Loppuvuoden kaaosta.

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Täällä satoi eilen jotain veden ja lumen välimuotoa harmaalta taivaalta, ja pari viikkoa sitten lämpötila kipusi vielä lähes 15 asteeseen. New Yorkin talvi on kummallinen.. jos tätä voi talveksi kutsua. Säätila vaihtelee laidasta laitaan, ja vielä marraskuussa täällä oli pari niin lämmintä päivään, että takin sai jättää hyvällä omallatunnolla kotiin. Sitten on niitä päiviä kun taivaalta tulee vettä joka suunnasta ja tuuli on niin raju, ettei kaduilla meinaa päästä eteen päin. Metrotunnelit, kadut ja parhaimmillaan liiketilat ja asuntojen kellarit tulvivat. Seuraavana päivänä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sää on kuin Suomen kesä parhaimmillaan. New York on äärimmäisyyksien kaupunki, hyvässä ja pahassa.

Tämä syksy on kulunut ihan mielettömällä vauhdilla. Toistan itseäni sanomalla tämän lähes joka blogikirjoituksessa, mutta New York tuntuu olevan ihan oma aikavyöhykkeensä, jossa tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet vain mystisesti katoavat jonnekin. Ensimmäinen lukukausi alkaa nyt olla takana, vielä viimeiset final paperit ja kokeet pitäisi jaksaa tehdä valmiiksi. Kahden viikon päästä olenkin jo Suomessa. Huisia.

Täällä on ehtinyt tapahtua taas paljon. Pari viikkoa sitten vietettiin perinteistä Amerikkalaista Thanksgiving-pyhää. Minä ja Jacob matkustimme hieman toisenlaisiin maisemiin Huntsville-nimiseen pieneen kaupunkiin Alabaman osavaltioon, jossa Jacobin vanhemmat asuvat. Huntsville on.. no, sanotaanko että hyvin erilainen kuin New York. Asukkaita siellä on hieman alle 200 000, ja täällä kaupunki tunnetaan lähinnä siitä, että US Space and Rocket Center sijaitsee Huntsvillessa. Jos Amerikkalaisvanhemmat lähettävät lapsensa Avaruusleirille, Huntsville on se kaupunki jossa näitä Space Camp-leirejä järjestetään.
Sen lisäksi Alabamassa on paljon lääniä, ja..paljon aseita. Niin kuin etelä-valtioissa yleisesti.
Thanksgiving sujui oikein mukavissa merkeissä. Varsinainen pyhäpäivä oli torstai 25.marraskuuta, jolloin täällä nautitaan perinteinen Thanksgiving dinner. Jacobin äiti touhusi keittiössä koko keskiviikon, sitä seuraavan yön ja torstaipäivän ja oli vähintään yhtä stressaantunut ruoanlaitosta kuin meidän äiti jouluna.















Thanksgiving-päivän jälkeinen perjantai kulkee täällä nimellä "Black Friday". Black Friday on virallinen joulumyyntien alkamispäivä, ja monet liikkeet ja kaupat yrittävät innostaa kuluttajia törsäämään isoilla tarjouksilla ja alennuksilla. Osa liikkeistä avaa ovensa aamu kolmelta, neljältä tai viideltä, ja kauppojen ovien takana on jopa JONOJA kello viideltä aamulla. Vuosi sitten Walmart-kauppaketjun työntekijä talloutui hengiltä, kun ovien takana jonottaneet alennuksia himoavat ihmismassat tunkivat väkisin ovista kauppaan sisään. Shoppailu ja alennukset otetaan täällä vakavasti.

Tänä vuonna taloustilanne rauhoitti Black Friday-kaaosta hieman. Me menimme ostoskeskukseen Alabamassa Jacobin ja Jacobin äidin, Kathyn kanssa, ja saimme tehdä ostoksemme ihan rauhassa ja ilman suurempia tungoksia. Oli itse asiassa yllättävn mukavaa shoppailla perinteisessä ostoskeskuksessa, missä kaikki liikkeet ovat lähekkäin ja helposti löydettävissä, ja kahviloita ja ravintoloita riittää vaikka kuinka paljon. New Yorkissa shoppailu on Ihanaa (joskin minulla on siihen surullisen vähän rahaa ja aikaa), mutta se voi olla myös todella työlästä, erityisesti silloin kun pitää löytää jotain tiettyä tai ostaa useille eri ihmisille erilaisia asioita.. kuten näin joulun alla. Black Friday sujui kuitenkin oikein mukavasti, ja shoppailusaldokin oli ihan kiitettävä päivän päätteeksi. Mukaan tarttui mm. uusi, ihana, kaunis MacBook Pro, jota opettelen nyt innolla käyttämään. Blogitekstit joudun vielä kirjoittamaan vanhalla koneella, koska en vielä ole keksinyt miten saada ä- ja ö-kirjaimet Macin näppäimistöstä.. jos joku osaa neuvoa, otan mielelläni teknistä tukea vastaan!














Tässä kuvia Huntsvillen historialliselta alueelta. Nämä ns. "Colonial House"-rakennukset ovat upeita, mutta historia rakennusten takana on kaikkea muuta kuin kaunis. Ja heti talojen takapihalta alkavat puuvillapellot muistuttavat surullisemmista ajoista.


Thanksgiving -pyhän jälkeen oli aika palata takaisin arkeen. Lukukauden viimeiset viikot ovat kiireisiä sekä töissä että koulussa. Keväällä opintonsa aloittavat uudet kansainväliset opiskelijat soittavat tai sähköpostittelevat meidän toimistoon n. parikymmentä kertaa päivässä, ja kansainväliset opiskelijat jotka matkustavat Amerikan ulkopuolelle pyhien ajaksi joutuvat hakemaan meidän toimistosta allekirjoituksia matkustusasiakirjoihin, joten ruuhkaa riittää. Puhelimet soivat tauotta, ja vaikka olenkin yleensä erittäin kärsivällinen asiakaspalvelija, välillä on todettava että kansainväliset opiskelijat osaavat halutessaan olla äärimmäisen rasittavia ja hankalia. Kurssit alkavat lähestyä loppua, mikä tarkoittaa paljon kokeita ja laajoja kirjallisia tehtäviä, joiden palautuspäivät osuvat tietysti kaikki samalle viikolle. Sen lisäksi viikko sitten alkoi ilmoittautuminen kevään kursseille, ja aivan kuten Suomessa, myös täällä on parempi olla liikkeellä ajoissa jos haluaa mahtua niille suosituimmille kursseille.

Keväästä tulee erityisen kiireinen Brasilian harjoittelun takia. Kolmen kurssin lisäksi opiskelen keväällä Portugalia 1-2 kertaa viikossa, ja kaikkien kesäohjelmaan osallistuvien täytyy kevään aikana osallistua myös ns. Field Program Seminar kurssille, joka on non credit- ja non tuition-opintojakso, jonka tarkoitus on valmentaa opiskelijoita kansainvälistä vaihtoa varten. Osa tapaamisista on kaikille IFP-opiskelijoille kohdemaasta huolimatta, ja osa on vain oman maan porukalle, jolloin tarkoituksena on tutustua kohdemaan kulttuuriin, ruokaan, musiikkiin, historiaan, kieleen sekä tuleviin harjoittelupaikkoihin. Kevään kurssien valitseminen oli todella hankalaa sillä kiinnostavia kursseja olisi ollut vaikka kuinka paljon. Meidän tutkinto on 42 opintopistettä, mutta opiskelijat voivat tietysti suorittaa enemmän opintopisteitä halutessaan. Itse ilmoittautuisin mielelläni vaikka kuinka monelle ylimääräiselle kurssille, mutta koska yksi credit maksaa 1175 dollaria, ja kolmen creditin kurssin hinnaksi tulee näin ollen n. 3500 dollaria, en todennäköisesti tule suorittamaan ylimääräisiä kursseja..ellei lottovoitto osu kohdalle.

Valitsin keväälle hieman erilaisia kursseja kuin nämä syksyn kurssit. CDE, eli Comparative Development Experience, on yksi pakollisista peruskursseista, jonka tarkoitus on tarkastella kehitystä ja sen määritelmiä, eri tapoja mitata eri maiden kehitystasoa, toiset maat kehittyvät nopeammin kuin toiset, sekä miettiä vapaan markkinatalouden ja kapitalismin vaikutuksia erityisesti kehitysmaihin. Human Rights and Media -kurssi tarkastelee median roolia ihmisoikeuksiin liittyvässä keskustelussa sekä tutkii median tapaa käsitellä esimerkiksi ihmisoikeusaktivismia ja ihmisoikeusloukkauksia eri puolilla maailmaa. Kolmas kurssi on nimeltään Reading and Making Documentary. Kurssilla opetellaan tekemään 3-7 minuutin lyhytdokumentti! Valitsin kyseisen kurssin erityisesti tulevan Brasilian harjoittelun takia, koska Brasilian vaihto-ohjelman teema on "Youth and Media", ja valokuvaus- ja videoprojektit ovat erittäin suosittuja tapoja osallistaa lapsia ja nuoria mukaan eri järjestöjen toimintaan.

Kevät tulee olemaan täynnä muutoksia. Sain aikaisemmin tällä viikolla uuden työtarjouksen, josta en vain voinut kieltäytyä. Olen kevään aikana tehnyt vapaaehtoistöitä www.equityforchildren.org nimiselle "järjestölle", jota pääasiassa pyörittää yksi koulumme professoreista. Equity for Children on websivusto, jonka tarkoituksena on toimia lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyvän tiedon datapankkina. Equity for Children sivusto kerää tutkimustietoa, julkaisuja, artikkeleita, haastatteluja, valokuvia ja videoita liittyen lapsiin eri puolilla maailmaa. Tarkoitus on myös kannustaa erityisesti meidän koulun opiskelijoita lähettämään omia kirjallisia töitään, valokuvia ja videoita Equity-sivustolle, ja tarjota näin opiskelijoille väylä tulla julkaistuksi. Tulen tammikuusta alkaen toimimaan Equity for Children -sivuston web administrator-tehtävissä, eli vastaamaan verkkosivujen ylläpidosta, päivittämisestä ja uuden tiedon lisäämisestä sivuille. Voin tietysti myös julkaista omia tekstejäni, jotka liittyvät lapsiin ja lasten oikeuksiin. Olen työstä todella innoissani, sillä se liittyy omaan alaani ja vielä lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun. Työaika on myös joustava, teen töitä keskimäärin 20h viikossa, mutta voin tehdä tunnit sisään miten haluan, esimerkiksi 30h yhdellä viikolla ja vain 10h seuraavalla. Minulla ei siis ole varsinaisia kiinteitä työaikoja, mikä helpottaa muun elämän aikatauluttamista huomattavasti.

Paljon on siis ehtinyt tapahtua. Mistä johtuen blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.. yritän parhaani kunnostautua blogin kirjoittamisen kanssa. Ah, olen myös lupautunut kirjoittamaan säännöllistä blogia kerran viikossa International Affairs-koulutusohjelman viralliselle opiskelijalehdelle. Contexts-lehti julkaistaan kerran vuodessa, mutta ensi vuonna tarkoitus on julkaista laajat nettisivut, joihin bloggaaminen liittyy. Tästä kerron enemmän myöhemmin, kun asia on ajankohtaisempi ja selkeämpi :)

Kunhan saan nämä viimeisten viikkojen kiireet alta pois, tarkoitus on siirtyä kirjoittamaan enemmän Amerikkalaisesta kulttuurista, yksityiskohdista, pienistä asioista jotka ihastuttavat tai ärsyttävät, ihanista pikku kahviloista ja kamalista amerikkalaisista asiakaspalvelijoista, kauniista pienistä puistoista ja New Yorkin metron kissan kokoisista rotista. New York on äärimmäisyyksien kaupunki, hyvässä ja pahassa - ja kerrottavaa kyllä riittää.

Niin se aika rientää.

Jälleen on muutama viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Aika kuluu täällä siivillä, hetkittäin hieman liiankin nopeasti. Nyt on lauantai-ilta, kello on kaksitoista yöllä, ja olen todella tyytyväinen siitä että istun omalla kotisohvalla iso teekuppi kädessä. Joka päivälle, illalle ja yölle riittäisi vaikka kuinka paljon kiinnostavaa ja hauskaa tekemistä, mutta joskus on vain sanottava ei ihan oman parhaan vuoksi. Rauhalliset hetket ovat täällä vähissä, mutta välillä on vain pakko muistaa rentoutua ja unohtaa kaupungin kiire ja elämä hetkeksi. Jacob lähti tänään reissulle Nepaliin ja Intiaan, joten saan nauttia rauhallisesta koti-illasta ihan itsekseni, mikä on oikeastaan ihan mukavaa.

Halloween tuli ja meni, ja mukavasti menikin. Tämä kaupunki muuttuu aivan toisenlaiseksi kaupungiksi Pyhäinpäivänä. New York on monien mielestä varsin tyly, kiireinen ja kylmä kaupunki, joka ehkä osittain onkin totta. Halloweenina ihmiset muuttuvat. Kaikki ovat hyvällä tuulella, tuntemattomat hymyilevät toisilleen, kaikki juttelevat ja ottavat valokuvia. Metrolla matkustaminen on halloweenina hauska ja hyväntuulinen kokemus, ja halloween-asut ovat tietysti mahtavia. Meidän halloween kului kaksissa kotibileissä Harlemissa, ensin Jacobin ystävien Sarahin ja Willin kotona, ja sen jälkeen koulukaverini luona upeassa loft-asunnossa vanhassa sanomalehtitehtaassa. Itse jatkoin matkaa vielä Harlemista Brooklyniin, Williamsburgiin vanhassa tehtaassa järjestettyihin pippaloihin.






















Halloweenin jälkeen piti kuitenkin palata takaisin arkeen. Mid term aika on ohi, toistaiseksi, joskin kohta alkaa final paper-kausi. Tajusin juuri eilen, että olen Suomessa kuuden viikon kuluttua - mikä tarkoittaa sitä, että kuuden viikon kuluttua myös syyslukukausi on ohi. Toistaiseksi arvosanat ovat olleet hyviä, mutta on niiden eteen tehty työtäkin. Vieläkin tulee niitä hetkiä, kun ihmettelen mitä ajattelin kun päätin tulla tänne opiskelemaan, mutta suurimman osan ajasta koen kuitenkin olevani täysin oikeassa paikassa ja opiskelemassa alaa jolla haluan työskennellä. Saimme myös viikko sitten tietää IFP, eli International Field Program -osallistujat. Vaihto-ohjelmaan haetaan melko samalla tavalla kuin Suomessakin, kirjoitetaan essee/motivaatiokirje ja CV, ja koska tänä syksynä meitä uusia opiskelijoita oli kaksi kertaa enemmän kuin aikaisempina vuosina, myös IFP-hakemuksia tuli tuplamäärä. Se tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa osa hakijoista ei päässyt mihinkään vaihto-ohjelmaan, toisin kuin aikaisempina vuosina. Suosituimmat kohteet olivat tällä kertaa Brasilia, Nepal ja Kosovo, joihin hakemuksia tuli kaksi kertaa yhtä paljon kuin ko. maissa on vaihtopaikkoja. Onneksi yksi Brasilian paikoista on varattu minulle :) Ensi kesä kuluu siis Rio de Janeirossa 18 muun opiskelijan kanssa! Nyt alkaa siis vimmattu portugalin treenaaminen ja matkaan valmistautuminen. Kevätlukukausi tulee olemaan kaikille IFP-ohjelmiin osallistuville erittäin kiireistä aikaa, koska kolmen peruskurssin lisäksi osallistumme IFP-seminaariin joka kestää koko kevätlukukauden, 1-2 tapaamista viikossa, jonka lisäksi opiskelen portugalia kevään ajan. Brasilian harjoittelupaikat keskittyvät vahvasti nuoriso ja media- teeman ympärille, jonka vuoksi kaikki Brasiliaan lähtevät valitsevat yhdeksi kevään kurssiksi Human Rights and Media-nimisen opintojakson. Sen lisäksi valitsen mahdollisesti Reading and Making Documentary-kurssin, jolla opetellaan lyhytdokumenttien tekoa. Kevään kursseille ilmoittaudutaan viikon päästä, joten päätökset täytyy tehdä pian, ja mielenkiintoisia kursseja olisi vaikka kuinka paljon. Genocide in the Modern Era, Narratives and Memories of War, Africa and Globalization, Peace Building and Development, Art and Politics, Education and International Development.. ja tässä on vain murto-osa kaikista tarjotuista kursseista. Sen lisäksi voimme myös valita kursseja muista New Schoolin "osastoista",joten kurssitarjonta on kyllä varsin kattava. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä, joten ei auta muu kuin yrittää valita ne omat kurssit jotenkin. Onneksi professoreilta saa tässä asiassa neuvoja ja vinkkejä.

Syksy on saapunut ja sää viilenee kovaa vauhtia. Lunta ei täällä vielä ole näkynyt, eikä varmaan näykään ennen joulukuuta. Lehdet ovat kauniin keltaisia, ja aurinko jaksaa paistaa lähes joka päivä. New Yorkissa on paljon kauniita puistoja, naapurustoja ja katuja, ja saan ajan kulumaan helposti vain kävelemällä ympäriinsä. En usko että New Yorkiin voi koskaan kyllästyä, ja täältä löytyy aina jotakin uutta, erilaista ja ihmeellistä.

























On aina mukavaa saada vierailijoita Suomesta (tai muualta), koska silloin tulee nähtyä ja tehtyä asioita, joita ei muuten tee. Täällä jää niin helposti kiinni arkeen ja kiireeseen, että välillä New Yorkista nauttiminen unohtuu. New Yorkissa voi tehdä ja nähdä paljon myös pienellä rahalla, tai jopa ilmaiseksi. Moniin museoihin on opiskelijoille ilmainen sisäänpääsy, ja kaduilla käveleminen ei ainakaan toistaiseksi maksa mitään. Haluan ehdottomasti reissata muuallakin Amerikassa, koska tiedän että New York on hyvin erilainen kuin muu Amerikka. Kiitospäivänä on reissu tiedossa, määränpäänä Huntsville, Alabama...Noh. Matka kuin matka, eikö niin..? Ja onhan se erilaista kuin arki New Yorkissa.

Ja joulukuussa onkin edessä reissu Suomeen! En malta odottaa. On iso ikävä kaikkia.. perhettä, ystäviä, elukoita. Ja ruokia. Sain viimeisiltä suomalaisvierailtamme ruisleipää, ja tuhosin ison leipäpussin parissa päivässä. Seuraava vieras voisi tuoda piimää tullessaan. Myös suomalainen tumma suklaa kelpaa, samoin rekordeling-siideri.
Olen ollut huono postikorttien lähettäjä, mutta parannan tapani sen asian suhteen! Kaikki kortteja halajavat voivat siis pistää osoitteitaan tänne päin. On ihanaa saada kortteja ja kirjeitä Suomesta, joten lähetelkää niitä tänne päin jos ehditte!















Huomenna on sunnuntai, ja tarkoituksena on viettää päivä Brooklynissa suomalaisen ystäväni Annin kanssa. Anni muutti tänne pari viikkoa sitten ja työskentelee nyt YK:lle. Olimme samaan aikaan Plan Suomella töissä. Kävimme Annin ja Jacobin kanssa perjantaina syömässä ihanassa Brasilialaisessa ravintolassa. New Yorkista löytyy ruokaa jokaisesta maailman kolkasta, tänään nautiskelin ystävien kanssa all you can eat-sushi tarjoilusta! Suomalaista ravintolaa täällä ei ilmeisesti ole, Scandinavian/Nordic-tyylisiä kylläkin. Eniten on kuitenkin ikävä äidin ruokia ja isän grillaamia pihvejä.. mutta kohtahan niitä saa!

Nyt ollaan jo reippaasti sunnuntain puolella täälläkin.
Isä, superhyperhyvää isänpäivää. Olet ajatuksissa, ja on ihan hirmuinen ikävä. Kaikilla ei olekaan maailman parasta isää, mutta minullapa on.

Syksy.

Vaikka inhottava flunssa on iskenyt, olo on silti parempi kuin viikko sitten. Sain jotenkin kaiken tarvittavan tehtyä, ja vielä ajallaan. En tosin ole saanut esseitäni vielä takaisin, joten en tiedä kuinka hyvin tai huonosti lopulta suoriuduin, mutta ainakin kaikki on nyt tehty ja toistaiseksi olen pysynyt tahdissa mukana.. joten kuten.

Sateinen, tuulinen ja kolea syksy on saapunut ihan huomaamatta, ja sen mukana flunssakausi. Täällä flunssarokote on huomattavasti isompi keskustelunaihe kuin Suomessa, ja se jakaa ihmiset kahteen ryhmään. On niitä ihmisiä, jotka ottavat flunssarokotteen joka vuosi heti, kun se ilmestyy apteekkeihin. Sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat usein kaikkia rokotteita vastaan, eivätkä missään nimessä suostu ottamaan flunssarokotetta. Nyt puhun siis siitä ihan tavallisesta flunssasta, en H1N1-rokotteesta.
Opiskelijoille flunssarokote maksaa 10 dollaria yliopiston terveysklinikalla, joten rahan takia rokotetta ei tarvitse jättää väliin. Itse en sitä ole vielä ottanut, pääasiassa sen takia että Suomessa en koskaan ole edes harkinnut flunssarokotteen ottamista (en edes tiedä onko sitä tarjolla muille kuin riskiryhmille..?). Nyt niiskutan, köhin ja aivastelen kotisohvalla, joten kenties ensi viikolla pitäisi marssia klinikalle ottamaan rokote, jotta loppusyksy sujuisi ilman flunssaa. Sairastaminen on rasittavaa, eikä siihen oikeasti olisi täällä aikaa.

Rokotteet ovat täällä kaiken kaikkiaan isompi keskustelunaihe kuin Suomessa, sillä monet ihmiset päättävät olla rokottamatta lapsiaan sivuoireiden pelossa. Useat uskovat, että flunssarokotteesta automaattisesti saa flunssan, koska joku kertoi ottaneensa rokotteen ja saaneensa flunssan sen seurauksena. Amerikassa on myös suuri rintama ihmisiä jotka uskovat, että lapsille annettavat rokotteet aiheuttavat autismia, minkä vuoksi koko ajan kasvava joukko vanhempia päättää olla rokottamatta lapsiaan esimerkiksi sikotautia, tuhkarokkoa ja vihurirokkoa vastaan. Keskustelu pyörii yksilön oikeuksien ja suuremman hyvän välillä - onko vanhemmalla oikeus kieltäytyä rokottamasta lastaan, vaikka lapsien rokottamatta jättäminen asettaa myös rokotetut lapset vaaraan? Lääkeyhtiöt tuovat jatkuvasti julkisuuteen uusia tutkimuksia jotka osoittavat, että rokotteiden ja autismin välillä ei ole minkäänlaista tieteellisesti todistettavaa yhteyttä, mutta rokotteita vastustavien joukko kasvaa koko ajan. Sillä välin, minä ajattelin mennä ottamaan sekä flunssarokotteen että H1N1-rokotteen heti kun se on tarjolla. Vaikka itse uskon, että lapsen rokottaminen on se ainoa oikea vaihtoehto eikä asiassa ole mitään epäselvää, täytyy kuitenkin muistaa että vanhemmat, jotka valitsevat olla rokottamatta lapsiaan uskovat tomivansa lapsensa parhaaksi. Tämäkään asia ei siis ole täysin mustavalkoinen.

Noh, se rokotteista. Tämä viikko oli ihana, koska kaksi vanhaa vaihtariystävää sattuivat olemaan New Yorkissa samaan aikana. Jessica on Australiasta, ja oli Brasiliassa samassa rotaryklubissa kuin minä, joten olimme Brasiliassa hyvin läheisiä. Cecily on amerikkalainen tyttö joka asuu nyt Coloradossa. Cecily saapui New Yorkiin viime viikon perjantaina, ja Jess lauantaina. Emme ole tavanneet seitsemään vuoteen, joten oli mahtavaa tavata tytöt näin monien vuosien jälkeen ja huomata, kuinka yhdessä oleminen oli aivan yhtä luonnollista ja helppoa kuin seitsemän vuotta sitten. Kävimme syömässä Brasilialaisessa ravintolassa Manhattanilla, vietimme päivän MoMassa ja kävimme läpi viimeisten seitsemän vuoden kuulumiset :) Jess työskentelee Republic of Everyone -nimisessä PR firmassa, joka auttaa erilaisia yhtiöitä kestävän kehityksen mukaisen toiminnan ylläpitämisessä ja vihreiden arvojen kehittämisessä, ja Cecily on opiskellut molekyylibiologiaa (!!) ja suunnittelee hankkivansa itselleen jossain vaiheessa PhD-tutkinnon.
New Yorkissa asuminen tuo monet ympäri maailmaa asuvat ihmiset lähemmäksi ja mahdollistaa ihanat jälleennäkemiset, joiden toteuttaminen on aikaisemmin ollut joko liian kallista tai liian aikaa vievää. Nyt suunnitelmiin kuuluu tietysti reissu Coloradon kauniisiin vuoristomaisemiin sekä Australian aurinkoon..

Varasin lennot Suomeen jouluksi, ja se tuntui ihanalta. Viihdyn täällä todella hyvin, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, New York on mahtava ja opiskelu on haastavaa mutta samalla todella inspiroivaa ja innostavaa, mutta kotiin on silti aina ihana palata. New York on myös todella kiireinen ja kaoottinen, ja kun ajattelen että muutamien viikkojen päästä voin maata kotisohvalla oma kissa kainalossa ja syödä äidin ihania ruokia, en malta odottaa kotiin paluuta. Tietysti on myös hirveä ikävä kaikkia ystäviä siellä, enkä malta odottaa että pääsen viettämään aikaa rakkaiden kanssa. Suomen päässä odottaa myös muutama pikkumies ja pikkunainen, jotka tuntuvat kuvista päätellen kasvavan aivan kauheaa vauhtia!

Pikkusiskoni Jenni on parasta aikaa totuttelemassa Filippiinien kulttuuriin ja ilmastoon. Jenni matkusti Filippiineille kolmeksi kuukaudeksi suorittamaan yhden toimintaterapeutin opintoihin kuuluvista työharjoittelujaksoista paikalliseen lastenkotiin. Tästä johtuen en näe Jenniä jouluna, mikä on inhottavaa, mutta samalla olen siskostani kovin ylpeä, sillä tuollaiselle reissulle lähteminen ei ole mikään helppo homma. Nyt ehkä jollain tasolla ymmärrän, miltä vanhemmistani on tuntunut kun olen päättänyt suunnata reissuni maihin kuten Brasilia ja Kenia. Huomaan itse toivovani, että Jenni olisi lähtenyt työharjoitteluun vaikka Ruotsiin, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia tulvista, kidnappauksista ja kapinallisryhmistä. Siitä huolimatta olen kuitenkin ennen kaikkea iloinen ja ylpeä isosisko, koska tiedän, että Jenniä odottaa upea ja ikimuistoinen kokemus joka on varmasti kaikkien haasteiden arvoinen.
Pikkusisko Lauran pääsen onneksi näkemään jouluna. Ikävä on jo iso. Laura, perheen tuleva korisuunnittelija, oli meistä kolmesta ainoa joka Tiirismaan kuvataidelinjan jälkeen päätti jatkaa taiteilijan uraa, ja onneksi niin, koska Laura on todella lahjakas. Laura opiskelee korusuunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa, joten parin vuoden päästä voitte tilata kaikki korunne Lauralta. Minä ainakin tilaan, ja tietysti isosisko-alennuksella! Laura, olet ihana, vahva ja niin kovin rakas. On iso ikävä, ja pian nähdään.

Jacob lähti tänään viikon reissulle Nicaraguaan, joten nautiskelen omasta rauhasta kotosalla. Illemmalla olisi tiedossa juhlat opiskelutoverin kotona, ja onneksi flunssa tuntuu hellittäneen sen verran, että ei tarvitse jättää juhlia väliin. Halloween on viikon päästä, ja sitä ennen pitäisi keksiä asu ja hankkia se jostain.. ensimmäiset kurpitsat ilmestyivät talojen rappusille jo noin neljä viikkoa sitten. Halloween on täällä iso asia, ja valmistelut aloitetaan todella aikaisin. Nyt pitäisi saada puku hankittua pian, sillä pari päivää ennen halloweenia jonot pukuliikkeisiin alkavat kiertää kortteleita.. ei siis kannata jättää puvun hankkimista viimeiseen iltaan!

Laittakaahan terveisiä tänne, sillä haluan tietää mitä sinne puolelle maailmaa kuuluu! Opettelen yhä pysyttelemään New Yorkin tahdissa mukana, mutta tunnen oloni koko ajan kotoisammaksi ja paremmaksi. Oman paikan löytäminen vie aikaa, mutta pääasia on yrittää nauttia matkasta ja olla huolehtimatta liikaa määränpään saavuttamisesta.