Lokakuu. Miten niin lokakuu? Miten niin "mid term season"? Eikö Mid term käytännössä viittaa lukukauden puoliväliin? Sehän tarkoittaisi sitä, että ensimmäinen puolisko lukukautta on jo takana. Eihän se voi olla mahdollista, koska vastahan me aloitimme opiskelun. Ihan äsken, muutama viikko sitten.

Kyllä se vain on mahdollista. Olen ollut täällä yli kaksi kuukautta, ja syyslukukausi alkaa pikkuhiljaa olla puolessa välissä. Ns. "mid term"-esseiden kirjoittaminen alkaa ensi viikolla. Täällä suurin osa kursseista sisältää yhden mid term-esseen sekä final paper-esseen, jotka käytännössä tarkoittavat hieman laajempia kirjallisia tehtäviä lukukauden puolessa välissä ja lukukauden lopussa. Niiden lisäksi, tietysti professorista riippuen, lukukauden aikana kirjoitellaan lyhyempiä esseitä kurssilla käsitellyistä aiheista tai jostakin tietystä lukuläksystä ("lukuläksy" kuulostaa tyhmältä, enkä edes tiedä onko se oikea suomen kielen sana, mutten keksi parempaakaan tapaa kääntää termiä "reading").

Laajuudeltaan täkäläiset esseet ovat ainakin toistaiseksi olleet selkeästi lyhyempiä, kuin mihin Suomessa olen tottunut. Tähän mennessä olen kirjoittanut kaksi esseetä, molemmat saivat olla maksimissaan 2 sivua, ja täällä käytetään riviväliä 2 - eihän kaksi sivua rivivälillä 2 ole mitään! Siinä se haaste onkin, on osattava olla tiivis, selkeä, mentävä suoraan asiaan eikä turhanpäiväiselle höpötykselle ole juuri tilaa. Pidempi essee antaa anteeksi huomattavasti enemmän. Arvosanat ovat onneksi olleet tähän asti ihan hyviä, jännitin ensimmäisiä esseitä paljon, sillä en tiennyt miten kirjoitustyylini istuu tähän kulttuuriin, opiskeluympäristöön ja professoreiden vaatimuksiin. En myöskään ole tottunut kirjoittamaan akateemisia esseitä englanniksi, ja vaikka englannin kielen taitoni onkin hyvä, maisteritasoisten esseiden kirjoittaminen on kuitenkin ihan oma juttunsa. Koululla on onneksi Graduate Writing Center niminen toimipiste, joka järjestää työpajoja joissa harjoitellaan graduate-tasoisten esseiden kirjoittamista, käydään läpi lähdeviitteiden merkitsemistä sekä opetellaan oikea kirjoitustyyli.

Mid term paperi on pituudeltaan noin kymmenen sivua, myös rivivälillä 2, joten sekään ei mielestäni ole kovin laaja. Ongelma onkin enemmän siinä, että olen tähän mennessä lukenut Global Flows-kurssiani varten seitsemän kirjaa sekä useita lyhyempiä artikkeleita, ja mid term paperissa tulisi analysoida mahdollisimman laajasti kurssikirjallisuutta sekä yhdistää eri tekstejä toisiinsa ja miettiä niiden keskinäisiä suhteita. Seitsemän kirjan ja kymmenien artikkeleiden pohtiminen kymmenen sivun mittaisessa esseessä on kaikkea muuta kuin helppoa. Posti toi tänään viisi uutta kirjaa, mm. Marxin ja Engelsin Kommunistisen Manifestin ja Karl Polanyin "Suuri Murros" (The Great Transformation). Lukemisen puute ei siis ainakaan vaivaa ihan lähiaikoina.

Jännitin eniten taloustiedon kurssia. Inhoan matematiikkaa, ja kaikkea siihen liittyvää. Olin hyvä matematiikassa vielä lukion ensimmäisellä luokalla, ja sen jälkeen jotain tapahtui. Ehkä vain päätin, että en enää pidä matematiikasta. Enkä ainakaan enää ollut hyvä siinä. Taloustiede ei tietenkään ole pelkkää matematiikkaan, itse asiassa matemaattinen osa kurssia on melko suppea, ja on ollut lohduttavaa huomata että professorimme on itse asiassa todella surkea numeroiden ja päässälaskujen kanssa! Taloustieto on minulle kuitenkin täysin uusi tuttavuus (lukuun ottamatta Stadian kummallista terveys- ja taloustiedon perusteet yhdistelmäkurssia), ja pelkäsin että kaikki ne yhtälöt, taulukot, käyrät sun muut kummallisuudet olisivat liian vaikeita minun anti-matemaattisille aivoilleni.
En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta - taloustiede on hauskaa! Ja kiinnostavaa. Ja kyseisellä kurssilla tunnen konkreettisesti oppivani uusia asioita. Opin tietysti muilla kursseilla myös, mutta taloustiedon kurssilla ymmärtämisen tunne on konkreettisempi. Piirrän kysyntä- ja tarjontakäyriä, ja osaan tulkita niitä. Aivojeni matemaattinen osa ei vieläkään toimi erityisen hyvin, mutta osaan soveltaa logiikkaa ja maalaisjärkeä tehtäviin ja ongelmiin, ja toistaiseksi olen pysynyt tahdissa mukana. Se on hienoa! Kyllä oppiminen on kivaa.

Viime perjantaina meillä oli IFP 2010 seminaari, joka on tapahtuma, jossa esiteltiin kesän 2010 International Field Program kohdemaat. Ensi kesän vaihtoehdot ovat Hong Kong, Nepal, Etiopia, Argentiina, Brasilia, Guatemala, Kiina, Senegal, Kosovo ja Uganda. Näiden maiden lisäksi on mahdollista tehdä harjoittelu International Rescue Committee -nimiselle järjestölle. IRC-harjoitteluun lähtevät opiskelijat saavat tietää kohdemaan vasta keväällä (mikä on hieman tuskastuttavaa), mutta aikaisempia harjoittelukohteita ovat olleet mm. Sierra Leone, Jordania, Liberia, Somalia ja Kenia. IRC-harjoittelu kiinnostaisi minua todella paljon, järjestö tekee mahtavaa työtä ja juuri niillä osa-alueilla jotka kiinnostavat minua eniten. IRC-harjoitteluun on vaikea päästä, ja kilpailu on kovaa. Sen lisäksi odotus on pitkä, sillä IRC valitsee harjoittelijat vasta keväällä, maalis-huhtikuussa, ja kohdemaa selviää sen jälkeen, huhti-toukokuussa. Koulun omiin harjoittelukohteisiin hakevat opiskelijat saavat alustavan päätöksen jo marraskuussa.
Kallistun tällä hetkellä Etiopian, Brasilian ja IRC-harjoittelun suuntaan. On vaikea päättää missä järjestyksessä laitan maat hakemukseen. Perjantain IFP info oli yleisesittely kaikista maista, ja tällä viikolla jokaisesta kohdemaasta pidetään erikseen yksityiskohtaisempi esittelytilaisuus. Toivon, että perjantaihin mennessä tiedän, minkä maan haluan laittaa ykkösvalinnakseni, sillä IFP hakemuksen deadline on kahden viikon päästä. Kaikki muut harjoittelut kestävät kaksi kuukautta, yleensä kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, paitsi IRC harjoittelu joka kestää kesäkuusta elokuun loppuun, kolme kuukautta. International Field Program on osa tutkintoa, ja harjoittelusta saa 6 "opintopistettä". Tietenkään opiskelijoiden ei ole pakko lähteä ulkomaille harjoitteluun, mutta kesäkuukausina jokaisen tulisi joka tapauksessa suorittaa 6 opintopisteen verran kursseja, tai vaihtoehtoisesti tehdä harjoittelu New Yorkissa.

Jacob on parasta aikaa Etiopiassa, joten olen saanut nautiskella yksityisyydestä ja rauhasta viimeisen viikon verran. Ei huolta, en ole yksin kauaa, mies palaa maailmalta huomenna. Perjantaina on tiedossa kattopippalot Mandyn luona, ja ensi viikolla saan odotettuja vieraita. Cecily, amerikkalainen tyttö, sekä Jessica, australialainen ystävä, tulevat molemmat New Yorkiin samaan aikaan (sattumalta!). Tutustuin sekä Cecilyyn että Jessicaan Brasiliassa, ja edellisestä tapaamisesta on kulunut seitsemän vuotta. Tiedossa on siis iloinen jälleennäkeminen!

Täällä tulee syötyä paljon ulkona, se on oikeastaan ihan yhtä halpaa kuin kotona syöminenkin, kun tietää minne mennä. Brooklynissa on paljon ihania ravintoloita, ja ihan kulman takana on mainio Intialainen ravintola Baluchi's, jossa tulee käytyä melko usein. Sieltä voi tietysti myös tilata ruokaa kotiin kuljetuksella, kuten mistä tahansa muustakin ravintolasta New Yorkissa. Tänään nautiskelin naan-leipää, Saag Paniria, raitaa ja basmatiriisiä, kuljetus kotiovelle ja jättimäisen annoksen hinta noin 12 euroa. Nämä kaksi kuvaa ovat kyseisestä ravintolasta.
















Syksy tulee, enkä malta odottaa että lehdet vaihtavat väriä. Tässä muutamia kuvia sieltä ja täältä, kotikadulta ja Manhattanilta.