Loppuvuoden kaaosta.

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Täällä satoi eilen jotain veden ja lumen välimuotoa harmaalta taivaalta, ja pari viikkoa sitten lämpötila kipusi vielä lähes 15 asteeseen. New Yorkin talvi on kummallinen.. jos tätä voi talveksi kutsua. Säätila vaihtelee laidasta laitaan, ja vielä marraskuussa täällä oli pari niin lämmintä päivään, että takin sai jättää hyvällä omallatunnolla kotiin. Sitten on niitä päiviä kun taivaalta tulee vettä joka suunnasta ja tuuli on niin raju, ettei kaduilla meinaa päästä eteen päin. Metrotunnelit, kadut ja parhaimmillaan liiketilat ja asuntojen kellarit tulvivat. Seuraavana päivänä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sää on kuin Suomen kesä parhaimmillaan. New York on äärimmäisyyksien kaupunki, hyvässä ja pahassa.

Tämä syksy on kulunut ihan mielettömällä vauhdilla. Toistan itseäni sanomalla tämän lähes joka blogikirjoituksessa, mutta New York tuntuu olevan ihan oma aikavyöhykkeensä, jossa tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet vain mystisesti katoavat jonnekin. Ensimmäinen lukukausi alkaa nyt olla takana, vielä viimeiset final paperit ja kokeet pitäisi jaksaa tehdä valmiiksi. Kahden viikon päästä olenkin jo Suomessa. Huisia.

Täällä on ehtinyt tapahtua taas paljon. Pari viikkoa sitten vietettiin perinteistä Amerikkalaista Thanksgiving-pyhää. Minä ja Jacob matkustimme hieman toisenlaisiin maisemiin Huntsville-nimiseen pieneen kaupunkiin Alabaman osavaltioon, jossa Jacobin vanhemmat asuvat. Huntsville on.. no, sanotaanko että hyvin erilainen kuin New York. Asukkaita siellä on hieman alle 200 000, ja täällä kaupunki tunnetaan lähinnä siitä, että US Space and Rocket Center sijaitsee Huntsvillessa. Jos Amerikkalaisvanhemmat lähettävät lapsensa Avaruusleirille, Huntsville on se kaupunki jossa näitä Space Camp-leirejä järjestetään.
Sen lisäksi Alabamassa on paljon lääniä, ja..paljon aseita. Niin kuin etelä-valtioissa yleisesti.
Thanksgiving sujui oikein mukavissa merkeissä. Varsinainen pyhäpäivä oli torstai 25.marraskuuta, jolloin täällä nautitaan perinteinen Thanksgiving dinner. Jacobin äiti touhusi keittiössä koko keskiviikon, sitä seuraavan yön ja torstaipäivän ja oli vähintään yhtä stressaantunut ruoanlaitosta kuin meidän äiti jouluna.















Thanksgiving-päivän jälkeinen perjantai kulkee täällä nimellä "Black Friday". Black Friday on virallinen joulumyyntien alkamispäivä, ja monet liikkeet ja kaupat yrittävät innostaa kuluttajia törsäämään isoilla tarjouksilla ja alennuksilla. Osa liikkeistä avaa ovensa aamu kolmelta, neljältä tai viideltä, ja kauppojen ovien takana on jopa JONOJA kello viideltä aamulla. Vuosi sitten Walmart-kauppaketjun työntekijä talloutui hengiltä, kun ovien takana jonottaneet alennuksia himoavat ihmismassat tunkivat väkisin ovista kauppaan sisään. Shoppailu ja alennukset otetaan täällä vakavasti.

Tänä vuonna taloustilanne rauhoitti Black Friday-kaaosta hieman. Me menimme ostoskeskukseen Alabamassa Jacobin ja Jacobin äidin, Kathyn kanssa, ja saimme tehdä ostoksemme ihan rauhassa ja ilman suurempia tungoksia. Oli itse asiassa yllättävn mukavaa shoppailla perinteisessä ostoskeskuksessa, missä kaikki liikkeet ovat lähekkäin ja helposti löydettävissä, ja kahviloita ja ravintoloita riittää vaikka kuinka paljon. New Yorkissa shoppailu on Ihanaa (joskin minulla on siihen surullisen vähän rahaa ja aikaa), mutta se voi olla myös todella työlästä, erityisesti silloin kun pitää löytää jotain tiettyä tai ostaa useille eri ihmisille erilaisia asioita.. kuten näin joulun alla. Black Friday sujui kuitenkin oikein mukavasti, ja shoppailusaldokin oli ihan kiitettävä päivän päätteeksi. Mukaan tarttui mm. uusi, ihana, kaunis MacBook Pro, jota opettelen nyt innolla käyttämään. Blogitekstit joudun vielä kirjoittamaan vanhalla koneella, koska en vielä ole keksinyt miten saada ä- ja ö-kirjaimet Macin näppäimistöstä.. jos joku osaa neuvoa, otan mielelläni teknistä tukea vastaan!














Tässä kuvia Huntsvillen historialliselta alueelta. Nämä ns. "Colonial House"-rakennukset ovat upeita, mutta historia rakennusten takana on kaikkea muuta kuin kaunis. Ja heti talojen takapihalta alkavat puuvillapellot muistuttavat surullisemmista ajoista.


Thanksgiving -pyhän jälkeen oli aika palata takaisin arkeen. Lukukauden viimeiset viikot ovat kiireisiä sekä töissä että koulussa. Keväällä opintonsa aloittavat uudet kansainväliset opiskelijat soittavat tai sähköpostittelevat meidän toimistoon n. parikymmentä kertaa päivässä, ja kansainväliset opiskelijat jotka matkustavat Amerikan ulkopuolelle pyhien ajaksi joutuvat hakemaan meidän toimistosta allekirjoituksia matkustusasiakirjoihin, joten ruuhkaa riittää. Puhelimet soivat tauotta, ja vaikka olenkin yleensä erittäin kärsivällinen asiakaspalvelija, välillä on todettava että kansainväliset opiskelijat osaavat halutessaan olla äärimmäisen rasittavia ja hankalia. Kurssit alkavat lähestyä loppua, mikä tarkoittaa paljon kokeita ja laajoja kirjallisia tehtäviä, joiden palautuspäivät osuvat tietysti kaikki samalle viikolle. Sen lisäksi viikko sitten alkoi ilmoittautuminen kevään kursseille, ja aivan kuten Suomessa, myös täällä on parempi olla liikkeellä ajoissa jos haluaa mahtua niille suosituimmille kursseille.

Keväästä tulee erityisen kiireinen Brasilian harjoittelun takia. Kolmen kurssin lisäksi opiskelen keväällä Portugalia 1-2 kertaa viikossa, ja kaikkien kesäohjelmaan osallistuvien täytyy kevään aikana osallistua myös ns. Field Program Seminar kurssille, joka on non credit- ja non tuition-opintojakso, jonka tarkoitus on valmentaa opiskelijoita kansainvälistä vaihtoa varten. Osa tapaamisista on kaikille IFP-opiskelijoille kohdemaasta huolimatta, ja osa on vain oman maan porukalle, jolloin tarkoituksena on tutustua kohdemaan kulttuuriin, ruokaan, musiikkiin, historiaan, kieleen sekä tuleviin harjoittelupaikkoihin. Kevään kurssien valitseminen oli todella hankalaa sillä kiinnostavia kursseja olisi ollut vaikka kuinka paljon. Meidän tutkinto on 42 opintopistettä, mutta opiskelijat voivat tietysti suorittaa enemmän opintopisteitä halutessaan. Itse ilmoittautuisin mielelläni vaikka kuinka monelle ylimääräiselle kurssille, mutta koska yksi credit maksaa 1175 dollaria, ja kolmen creditin kurssin hinnaksi tulee näin ollen n. 3500 dollaria, en todennäköisesti tule suorittamaan ylimääräisiä kursseja..ellei lottovoitto osu kohdalle.

Valitsin keväälle hieman erilaisia kursseja kuin nämä syksyn kurssit. CDE, eli Comparative Development Experience, on yksi pakollisista peruskursseista, jonka tarkoitus on tarkastella kehitystä ja sen määritelmiä, eri tapoja mitata eri maiden kehitystasoa, toiset maat kehittyvät nopeammin kuin toiset, sekä miettiä vapaan markkinatalouden ja kapitalismin vaikutuksia erityisesti kehitysmaihin. Human Rights and Media -kurssi tarkastelee median roolia ihmisoikeuksiin liittyvässä keskustelussa sekä tutkii median tapaa käsitellä esimerkiksi ihmisoikeusaktivismia ja ihmisoikeusloukkauksia eri puolilla maailmaa. Kolmas kurssi on nimeltään Reading and Making Documentary. Kurssilla opetellaan tekemään 3-7 minuutin lyhytdokumentti! Valitsin kyseisen kurssin erityisesti tulevan Brasilian harjoittelun takia, koska Brasilian vaihto-ohjelman teema on "Youth and Media", ja valokuvaus- ja videoprojektit ovat erittäin suosittuja tapoja osallistaa lapsia ja nuoria mukaan eri järjestöjen toimintaan.

Kevät tulee olemaan täynnä muutoksia. Sain aikaisemmin tällä viikolla uuden työtarjouksen, josta en vain voinut kieltäytyä. Olen kevään aikana tehnyt vapaaehtoistöitä www.equityforchildren.org nimiselle "järjestölle", jota pääasiassa pyörittää yksi koulumme professoreista. Equity for Children on websivusto, jonka tarkoituksena on toimia lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyvän tiedon datapankkina. Equity for Children sivusto kerää tutkimustietoa, julkaisuja, artikkeleita, haastatteluja, valokuvia ja videoita liittyen lapsiin eri puolilla maailmaa. Tarkoitus on myös kannustaa erityisesti meidän koulun opiskelijoita lähettämään omia kirjallisia töitään, valokuvia ja videoita Equity-sivustolle, ja tarjota näin opiskelijoille väylä tulla julkaistuksi. Tulen tammikuusta alkaen toimimaan Equity for Children -sivuston web administrator-tehtävissä, eli vastaamaan verkkosivujen ylläpidosta, päivittämisestä ja uuden tiedon lisäämisestä sivuille. Voin tietysti myös julkaista omia tekstejäni, jotka liittyvät lapsiin ja lasten oikeuksiin. Olen työstä todella innoissani, sillä se liittyy omaan alaani ja vielä lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun. Työaika on myös joustava, teen töitä keskimäärin 20h viikossa, mutta voin tehdä tunnit sisään miten haluan, esimerkiksi 30h yhdellä viikolla ja vain 10h seuraavalla. Minulla ei siis ole varsinaisia kiinteitä työaikoja, mikä helpottaa muun elämän aikatauluttamista huomattavasti.

Paljon on siis ehtinyt tapahtua. Mistä johtuen blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.. yritän parhaani kunnostautua blogin kirjoittamisen kanssa. Ah, olen myös lupautunut kirjoittamaan säännöllistä blogia kerran viikossa International Affairs-koulutusohjelman viralliselle opiskelijalehdelle. Contexts-lehti julkaistaan kerran vuodessa, mutta ensi vuonna tarkoitus on julkaista laajat nettisivut, joihin bloggaaminen liittyy. Tästä kerron enemmän myöhemmin, kun asia on ajankohtaisempi ja selkeämpi :)

Kunhan saan nämä viimeisten viikkojen kiireet alta pois, tarkoitus on siirtyä kirjoittamaan enemmän Amerikkalaisesta kulttuurista, yksityiskohdista, pienistä asioista jotka ihastuttavat tai ärsyttävät, ihanista pikku kahviloista ja kamalista amerikkalaisista asiakaspalvelijoista, kauniista pienistä puistoista ja New Yorkin metron kissan kokoisista rotista. New York on äärimmäisyyksien kaupunki, hyvässä ja pahassa - ja kerrottavaa kyllä riittää.