Syksy.

Vaikka inhottava flunssa on iskenyt, olo on silti parempi kuin viikko sitten. Sain jotenkin kaiken tarvittavan tehtyä, ja vielä ajallaan. En tosin ole saanut esseitäni vielä takaisin, joten en tiedä kuinka hyvin tai huonosti lopulta suoriuduin, mutta ainakin kaikki on nyt tehty ja toistaiseksi olen pysynyt tahdissa mukana.. joten kuten.

Sateinen, tuulinen ja kolea syksy on saapunut ihan huomaamatta, ja sen mukana flunssakausi. Täällä flunssarokote on huomattavasti isompi keskustelunaihe kuin Suomessa, ja se jakaa ihmiset kahteen ryhmään. On niitä ihmisiä, jotka ottavat flunssarokotteen joka vuosi heti, kun se ilmestyy apteekkeihin. Sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat usein kaikkia rokotteita vastaan, eivätkä missään nimessä suostu ottamaan flunssarokotetta. Nyt puhun siis siitä ihan tavallisesta flunssasta, en H1N1-rokotteesta.
Opiskelijoille flunssarokote maksaa 10 dollaria yliopiston terveysklinikalla, joten rahan takia rokotetta ei tarvitse jättää väliin. Itse en sitä ole vielä ottanut, pääasiassa sen takia että Suomessa en koskaan ole edes harkinnut flunssarokotteen ottamista (en edes tiedä onko sitä tarjolla muille kuin riskiryhmille..?). Nyt niiskutan, köhin ja aivastelen kotisohvalla, joten kenties ensi viikolla pitäisi marssia klinikalle ottamaan rokote, jotta loppusyksy sujuisi ilman flunssaa. Sairastaminen on rasittavaa, eikä siihen oikeasti olisi täällä aikaa.

Rokotteet ovat täällä kaiken kaikkiaan isompi keskustelunaihe kuin Suomessa, sillä monet ihmiset päättävät olla rokottamatta lapsiaan sivuoireiden pelossa. Useat uskovat, että flunssarokotteesta automaattisesti saa flunssan, koska joku kertoi ottaneensa rokotteen ja saaneensa flunssan sen seurauksena. Amerikassa on myös suuri rintama ihmisiä jotka uskovat, että lapsille annettavat rokotteet aiheuttavat autismia, minkä vuoksi koko ajan kasvava joukko vanhempia päättää olla rokottamatta lapsiaan esimerkiksi sikotautia, tuhkarokkoa ja vihurirokkoa vastaan. Keskustelu pyörii yksilön oikeuksien ja suuremman hyvän välillä - onko vanhemmalla oikeus kieltäytyä rokottamasta lastaan, vaikka lapsien rokottamatta jättäminen asettaa myös rokotetut lapset vaaraan? Lääkeyhtiöt tuovat jatkuvasti julkisuuteen uusia tutkimuksia jotka osoittavat, että rokotteiden ja autismin välillä ei ole minkäänlaista tieteellisesti todistettavaa yhteyttä, mutta rokotteita vastustavien joukko kasvaa koko ajan. Sillä välin, minä ajattelin mennä ottamaan sekä flunssarokotteen että H1N1-rokotteen heti kun se on tarjolla. Vaikka itse uskon, että lapsen rokottaminen on se ainoa oikea vaihtoehto eikä asiassa ole mitään epäselvää, täytyy kuitenkin muistaa että vanhemmat, jotka valitsevat olla rokottamatta lapsiaan uskovat tomivansa lapsensa parhaaksi. Tämäkään asia ei siis ole täysin mustavalkoinen.

Noh, se rokotteista. Tämä viikko oli ihana, koska kaksi vanhaa vaihtariystävää sattuivat olemaan New Yorkissa samaan aikana. Jessica on Australiasta, ja oli Brasiliassa samassa rotaryklubissa kuin minä, joten olimme Brasiliassa hyvin läheisiä. Cecily on amerikkalainen tyttö joka asuu nyt Coloradossa. Cecily saapui New Yorkiin viime viikon perjantaina, ja Jess lauantaina. Emme ole tavanneet seitsemään vuoteen, joten oli mahtavaa tavata tytöt näin monien vuosien jälkeen ja huomata, kuinka yhdessä oleminen oli aivan yhtä luonnollista ja helppoa kuin seitsemän vuotta sitten. Kävimme syömässä Brasilialaisessa ravintolassa Manhattanilla, vietimme päivän MoMassa ja kävimme läpi viimeisten seitsemän vuoden kuulumiset :) Jess työskentelee Republic of Everyone -nimisessä PR firmassa, joka auttaa erilaisia yhtiöitä kestävän kehityksen mukaisen toiminnan ylläpitämisessä ja vihreiden arvojen kehittämisessä, ja Cecily on opiskellut molekyylibiologiaa (!!) ja suunnittelee hankkivansa itselleen jossain vaiheessa PhD-tutkinnon.
New Yorkissa asuminen tuo monet ympäri maailmaa asuvat ihmiset lähemmäksi ja mahdollistaa ihanat jälleennäkemiset, joiden toteuttaminen on aikaisemmin ollut joko liian kallista tai liian aikaa vievää. Nyt suunnitelmiin kuuluu tietysti reissu Coloradon kauniisiin vuoristomaisemiin sekä Australian aurinkoon..

Varasin lennot Suomeen jouluksi, ja se tuntui ihanalta. Viihdyn täällä todella hyvin, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, New York on mahtava ja opiskelu on haastavaa mutta samalla todella inspiroivaa ja innostavaa, mutta kotiin on silti aina ihana palata. New York on myös todella kiireinen ja kaoottinen, ja kun ajattelen että muutamien viikkojen päästä voin maata kotisohvalla oma kissa kainalossa ja syödä äidin ihania ruokia, en malta odottaa kotiin paluuta. Tietysti on myös hirveä ikävä kaikkia ystäviä siellä, enkä malta odottaa että pääsen viettämään aikaa rakkaiden kanssa. Suomen päässä odottaa myös muutama pikkumies ja pikkunainen, jotka tuntuvat kuvista päätellen kasvavan aivan kauheaa vauhtia!

Pikkusiskoni Jenni on parasta aikaa totuttelemassa Filippiinien kulttuuriin ja ilmastoon. Jenni matkusti Filippiineille kolmeksi kuukaudeksi suorittamaan yhden toimintaterapeutin opintoihin kuuluvista työharjoittelujaksoista paikalliseen lastenkotiin. Tästä johtuen en näe Jenniä jouluna, mikä on inhottavaa, mutta samalla olen siskostani kovin ylpeä, sillä tuollaiselle reissulle lähteminen ei ole mikään helppo homma. Nyt ehkä jollain tasolla ymmärrän, miltä vanhemmistani on tuntunut kun olen päättänyt suunnata reissuni maihin kuten Brasilia ja Kenia. Huomaan itse toivovani, että Jenni olisi lähtenyt työharjoitteluun vaikka Ruotsiin, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia tulvista, kidnappauksista ja kapinallisryhmistä. Siitä huolimatta olen kuitenkin ennen kaikkea iloinen ja ylpeä isosisko, koska tiedän, että Jenniä odottaa upea ja ikimuistoinen kokemus joka on varmasti kaikkien haasteiden arvoinen.
Pikkusisko Lauran pääsen onneksi näkemään jouluna. Ikävä on jo iso. Laura, perheen tuleva korisuunnittelija, oli meistä kolmesta ainoa joka Tiirismaan kuvataidelinjan jälkeen päätti jatkaa taiteilijan uraa, ja onneksi niin, koska Laura on todella lahjakas. Laura opiskelee korusuunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa, joten parin vuoden päästä voitte tilata kaikki korunne Lauralta. Minä ainakin tilaan, ja tietysti isosisko-alennuksella! Laura, olet ihana, vahva ja niin kovin rakas. On iso ikävä, ja pian nähdään.

Jacob lähti tänään viikon reissulle Nicaraguaan, joten nautiskelen omasta rauhasta kotosalla. Illemmalla olisi tiedossa juhlat opiskelutoverin kotona, ja onneksi flunssa tuntuu hellittäneen sen verran, että ei tarvitse jättää juhlia väliin. Halloween on viikon päästä, ja sitä ennen pitäisi keksiä asu ja hankkia se jostain.. ensimmäiset kurpitsat ilmestyivät talojen rappusille jo noin neljä viikkoa sitten. Halloween on täällä iso asia, ja valmistelut aloitetaan todella aikaisin. Nyt pitäisi saada puku hankittua pian, sillä pari päivää ennen halloweenia jonot pukuliikkeisiin alkavat kiertää kortteleita.. ei siis kannata jättää puvun hankkimista viimeiseen iltaan!

Laittakaahan terveisiä tänne, sillä haluan tietää mitä sinne puolelle maailmaa kuuluu! Opettelen yhä pysyttelemään New Yorkin tahdissa mukana, mutta tunnen oloni koko ajan kotoisammaksi ja paremmaksi. Oman paikan löytäminen vie aikaa, mutta pääasia on yrittää nauttia matkasta ja olla huolehtimatta liikaa määränpään saavuttamisesta.