensimmäinen Amerikkalaiselle ystävälle tammikuussa syntynyt, valloittava Caetano Sealock, jonka juuri tapasin ensimmäistä kertaa, ei ainakaan auta vauvakuumetta..

 Mutta ei huolta. Ei me olla Suomea hylkäämässä, ja eiköhän sekin aika tule kun me asetutaan sinne asumaan joksikin aikaa. Ennen Suomea ja vauvoja pitää kuitenkin vielä koluta maailmaa jonkin aikaa, liikaa on vielä näkemättä ja kokematta. Katsotaan minne elämä vie seuraavaksi!