"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä", sanoi Pikku-Myy.

Niin se on. Kukapa sitä jaksaisi pysyä samassa maassa kovin kauaa. Olen tällä hetkellä Pohjois-Carolinassa, Charlotten lentokentällä, matkalla kohti Rio de Janeiroa. Matkalaukussa bikinit ja aurinkorasvaa, kädessä Corona. Ensimmäistä kertaa kuukausiin tunnen oloni kaikin puolin rentoutuneeksi ja rauhalliseksi.

Onpa ollut aikamoinen kevät. Kurssit ovat olleet todella haastavia, ja koulun eteen on saanut todella tehdä töitä. Suosikkikurssini tällä lukukaudella oli ehdottomasti "Reading and Making Documentary", kurssi jolla opeteltiin tekemään lyhytdokumentti. Opettelimme ammattitasoisen videokameran käyttöä sekä editoinnin perusteet Final Cut Pro-nimisellä Macin editointiohjelmalla. Oma dokumenttini liittyi Lasten Oikeuksien Sopimukseen. Kävin Bronxissa sijaitsevalla yläasteella vierailemassa kahdessa eri luokassa ja pidin molemmille luokille perusoppitunnin lasten oikeuksista, lasten oikeuksien sopimuksesta ja allekirjoittamis- sekä ratifiointiprosessista. Sen jälkeen palasin luokkiin parin viikon päästä haastattelemaan nuoria videokameran kanssa. Haastattelemani nuoret olivat 13-14 vuotiaita, ja äärettömän fiksuja ja ajattelevaisia, ja pidän itse lopputuloksesta kovasti. Kommentit ja mielipiteet ovat tervetulleita!



Koulun lisäksi työni Equity for Children järjestön kanssa on pitänyt minut todella kiireisenä viimeisten kuukausien aikana. Järjestimme yhteistyössä UNICEFin kanssa kolmipäiväisen konferenssin huhtikuun 26-28, joka oli todella raskasta ja aikaa vievää touhua, mutta lopulta tapahtuma oli erittäin onnistunut ja taisi ylittää kaikkien odotukset. Osallistujia oli kaikkina kolmena paivänä 200 tai enemmän, ja konferenssisalista meinasi tila loppua kesken. Kiinnostuneet voivat lukea uutisia ja konferenssissa esiteltyjä tutkimuksia ja projekteja sekä katsoa haastatteluvideoita (jotka minä tein!) www.equityforchildren.org sivustolla.

Seuraava seikkailu odottaa Brasiliassa. Saavun Rio de Janeiron lentokentälle huomenna aamu yhdeksän maissa paikallista aikaa, ja suuntaan sieltä Girl from Ipanema nimiseen hostelliin, jossa vietän jo Riossa olevien opiskelutovereiden kanssa ensimmäisen viikon. Tarkoituksena olisi löytää kalustettu asunto vuokralle kesä- ja heinäkuun ajaksi mahdollisimman pian. Harjoittelujaksomme alkaa virallisesti 1. kesäkuuta, joten tämä ensimmäinen viikko on aikaa rauhassa asettua, tutustua paikkoihin ja nauttia Rion ihanista maisemista.

Meitä GPIA-ohjelman opiskelijoita on Riossa tänä kesänä 17. Suurimmalla osalla on kaksi erillistä harjoittelupaikkaa, joista toisessa olemme kaksi päivää viikosta ja toisessa kolme. Suurin osa harjoitteluista liittyy enemmän teemaan "Youth and Media". Itse tulen touhuamaan osan ajastani paikallisten lasten ja nuorten kanssa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen parissa. Tarkoituksena on opettaa ryhmälle nuoria lasten oikeuksien sopimuksen sisältö ja saada lapset ja nuoret ajattelemaan omia oikeuksiaan, niiden toteutumista Riossa sekä laajemmin Brasiliassa, ja oppituntien ohella rakentaa portugalinkielinen nettisivusto aiheesta. Nuorille annetaan pienet ja kätevät Flip-HD videokamerat, ja rymissä heidän on tarkoitus kuvata videoita liittyen lasten oikeuksiin näiden lasten ja nuorten omassa elämässä ja yhteisössä. Videot menevät nettisivustolle nuorten omien blogien ja kirjoitusten ohella, ja sivulle laitetaan myös perustietoa Lasten oikeuksista, sekä mahdollisesti oppituntimalleja muille kasvattajille, kouluttajille ja opettajille. Työtä tässä projektissa riittää, sillä aikaa Riossa on vain 8 viikkoa - mutta olen innoissani ja uskon että kokemus tulee olemaan kaikille mahtava!

Tämän lisäksi työskentelen mahdollisesti paikallisessa katulasten keskuksessa ja olen mukana lasten oikeuksien kartoittamisprojektissa, josta kirjoittelen lisää myöhemmin. Yksi Rion tämän kesän projekteista tapahtuu Villa Mimosassa, joka on Latinalaisen Amerikan suurin 'punaisten lyhtyjen katu'. Vila Mimosassa prostituoituina työskentelevät naiset tekevät oman videoprojektin meidän opiskelijoiden kanssa. Sen lisäksi Riossa tehdään valokuvaprojekti toisessa favelassa lasten ja nuorten kanssa, sekä ns. "Video Letter Project". Videokirje tehtiin Riossa myös viime vuonna. Kiinostuneet voivat katsoa ja kuunnella mitä Nova Holanda-nimisen favelan nuoret halusivat kertoa maailmalle omasta elämästään ja yhteisöstään.


From the children in Nova Holanda to the world! from piavideoletter on Vimeo.

Siitä on kahdeksan vuotta kun palasin Brasiliasta Suomeen vaihto-oppilasvuoteni jälkeen, olin silloin 17 vuotias. Melkein vuosikymmen on kulunut - joten johan se on korkea aika palata takaisin. Olen tästä kesästä todella innoissani!

Aika nousta lentokoneeseen. Elokuussa palaan sitten taas Suomeen, ja siihenhän ei ole enää kauaa.

Pikku-Myy on viisas neiti.